Automaatio ja työn tulevaisuus

Suomes­ta pois­tui vuosien 1995 ja 2008 välil­lä noin 300 000 keskipalkkaista työtä. Nämä oli­vat suurelta osin hyviä duu­narim­i­esten ammat­te­ja. Vain kym­meniä­tuhan­sia näistä siir­tyi halvem­man työvoiman mai­hin. Pääosan kor­vasi automaa­tio ja esimerkik­si se, että auto­ja ja konei­ta ei enää per­in­teisessä mielessä kor­ja­ta, kos­ka mekaaniset osat ovat kor­vau­tuneet elek­tro­n­isil­la ja vikaan­tunut elek­tron­i­ik­ka vain vaihdetaan.

Automaa­tio on vienyt suuren osa suorit­tavas­ta työstä tehtais­sa, eikä se tähän lopu. Roboti­ikan kehi­tys ennus­taa automaa­tion uut­ta aal­toa. Robot­eista on tulos­sa hyviä ja halpoja.

1970-luvul­la olti­in var­mo­ja, ettei tietokone tulisi koskaan voit­ta­maan ihmistä shakissa. Ei kestänyt kauan, kun tietokone osoit­tau­tui pelis­sä ylivoimaisek­si. Kymme­nen vuot­ta sit­ten san­ot­ti­in, ettei robot­ti opi aja­maan autoa, ei ainakaan kaupunkili­iken­teessä. Googlen robot­ti­au­to on ajanut ympäri­in­sä Yhdys­val­lois­sa kilo­metrimäärän, jon­ka keskimääräi­nen suo­ma­lainen autoil­i­ja ajaa eli­naikanaan. Se on joutunut onnet­to­muu­teen vain ker­ran, kun joku ajoi val­ois­sa sen perään. Robot­ti ajaa autoa ihmistä parem­min! Pidin koko pro­jek­tia hul­lut­telu­na, jol­laiseen voi ryhtyä vain, kun on liikaa rahaa, mut­ta use­ampi auton­va­lmis­ta­jat aikoo tuo­da itseo­h­jau­tu­vat mallinsa markki­noille vielä täl­lä vuosikymmenel­lä! Tämä mullis­taa logis­ti­ikan ja kaupunkisuunnittelun.

= = =

Teol­lisu­usautomaa­tion ansios­ta valmis­tuskus­tan­nuk­set pienenevät kohti nol­laa.  Jäl­jelle jää suun­nit­telu, logis­ti­ik­ka, raa­ka-aineet ja energia.

Aasian halvoil­la palkoil­la ei ole merk­i­tys­tä, jos tehtaas­sa ei ole juuri ketään töis­sä. Tuotan­to palaa Aasi­as­ta Euroop­paan – siis euroop­palaista kulut­ta­jaa palvel­e­va tuotan­to palaa. Kun kul­je­tus mak­saa enem­män kuin valmis­tus, kan­nat­taa tuot­teet valmis­taa lähel­lä kulut­ta­jaa. Raa­ka-ainei­ta ja ener­giaa joudu­taan toki kul­jet­ta­maan. Työ­paikat eivät palaa Aasi­as­ta Euroop­paan, vaan katoavat.

Aasian maat eivät köy­hdy, sil­lä niiden talouskasvu voi jatkua koti­maisen kysyn­nän siivittämänä.

Roboti­ikan ansios­ta lyhyet tuotan­tosar­jat tule­vat suh­teel­lis­es­ti kan­nat­tavam­mik­si. Ääries­imerkkinä tästä on 3D tulostus, jos­sa tarvit­ta­van varaosan voi valmis­taa yksin kap­palein paikan pääl­lä. On ennustet­tu, että tule­vaisu­u­den kir­jakau­pas­sa kir­jat, ainakin yksinker­taiset pokkar­it, paine­taan paikan pääl­lä yksi kerrallaan.

Mas­sat­uot­tei­den kan­sain­vä­li­nen kaup­pa vähe­nee ja tuotan­to muut­tuu taas aiem­paa paikallisemmaksi.

Luon­non­va­rat nou­se­vat keskeiseen osaan, jos tavaroiden arvos­ta val­taosa onkin luon­non­va­ro­ja ja väin vähäi­nen osa jalostus­ta. Saamme muutekin varautua mak­samaan raa­ka-aineista paljon enem­män. Aasian talouskasvu tuo kaup­poi­hin pari mil­jar­dia keskilu­okan jäsen­tä lisää, jol­loin tuotan­to kilo­ina las­ket­tuna kas­vaa olen­nais­es­ti. Noiden maid­en täysin aliar­voste­tut val­u­u­tat siir­tyvät nor­maaleille tasoille joko ulkois­t­en tai sisäis­ten revalvoin­tien mukana, mikä lisää ostovoimaista kysyn­tää raa­ka-ainepörs­seis­sä. Tätä vas­ten en edelleenkään ymmär­rä Suomen päästöstä julis­taa löy­tymät­tömät malmi­varamme koko maail­man yhteisek­si omaisu­udek­si. Suomen tilanne näyt­tää muutenkin pahal­ta: pitkät kul­je­tus­matkat ja puu­ta luku­un otta­mat­ta vähän luonnonvaroja.

+ + +

Etla ennus­taa automaa­tion uhkaa­van joka kol­mat­ta työ­paikkaa. Merk­it­seekö mas­satyöt­tömyyt­tä? Peri­aat­teessa ei. Kun yksi ammat­ti katoaa, työvoimaa vapau­tuu muuhun tekemiseen. Tätä on talouskasvu. Sata vuot­ta sit­ten olisi pelät­ty mas­satyöt­tömyyt­tä, jos olisi tiedet­ty, että työvoiman tarve maat­aloudessa las­kee alle kymme­ne­sosaan. Mas­satyöt­tömyyt­tä ei tul­lut, vaan tuli teol­lis­tu­mi­nen, kaupungis­tu­mi­nen ja palvelu­alo­jen räjähdys­mäi­nen kasvu.

Väestöryh­mien ase­ma työ­markki­noil­la tulee kyl­lä muut­tumaan, tois­t­en nouse­maan ja tois­t­en laske­maan. Duu­narim­i­esten näkymät ovat juuri nyt ankeat. Sik­si he eivät äänestä enää demare­i­ta vaan perussuomalaisia.

Tois­taisek­si automaa­tio on purais­sut suorit­tavaan työhön samal­la kun korkean osaamisen ammatit ovat laa­jen­tuneet. Mut­ta eikö tieto­työn vas­ta pitäisikin tehos­tua?  Paul Krug­man varoit­ti tästä jo 20 vuot­ta sit­ten. Tuot­tavu­us tietopain­ot­teisil­la aloil­la on nous­sut val­tavasti – tätä ei tosin osa­ta mita­ta – mut­ta tietoa voi tuot­taa ja analysoi­da rajat­ta, joten väki on tieto­työssä vain lisään­tynyt. Tieto­työssäkin työvoiman rakenne muut­tuu. Luovien nero­jen ympäril­lä on yhä vähem­män avus­tavaa henkilökun­taa. Ennen arkkite­hti­toimis­tossa oli sankari­arkkite­hdin apuna lähet­te­jä, puh­taak­si piirtäjiä, kopi­oi­jia ja konekir­joit­ta­jia, nyt sankari­arkkite­hti pystyy tekemään tietokoneel­laan melkein kaiken itse.

Meil­lä on kyl­lä kiire saa­da valmis­ta­va tuotan­to Aasi­as­ta takaisin Euroop­paan. Tois­taisek­si teol­lisu­us­maat ovat vain rikas­tuneet siitä, että mata­la­palkkainen valmis­tus on siir­tynyt pois ja korkea­palkkainen suun­nit­telu keskit­tynyt teol­lisu­us­mai­hin. Tämä ei voi jatkua pitkään. Aasialainenkin oppii suun­nit­tele­maan. Suun­nit­te­lu­toimis­to tehdas­salin vier­essä on parem­mas­sa ase­mas­sa kuin suun­nit­te­lu­toimis­to maa­pal­lon toisel­la puolella.

Automaa­tio ei merk­itse pakol­lista työn vähen­e­mistä, mut­ta se antaisi siihen mah­dol­lisu­u­den. Kan­nat­taisiko yksinker­tais­es­ti vain tehdä vähem­män työtä, kun koneet tekevät sen, mikä oli ennen vält­tämätön­tä? Palu­us­ta parati­isi­in­han on haaveil­tu vuosisatoja.

(Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä)