Esseitä tuloerojen kasvusta (2)Tuottavuuden nousu ja palkkatason kehitys

Usein kuulee san­ot­ta­van, että palkat voivat nous­ta eniten aloil­la, joil­la tuot­tavu­u­den kasvu on suur­in­ta. Jotain tämän suun­taista sanovat myös Tähti­nen ja Tör­mä­nen. Väite riip­puu pelkästään siitä, miten tuot­tavu­us määritellään.

Yleen­sä työn tuot­tavu­udel­la tarkoite­taan tehtyä tuotan­toa jaet­tuna käyte­ty­il­lä työ­tun­neil­la. Tuot­tavu­us nousee, jos työ­tun­tia kohden syn­tyy enem­män tuotantoa. 

1960-luvul­la noin 200 000 suo­ma­laista osal­lis­tui met­sätöi­hin tehden töitä jus­teerin ja hevosten avul­la. Nyt ammat­ti­maisia met­sure­i­ta on jotain 5 000 – 10 000 ja puu­ta kor­jataan met­sistä selvästi enem­män. Työn tuot­tavu­us on siis monikym­menker­tais­tunut, mut­ta met­sureista ei ole tul­lut ökyrikkai­ta.

Teknolo­gian tuo­ma tuot­tavu­u­den nousu menee pääsään­töis­es­ti asi­akkaiden hyväk­si. Jos ei mene, jotain vikaa on kil­pailu­olois­sa. Yri­tyk­seen se jää lisään­tyv­inä tuloina työn­tek­i­jöille ja omis­ta­jille jaet­tavak­si vain, jos yri­tys on jol­lain tavoin kil­pail­i­joitaan edellä. 

Kun työn­tek­i­jöi­den tarve nopeasti vähe­nee, hei­dän ase­mansa työ­markki­noil­la ei ainakaan helpo­tu. Näin ajatellen tuot­tavu­u­den nousu painaa alan palkko­ja pikem­minkin alas- kuin ylöspäin. 

Tähti­nen ja Tör­mä­nen eivät tarkoi­ta tuot­tavu­u­den kasvul­la tätä vaan sitä, kuin­ka paljon rahaa yri­tyk­seen tulee tehtyä työ­tun­tia kohti. Tuot­tavu­us ei nouse, jos tavaraa syn­tyy aiem­paan näh­den kaksinker­taista tah­tia, mut­ta hin­ta las­kee puoleen. 

Mik­si jol­lain alal­la rahana las­ket­tu tuot­tavu­us henkeä kohden on suurem­pi kuin muualla?

1) Ala kas­vaa ja osaavas­ta henkilökun­nas­ta on puutet­ta ja niin on kil­pail­i­joil­lakin (pelialan men­estyvä osa). Tämän pitäisi olla ilmiönä väli­aikainen ja kado­ta varsin nopeasti. Jotain ammat­tialaa voidaan suo­jel­la liial­ta kil­pailul­ta rajoit­ta­mal­la koulu­tus­ta (lääkärit).

2) Alal­la on luon­nolli­nen tai lak­isääteinen monop­o­li tai toim­inta on luvan­varaista. (tak­sit, apteek­it, ennen myös lentoliikenne).

3) Työ vaatii eri­ty­isiä taito­ja, joi­ta vain har­va voi han­kkia (Teemu Selänne, kolme teno­ria). Toinen tek­i­jä koros­tuu huo­mat­tavasti voit­ta­ja vie kaiken ‑maail­mas­sa.

4) Yri­tyk­sen tuot­teis­sa on sel­l­aisia omi­naisuuk­sia, joi­ta kil­pail­i­jan tuot­teis­sa ei ole tai näin ainakin osta­jat kuvit­tel­e­vat (iPad nyt esimerkik­si) Tämä on varsin riip­pu­vainen immateraalioikeuksista.

5) Yri­tys on tuotan­non organ­isoimises­sa ja tuotan­totekni­ikas­sa parem­pi kuin kil­pail­i­jansa. Tämänkin luulisi ole­van väli­aikaista. Kil­pail­i­jat urkki­vat selville, mik­si toinen on parem­pi ja paran­ta­vat omaa toimintaansa. 

Kokon­aan toinen asia on, että joil­lakin yhteiskun­nan avainaloil­la on mah­dol­lista ammat­tiy­hdis­tys­toimin­nan ansios­ta han­kkia mui­ta parem­pi ansio­ta­so. Tämä edel­lyt­tää lakko-oikeut­ta ja sitä, että, työe­htosopimuk­sia alem­pia palkko­ja ei saa mak­saa, vaik­ka halukkai­ta tuli­joi­ta olisi. paperite­htais­sa tämä oli mah­dol­lista, kos­ka suo­ma­laiset ja ruot­salaiset paperite­htaat oli­vat kil­pail­i­joitaan parem­pia ja hyvin pääo­maval­taisia sekä esimerkik­si kul­je­tusalal­la, kos­ka on kyse paikallis­es­ta palvelus­ta, jota ei uhkaa se, että kul­je­tuskus­tan­nuk­set vaikka­pa Kiinan sisäl­lä ovat paljon halvemmat.