Maailman hiilidioksidipäästöjen kasvu on vain kiihtynyt 2000-luvulla, vaikka niiden oli määrä kääntyä kasvuun. Käytän IEA:n tilastoja, jotka koskevat vain hiilidioksidipäästöjä ilman maankäytön muutoksista tulevia korjauksia. Raporttiin pääsee tästä.
Vuodesta 2000 vuoteen 2011 maailman hiilidioksidipäästöt kasvoivat 34 %. Kiinassa päästöt kasvoivat 162 % Kiinan osuus maailman hiilidioksidipäästöjen kasvusta oli noin 64 %. Ilmaston kannalta perin murheellista. Kiina ei tehnyt päästöjen vähentämiseksi käytännössä mitään.
Samanaikaisesti Kiinan ostovoimakorjattu BKT melkein kolminkertaistui, joten BKT:n suhteutetut päästöt alenivat liki 20 %, mutta olivat silti kaksi ja puolikertaiset Suomeen nähden. Tuo päästöintensiteetin aleneminen on tapahtunut enemmän kuin kokonaan vuoden 2005 jälkeen, joten jonkinlainen suunnanmuutos parempaan päin on tapahtunut.
Kiinassa on kiinnitetty huomiota ympäristöongelmiin, mutta päähuomio on paikallisissa ongelmissa, hengitysilman epäterveellisyydessä ja vesien saastumisessa. Saastuttavaa teollisuutta ollaan siirtämässä vauraista rannikkokaupungeista kohti Kiinan köyhempiä sisäosia.
Kiina lupaa parantaa toimintaansa ilmastokysymyksissä
Kiina on nyt alkanut ottaa askelia myös ilmastonmuutoksen torjunnan suuntaan. Kun Kiinassa jotain päätetään, jotain myös tapahtuu.
Paljon siellä on tehtykin. On asennettu valtavasti tuuli- ja aurinkovoimaa. Niiden, joiden mielestä ydinvoima on ratkaisu, pitäisi olla tyytyväisiä. Maassa on rakenteilla kolmisenkymmentä noin tuhannen megawatin ydinvoimalaa.
Kiinan politiikka on kuitenkin ollut hyvin tehotonta, koska siitä on puuttunut kokonaisuus. Yhtäällä tehdään paljon ja toisaalla haaskataan silmittömästi. Tätä voi verrata taloon, jossa on kolme ikkunanaukkoa ilman lasia. Talvi on tulossa, joten jotain pitäisi tehdä. Paikalle toimitetaan kolme lasiruutua, mutta sen sijaan, että jokaiseen ikkunaan laitettaisiin yksinkertainen lasi, yhteen laitetaan hieno kolminkertainen ja kaksi muuta jätetään ilman lasia.
Kiina on nyt luvannut maailmalle ja ennen kaikkea itselleen, että sen päästöintensiteetti laskee vuodesta 2005 vuoteen 2020 40 – 45 prosenttia. Tästä on vuonna 2011 jo toteutunut 20 %, joten seuraavien yhdeksän vuoden aikana pitäisi intensiteetin laskea vielä noin 25 %. Kun kiinalaiset kuvittelevat tuotannon nousevat liki kaksinkertaiseksi (mihin en usko), tarkoittaisi tämä, että absoluuttisesti päästöt kasvaisivat vielä noin 40 % vuodesta 2011 vuoteen 2020. Kiinalaiset voivat pitää tätä oikeutettuna, sillä onhan heilläkin oikeus rikastua, mutta maapallo ei tätä kestä.
Kiinassa käynnistetään paraikaa päästökauppakokeiluja tavoitteena saada aikaan maanlaajuinen päästökauppa vuoteen 2016 menneessä, siis aika nopeasti verrattuna siihen, miten kauan EU:n päästökaupan käynnistäminen on kestänyt. Hekin ovat havahtuneet politiikkansa tehottomuuteen, tuohon kolmen ikkunaruudun ongelmaan.
Oma poliittinen veikkaukseni on, että Kiinan hiilidioksidipäästöt kasvavat hitaammin kuin on oletettu. Tämä ei johdu Kiinan kasvaneesta vastuuntunnosta, vaan yksinkertaisesti siitä, että he havahtuvat siihen, että on kovin epäitsekästä erikoistua saastuttavaan tuotantoon. Puhtaan ja terveellisen ympäristön arvostus kasvaa, kun elintaso nousee. Energiavaltaista teollisuutta aletaan sysiä muualle. Kiinan luvut kaunistuvat, mutta maailma ei siitä pelastu, koska päästöt siellä muualla vastaavasti kasvavat. Lisäksi on kaikki syyt olettaa, että Kiinan raketinomainen kasvu hidastuu, kun väkeä ei pysty enää siirtymään kiihtyvällä vauhdilla maalta kaupunkeihin.
Lisääkö hiilivuoto globaaleja päästöjä?
Lisääkö teollisuuden siirtyminen Euroopasta Kiinaan ympäristöpäästöjä? Näin voisi olettaa käyvän, kun Kiinan päästöintensiteetti on kolminkertainen EU:n päästöintensiteettiin nähden. Ei pidä verrata koko kansantalouksia vaan uutta teollisuutta Euroopassa lakkautettavaan, yleensä vanhaan teollisuuteen nähden. Tai vaikka uutta teollisuutta uuteen.
Ville Niinistö järjesti muutama viikko sitten teollisuusseminaarin cleantechin mahdollisuuksista Suomessa. Siellä elinkeinoelämän edustajat sanoivat, että Kiinassa ei tehdä enää huonoa ja saastuttavaa tuotantoa, vaan uusi teollisuus on varsin korkeatasoista, aivan eurooppalaista tasoa. Kun saisi kiinassa ne vanhat valtiolliset tehtaat suljetuksi kuten tehtiin Itä-Euroopassa.