Kasvava urbanismi ja Kuopio

Kaikkial­la maail­mas­sa ihmisiä muut­taa kaupunkei­hin ennen­näkemät­tömäl­lä vauhdil­la. Kaupunki­lais­ten määrä kas­vaa noin 60 miljoon­al­la asukkaal­la vuodessa. Muut­toli­ike käy pait­si maal­ta kaupunkei­hin, myös pienistä kaupungeista suuriin.

Tämän ohel­la on viimeisen kymme­nen vuo­dan aikana jok­seenkin kaikissa teol­lisu­us­mais­sa varsi­nainen kaupun­ki on ohit­tanut suo­sios­sa lähiöt. Halu­taan suuri­in kaupunkei­hin ja niiden keskustoihin.

Mik­si suuri­in kaupunkei­hin eikä pieni­in ja mik­si nyt taas niiden keskustoihin?

Kaupunki­tutk­i­jat puhu­vat kasautu­mise­duista. Osaamisam­mateis­sa tarvi­taan hyvin erikois­tunut­ta työvoimaa. Se on mah­dol­lista vain, kun eri alo­jen osaa­jat asu­vat lähel­lä toisi­aan ja heitä on tarpeek­si, jot­ta voivat oppia toisiltaan.

Eduskun­nan joulukau­den päätösser­e­mo­ni­oi­hin kuu­luu Sibelius-lukion kuoron joul­u­laulukon­sert­ti val­tios­alis­sa. Se oli tänäkin vuon­na hieno. Kehaisin pien­estä muut­to­tap­piokaupungista tule­valle kansane­dus­ta­jalle, että eikö meil­lä olekin hieno­ja koulukuoro­ja tääl­lä Helsingis­sä. Hän sanoi, että help­poa­han se on, kun teil­lä on iso väestöpo­h­ja mis­tä vali­ta. En viitsinyt kään­tää veistä haavas­sa ja sanoa, että sama tietysti pätee kaik­keen muuhunkin. Isos­ta kaupungista saadaan kootuk­si hyvä kuoro mut­ta myös hyvä suun­nit­te­lu­toimis­to. Sik­si suuret kaupun­git kasvavat.

Mik­si kansa halu­aa nyt kaupunkien keskus­toi­hin, kun ennen unel­mana oli omakoti­ta­lo kaupun­gin ulkop­uolel­la tai jos siihen ei ollut varaa, niin lähiöön nyt kuitenkin? Vielä 30 vuot­ta sit­ten kaupunkien kesku­s­tat oli­vat meluisia ja saasteisia. Halut­ti­in val­oisi­in ja ter­veel­lisi­in lähiöi­hin. Sit­ten tuli lyi­jytön ben­sa ja katalysaat­torit. Isoi­hin kaupunkei­hin tuli­vat metrot ja ratikat. Taloko­htainen läm­mi­tys vai­hdet­ti­in puh­taaseen kaukoläm­pöön. Keskus­tois­sa saat­toi taas elää. Halu­tu­impia kaupunkien kesku­s­tat ovat kaupungeis­sa, jois­sa liikenne perus­tuu joukkoliikenteeseen.

Samanaikaises­ti muut­tui vapaa-ajan käyt­tö. Ennen päivit­täiset matkat oli­vat lähin­nä työ­matko­ja, nyt selvä enem­mistö matkoista liit­tyy vapaa-aikaan. Sik­si kan­nat­taa asua lähel­lä vapaa-ajan palvelui­ta. Jos har­ras­taa sien­estys­tä, kan­nat­taa asua lähel­lä sienimet­sää, mut­ta jos käyt­tää urbaane­ja palvelu­ja, kan­nat­taa asua keskus­tois­sa, kos­ka keskus­tois­sa on kaikkea. Yhä use­ampi käy rav­in­tolois­sa, kahvilois­sa, baareis­sa, eloku­vateat­tereis­sa, kun­tos­aleil­la, kir­jas­tois­sa, kon­serteis­sa, teat­tereis­sa ja muus­sa sel­l­aises­sa, mitä kaupungista löy­tyy. Keskus­tas­sa asu­vat pää­sevät tois­t­en­sa luo kylään kävellen.

Isois­sa kaupungeis­sa moni nuori eri puo­lil­la maail­maa jät­tää ajoko­rtin han­kki­mat­ta, kos­ka kaupungis­sa on kaik­ki. Tätä on jo vaikea ymmärtää. Ilman omaa autoa tulee toimeen, mut­ta ei ilman ajokorttia.

Keskus­ta-asumisen kas­vanut suo­sio näkyy selkeim­min suuris­sa kaupungeis­sa, kos­ka kaik­ki halukkaat eivät keskus­toi­hin mah­du. Se on nos­tanut keskus­ta-asun­to­jen hin­nat järjettömyyksiin.

Torin lähelle on kuitenkin tunkua myös keskisu­uris­sa kaupungeis­sa. Jokaisen suurehkon kaupun­gin ympärille on tul­lut ker­mankuori­jakun­ta tai use­ampiakin, jot­ka tar­joa­vat varakkaalle väelle edullisia omakoti­tont­te­ja ja houkut­tel­e­vat näin hyvät veron­mak­sa­jat keskuskaupungeista. Sik­si on halut­tu yhdis­tää kaupunkiseudut yhdek­si kun­naksi. Asetel­ma on kään­tymässä päälaelleen, kun kaupunki­maista asum­ista ale­taan arvostaa entistä enemmän.

Onko vain suuril­la kaupungeil­la men­estymisen edel­ly­tyk­siä? Jos uskoisi amerikkalaisia tutkimuk­sia, Helsinkikin olisi liian pieni men­estyäk­seen kaupunkiseu­tu­jen välisessä kil­pailus­sa. Muiden suo­ma­lais­ten kaupunkien ei kan­nat­taisi edes ilmoit­tau­tua kil­pailu­un. Jos meil­lä olisi yhtä huono koulu­jär­jestelmä kuin Yhdys­val­lois­sa, tarvit­taisi­in iso väestö, jot­ta joukos­ta löy­det­täisi­in riit­tävä määrä osaavaa väkeä. Meil­lä riit­tää vähempikin.

Net­ti­maail­ma voi mullis­taa väk­iluku­vaa­timuk­sen. Joskus 1980-luvul­la kaikissa puolueis­sa Keskus­taa luku­un otta­mat­ta helsinkiläiset poli­itikot oli­vat kaikesta paljon parem­min selvil­lä kuin pahasti ulkoke­häl­lä ole­vat maakun­tien poli­itikot. Helsinkiläiset tapa­si­vat toisi­aan ja oppi­vat toisil­taan. Maakun­tien kyvyt oli­vat vähän tuol­laisia Havuk­ka-ahon ajat­telijoi­ta, joiden omaperäisiä ideoita ei ollut porukalla testattu.

Tämä ero katosi 1990-luvun aikana. Keskustelu siir­tyi net­ti­in, ja siinä kaik­ki oli­vat samal­la viival­la. Maakun­tien ja helsinkiläis­ten ero tasoit­tui huo­mat­tavasti. Sama kos­kee var­maan muu­takin osaamista.

Väk­ilu­vun kasvul­la mitat­tuna Kuo­pio on Suomen men­estyneimpiä kaupunke­ja. Vaik­ka Pohjois-Savon maaseudul­la menee huonos­ti, Kuo­pi­on asukasluku kas­vaa yli pros­entin vauhdil­la. Yritin googlata, miten men­estys Kuo­pios­sa selitetään. Kukaan ei ymmärtänyt kiit­tää kaavoittajaa.

Suur-Helsin­gin yli miljoonas­ta asukkaas­ta alle 200 000 mah­tuu asumaan kan­takaupungis­sa. Muut on pakotet­tu epäkaupunki­in, lähiöi­hin. Kuo­pio selvisi vähäisin vau­ri­oin met­sälähiöi­den ajas­ta. Lähiöitäkin raken­net­ti­in, mut­ta pääasi­as­sa lähelle, siis lähiöik­si eikä kaukioik­si. Kuo­pio men­estyy, kos­ka se pidet­ti­in kaupunk­i­na. Kuo­pi­o­laisille se on aivan arkipäiväi­nen asia asum­is­muo­to, jol­lais­es­ta Helsingis­sä joutuu mak­samaan tolkut­tomasti, ja joka sik­si on vain har­vo­jen ulottuvilla.

Tässä on Kuo­pi­on mah­dol­lisu­us. Kiit­täkää niitä, jot­ka pitivät tiivi­in kaupunki­rak­en­teen puolta!

On kasautu­mishyödyis­sä yhä perää. Kovin pien­estä kaupungista ei oikein mitenkään voi tul­la infor­maa­tioalo­jen men­estyjää. Kaupungista, joka pystyy pitämään yllä sekä jääkiekko­joukkuet­ta että jalka­pal­lo­joukkuet­ta mes­taru­us­sar­jois­sa, saa kokoon myös hyvän joukkueen yri­tyk­sen palvelukseen.

Enää puut­tuu nopea junay­hteys niin kuin on Tampereella!

(Kir­joi­tus on julka­istu Savon Sanomis­sa 19.1.2014)