Palkkaerot ja yhteiskunnallinen tasa-arvo

(Artikke­li on julka­istu Savon Sanomis­sa 15.12.2013)

Suomes­ta katosi vuosien 1995 – 2008 aikana 300 000 keskipalkkaista työ­paikkaa lähin­nä hyvä­palkkai­sista duu­nar­i­am­mateista kuten paperite­htaista. Tilalle tuli toisaal­ta korkeaa koulu­tus­ta vaa­tivia hyvä­palkkaisia ammat­te­ja, toisaal­ta matalapalkkatöitä.

Tämä työ­paikkaka­to on keskeisenä syynä demarien ahdinkoon ja perus­suo­ma­lais­ten nousu­un aivan kuten pien­tilo­jen lakkaut­tamiset siir­sivät 1960-luvul­la äänestäjiä keskustapuolueelta ven­namo­laisille. Jatkues­saan kehi­tys uhkaa jopa yhteiskuntarauhaa.

= = =

Evan julkaise­mas­sa Lau­ri Täh­tisen ja Antti Tör­mäsen pam­fletis­sa Oikea palk­ka selitetään, mik­si kam­paa­jan työ on tuot­ta­mat­tomam­paa kuin työ peliy­htiö Super­cel­lis­sä. Kam­paa­ja voi palvel­la ker­ral­laan vain yhtä asi­akas­ta, mut­ta pele­jä voi myy­dä miljoonille. Jos tämä olisi koko tari­na, kam­paa­ja ryhty­isi tekemään pele­jä. Ero syn­tyy osaamis­es­ta ja siitä, miten monis­tet­tavu­us vaikut­taa palk­it­semiseen hyvästä laadus­ta. Hyvä kam­paa­ja voi velot­taa työstään enem­män kuin huono, mut­ta ei edes kym­menker­tais­es­ti. Pelialal­la huip­pu­laatu on kaik­ki kaikessa. Huonol­la tietokone­pelil­lä ei tien­aa mitään. Peliala kuu­luu voit­ta­ja vie kaiken ‑maail­maan.

Evan pam­fletin mukaan aloil­la, joil­la tuot­tavu­us kas­vaa, palkatkin voivat nous­ta ja päin­vas­toin. Met­surit eivät kuitenkaan ole rikkai­ta, vaik­ka muu­ta­ma tuhat met­suria tekee nyky­isin motoil­laan työn, joka veti vielä 50 vuot­ta sit­ten talvisi­in met­si­in sato­jatuhan­sia miehiä. Toisin kuin Super­cellin bit­tinikkareil­la, met­sureil­la ei ole sel­l­aisia taito­ja, ettei heitä voisi korvata.

Työn markki­nahin­ta riip­puu toisaal­ta sen tuot­tavu­ud­es­ta ja toisaal­ta siitä, kuin­ka kor­vaam­a­ton­ta osaamista tek­i­jäl­lä on. Teemu Selän­teelle kan­nat­taa mak­saa hyvin, sil­lä vaik­ka hänen paikalleen tuli­joi­ta riit­tää, yhtä hyvää ei saisi sen halvem­mal­la. Toisaal­ta Selän­teen tasoinen jää­pal­lopelaa­ja ei tien­aisi juuri mitään, kos­ka jää­pal­lo ei ole yleisöla­ji. Tätä tuot­tavu­u­den ja kor­vaa­mat­to­muu­den yhdis­telmää voi kut­sua vaik­ka markki­nae­htoisek­si palkaksi.

Evan raportin mukaan palkan pitäisi määräy­tyä markki­nae­htoisem­min. Aja­tus ei ole sosi­aalis­es­ti kovin suosit­tu, mut­ta se perustel­laan pam­fletis­sa hyvin.

= = =

Ennen kuin hyväksymme isom­mat palkkaerot, kan­nat­taa pysähtyä miet­timään, mik­si olemme niin paljon rikkaampia kuin sata vuot­ta sit­ten? Olem­meko paljon ahk­er­ampia kuin isoisovanhempamme?

Hyv­in­voin­timme perus­tuu teknolo­gian kehi­tyk­seen ja tuotan­topääo­maan, yksinker­tais­taen siihen, että aiem­mat sukupol­vet ovat tehneet työtä maail­man kehit­tämisek­si. Onko oikein jakaa aiem­pi­en sukupolvien työn hedelmät nyky­is­ten työ­panos­ten suh­teessa, vaik­ka vau­rautemme ei ole peräisin kuin vähäiseltä osaltaan nyky­ih­mis­ten työstä?

Eri­tyisen epäoikeu­den­mukaista ja jopa sat­tuman­varaista on jakaa rahat sen mukaan, mikä sat­tuu ole­maan kunkin ryh­män ase­ma työ­markki­noil­la kul­loinkin. Jokin aika sit­ten kansan­taloutemme lep­äsi paljolti paper­im­i­esten työn varas­sa, mut­ta nyt tehtai­ta sul­je­taan. Super­cellin kaverei­den osaamisel­la ei olisi ollut parikym­men­tä vuot­ta sit­ten käyt­töä, ei ainakaan tietokone­pelien tekemisessä. Nyt he tahkoa­vat miljoo­nia, kos­ka niin monel­la on taskus­saan älypuhelin.

Super­cellin perus­ta­jat sanovat ole­vansa onnis­tu­mis­es­taan kiitol­lisia suo­ma­laiselle hyv­in­voin­ti­val­ti­olle ja saa­malleen ilmaiselle koulu­tuk­selle, ja mak­sa­vat sik­si ilois­es­ti veron­sa sen sijaan, että siirtäi­sivät henkikir­jansa kil­pa-autoil­i­joiden tapaan Mona­coon. Hatun­nos­ton arvoinen asia!

Evan pam­fletin kir­joit­ta­jat ovat oike­as­sa siinä, että talous toimisi parem­min, jos palkat määräy­ty­i­sivät markki­nae­htois­es­ti. Ne, joil­la on eri­tyiskykyjä, hakeu­tu­isi­vat tehtävi­in, jois­sa noista kyvy­istä on eniten hyö­tyä. Tämä on taloudel­lis­es­ti tehokas­ta, mut­ta oikeu­den­mukaisek­si tästä syn­tyvää tulon­jako ei voi mitenkään väit­tää. Oikeu­den­mukaisu­us on vähin­tään yhtä tärkeää kuin taloudelli­nen tehokkuus.

= = =

Suomes­sa palkkaerot ovat näi­hin päivin asti olleet pieniä. Tilas­tois­sa työtä pide­tään mata­la­palkkaise­na, jos palk­ka on alle 2/3 keskipalka­s­ta. Suomes­sa mata­la­palkkaista työtä tekee tämän määritelmän mukaan kuusi pros­ent­tia väestöstä, mut­ta Sak­sas­sa peräti 22 %. Hyvien duu­nar­i­ammat­tien katoami­nen luo painei­ta mata­la­palkkatöi­den lisään­tymiseen Suomessakin.

Fik­ti­ivisessä kir­jas­saan Mer­i­tokra­t­ian nousu 1870 – 2030 Michael Young kuvaa terävästi osaamiseen perus­tu­van yhteiskun­nan jul­muut­ta ja sitä, kuin­ka se lop­ul­ta kään­tyy kansan suur­ta enem­mistöä vas­taan. Kir­jas­sa mer­i­tokra­tia kaatuu lop­ul­ta pop­ulis­tiseen val­lanku­mouk­seen vuon­na 2030. Tuo läh­es 60 vuot­ta van­ha ennuste näyt­tää yhä uskottavalta.

Demokra­ti­as­sa on mah­do­ton­ta, että yhteiskun­nan pelisään­nöt toimi­vat kansan suur­ta enem­mistöä vas­taan. Väki­val­tainen val­lanku­mous ei ole toden­näköi­nen eikä edes tarpeen, kos­ka val­lanku­mouk­sen voi tehdä vaal­i­u­urnil­la. Ongel­mana on, ettei kukaan oikein osaa sanoa, mitä kas­vavalle eri­ar­vois­tu­miselle pitää ja voi tehdä. Ran­skalaiset tekivät pien­imuo­toisen val­lanku­mouk­sen vaaleis­sa. Nyt uudet val­lan­pitäjät ovat neu­vot­to­mia lupausten­sa kanssa.

Palkkaerot todel­la paran­ta­vat talouden toim­intaa. Huip­pukyky­jen työ­panok­ses­ta on mak­set­ta­va paljon, jot­tei sitä haaska­ta tois­ar­voisi­in töi­hin ja mata­latuot­toisen työn on olta­va teet­täjälle hal­paa, jot­ta työtä olisi. Yhtä suuria henkilöko­htaisia tulo­ero­ja sen sijaan ei tarvita.

Olemme keskit­tyneet liikaa tasamaan tulo­ero­ja vain työl­lis­ten ja työt­tömien välil­lä. Pro­gres­si­ivisen vero­tuk­sen kaut­ta Suomes­sa leikataan jät­tian­sioi­ta tehokkaasti, mut­ta pienistä palkoista jää käteen aivan liian vähän. Yhteiskun­nalli­nen oikeu­den­mukaisu­us edel­lyt­tää huo­mat­tavaa tulon­jaon kor­jaamista pieni­palkkaisten hyväk­si – ei palkko­ja korot­ta­mal­la, kos­ka se tek­isi pieni­palkkai­sista työt­tömiä, vaan tulon­si­ir­to­jen avulla.