Miksi haluan ruuhkamaksuja Helsinkiin?

Helsinki­in on kaavoitet­tu kan­takaupunki­in uusia asun­to­ja noin 80 000 lisäa­sukkaalle. Yleiskaa­va 2016:ssa aio­taan kaavoit­taa moot­toriteiltä vapau­tu­valle maalle vielä vähän yli satatuhat­ta asukas­ta. Lisäk­si Helsin­ki aikoo säi­lyt­tää keskus­tan ase­man seudun ylivoimaise­na työ­paik­ka- ja ostoskeskit­tymänä. Tämä aset­taa katu­verkon aika kovalle koe­tuk­selle. Tai san­o­taan suo­raan, että jos mitään ei tehdä, liikenne jumi­u­tuu pahoi­hin ruuhki­in. Tämä vähen­tää sekä kan­takaupun­gin tavoitet­tavu­ut­ta, jol­loin sen ase­ma työ­paik­ka- ja asioin­tikeskuk­se­na heikke­nee olen­nais­es­ti samal­la, kun kan­takaupun­ki, joka on nyt Suomen tavoitel­luin­ta asuinympäristöä, muut­tuu huonok­si asuinympäristöksi.

Mitä liiken­teelle voi tehdä?

1)    Voi antaa liiken­teen ruuhkau­tua. Kun liikku­mi­nen vie aikaa ja her­mo­ja, toimin­nat suun­nitel­laan niin, että liikku­mis­tarve min­i­moituu. Siinä menetetään suuren kaupun­gin idea, joka on juuri suures­sa keskenään vuorovaiku­tuk­ses­sa ole­vana työssäkäyn­tialueessa ja kasautu­misen tuot­tamis­sa agglo­re­maa­tioe­duis­sa. Ruuhkaisu­us saavut­taa tas­apain­on niin kuin se on saavut­tanut jo nyt Helsingis­sä niin, että kun liikenne alkaa hidas­tua, helpoiten väl­tet­tävis­sä ole­va liikku­mi­nen jää pois. Ruuhkau­tu­mi­nen on type­rä tapa säädel­lä liiken­teen määrää. Se on erään­lainen katu­mak­su, jota ei mak­se­ta rahana vaan menetet­tynä aikana.

2)    Voidaan yrit­tää taa­ta joukkoli­iken­teelle ruuhkat­tomat väylät. Autoli­iken­teelle jää sil­loin käyt­töön vähem­män tilaa, mut­ta autoli­iken­teestäkin tulee suju­vam­paa. Kun autol­la liikku­miselle on tar­jol­la suju­vampi vai­h­toe­hto, tas­apain­opiste ruuhkan ja liiken­teen määrän välil­lä siir­tyy kohti pienem­piä ruuhkia ja pienem­pää autoli­iken­net­tä. Kun aikanaan pahasti ruuhkau­tuneelle Itäväylälle saati­in bus­sikai­stat, autoli­iken­nekin alkoi sujua parem­min, vaik­ka kai­stat oli otet­tu autoil­ta. Tämä tapah­tui siis ennen metroa.

3)    Voidaan tehdä autoli­iken­teelle tun­nelei­ta. Kos­ka ruuhkaisu­us säätelee autoli­iken­teen määrää, ruuhkat vähenevät vain vähän. Pääasialli­nen vaiku­tus on autoli­iken­teen määrän kasvu. Tämä taas tarkoit­taa, että autoli­ikenne lisään­tyy niil­lä katu­o­suuk­sis­sa, jot­ka eivät vielä ole olleet ruuhkau­tunei­ta. kos­ka niille liiken­net­tä syöt­tävät sekä uudet tun­nelit että van­hat väylät. Asum­isvi­ihtyvyys kan­takaupungis­sa heikke­nee, mut­ta toki keskus­tan tavoitet­tavu­us para­nee, kos­ka on enem­män autoliikennettä.

4)    Säädel­lään autoli­iken­teen määrä hin­nan (ruuhka­mak­su­jen) avulle vas­taa­maan katu­verkon väl­i­tyskykyä. Tässä on ruuhkau­tu­miseen näh­den kolme etua: se on ympäristö- ja keuhkoys­täväl­lisem­pää kuin ruuhkau­tu­mi­nen, toisek­si se kohdis­tuu järkeväm­min kuin ruuhkan avul­la sään­te­ly, kos­ka niukkaa katu­verkkoa tarvin­nee eniten se, jolle aika on kallein­ta ja kol­man­nek­si ruuhka­mak­suina kerä­tyt rahat voidaan käyt­tää johonkin kan­nat­tavaan toim­intaa toisin kun ruuhkissa menetet­ty aika, joka menee vain hukkaan.

5)    Ruuhka­mak­sui­hin voidaan yhdis­tää harkin­nan mukaan vai­h­toe­hdon 3 mukaisia autoli­iken­teen tun­nelei­ta, joi­ta Helsinki­in on tar­jol­la mil­jar­di­en edestä. Tun­nelei­ta on vas­tustet­tu, kos­ka ne ovat kalli­ita ja kos­ka ne eivät paran­na olo­suhtei­ta maan pääl­lä, vaan toden­näköis­es­ti jopa heiken­tävät. Jos autoli­iken­teen määrä vakioidaan, ei kukaan voi väit­tää, ettei autoista maan alla olisi vähem­män hait­taa kuin maan pääl­lä. Täl­löin olisi mah­dol­lista ottaa huo­mat­tavasti tilaa autoil­ta muuhun käyt­töön, kävelyalueik­si ja joukkoliikennekaistoiksi.

Täl­lainen yhdis­telmä olisi paras: liikenne olisi kaikil­la liiken­nevä­lineil­lä suju­vaa, jol­loin keskus­ta olisi hyvin saavutet­tavis­sa ole­va kohde ja asum­is- ja käve­ly­olo­suh­teet maan pääl­lä parani­si­vat. Kan­takaupun­gin houkut­tele­vu­us sekä asuinalueena että työ­paik­ka- ja asioin­tialueena sekä seudullise­na vapaa-ajan palvelukeskit­tymänä paranisi entisestään.

Se paran­taisi olen­nais­es­ti myös Helsin­gin ase­maa seudun kun­tien välisessä kilpailussa.

Olen­naista tässä ovat ne ruuhka­mak­sut. Sel­l­aisen voi toteut­taa Tukhol­man tyyli­in tul­li­ra­jal­la, mut­ta työvä­li­neenä se on kovin epä­tarkoituk­sen­mukainen. Pitäisi säädel­lä liiken­teen määrää tul­li­ra­jan sisäl­lä eikä sitä, kuin­ka mon­ta ker­taa tul­li­ra­ja ylitetään. Jos tul­li­ra­jan sisäl­lä asukasluku kas­vaa 200 000 asukkaal­la, olisi hyvä säädel­lä niidenkin liikku­mista, jot­ka liikku­vat vain tul­li­ra­jan sisäpuolel­la ylit­tämät­tä sitä lainkaan. Sik­si olen niin tykästynyt satel­li­it­tipo­h­jaisi­in ruuhka­mak­sui­hin. Kiin­teä tul­li­mak­su on kuin kiin­nit­täisi ruu­via seinään vasar­al­la ruu­vimeis­selin sijaan.

Ehkä ne kan­nat­taisi siis aloit­taa Helsingistä ja jät­tää muu Suo­mi rauhaan. Täl­löin menetetään mah­dol­lisu­us alen­taa autoilun kus­tan­nuk­sia haja-asu­tusalueel­la, mut­ta se ei tavoit­teena näytä ketään kiinnostavan.

On sanomat­takin selvää, että kun mak­su koskisi vain Helsinkiä, mak­su tulee tulout­taa Helsingille siinä mis­sä pysäköntimaksutkin.