Esseitä tuloerojen kasvusta (1) Miksi suuret palkat karkaavat?

Olin aikeis­sa kir­joit­taa use­am­man jutun sar­jan tulo­ero­jen kasvus­ta. Käteeni osui Lau­ri Täh­tisen ja Antti Tör­mäsen Evan pam­flet­ti­s­ar­jas­sa julkaise­ma kir­ja­nen Oikea palk­ka, jos­sa käsitelti­in kovin saman­laisia kysymyk­siä, joista aioin kir­joit­taa. Tämä kir­ja­nen on hedelmälli­nen ref­er­enssi, kos­ka siinä san­o­taan varsin hyvin moni sel­l­ainen asia, joi­ta minäkin aioin sanoa, mut­ta argu­men­toidaan toisaal­ta selkeästi väit­teitä, joista olen täysin eri mieltä.

Nou­datan tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa löy­hästi Täh­tisen ja Tör­mäsen kir­jan raken­net­ta, voidak­seni kom­men­toi­da heitä ja esit­tääk­seni oman tulk­in­tani asiasta.

Joku voi sanoa, että huoli tulo­ero­jen kasvus­ta on Suomes­sa aihee­ton, eivät ne meil­lä nyt niin suuria ole. Minä olen huolis­sani niistä tek­i­jöistä, jot­ka ovat tulo­ero­jen kasvun taustal­la, kos­ka ne näyt­tävät voimis­tu­van niin, ettei ero­jen kasvulle ole rajaa. Mikä meitä oikein odot­taa 2020-luvulla?

Mik­si palk­ka-asteikon yläpäähän on tul­lut todel­la suuria palkko­ja?  Tähti­nen ja Tör­mä­nen selit­tävät tämän johtu­van siitä, että osaa­jalle kan­nat­taa mak­saa enemmän.

Niin kan­nat­taa, mut­ta ei kaikille osaa­jille. Hyvälle raken­nus­miehille kan­nat­taisi mak­saa nyky­istä enem­män, jos näin saataisi­in talo­ja, jot­ka eivät home­hdu, mut­ta silti yksit­täiselle raken­nus­miehelle ei kan­na­ta mak­saa eikä mak­se­ta sato­ja tuhan­sia vuodessa, kos­ka hän voi vaikut­taa vain oman työn­sä tulok­si­in. Arkkite­hti voi vaikut­taa enem­män insinööri, joka kehit­tää parem­man tavan rak­en­taa talo­ja ver­rat­tomasti enemmän.

Olen­naista on ymmärtää osaamisen vipu­var­si. Vipu­vart­ta lisää se, kuin­ka mon­en ihmisen työn tulok­si­in osaami­nen vaikut­taa, onko lop­putu­los monis­tet­tavis­sa ja mis­sä määrin liiku­taan voit­ta­ja vie kaiken maail­mas­sa? Korkei­ta palkkavaatei­ta helpot­taa, jos saman­laisia osaa­jia on tar­jol­la vain vähän.

Huip­pumuusikko­jen tulot kasvoivat räjähdys­mäis­es­ti, kun musi­ikkia opit­ti­in tal­let­ta­maan ja myymään miljoonille. Livekon­serteis­sa parem­pi muusikko tien­aa enem­män kuin huonom­pi, mut­ta kym­meniä miljoo­nia äänit­teitä myymäl­lä ansait­see val­ta­van paljon enemmän.

Tal­len­tei­den myymi­nen lisää muusikon osaamisen vipu­vart­ta, mut­ta ei joh­da sen­tään voit­ta­ja vie kaiken ‑maail­maan. Parhaat mallit tahkoa­vat jät­tisum­mia rahaa ja huonom­mat eivät mitään. Mas­sat­uot­tei­den maail­ma yhdis­tet­tynä voit­ta­ja vie kaiken maail­maan tuot­taa gigant­tisia voit­to­ja. Office-paketin voi myy­dä mil­jardille asi­akkaalle, mut­ta paljon nerokkaampi ohjelmis­to vaikka­pa metrotyö­maan organ­isoimisek­si ei tuo­ta paljonkaan, vaik­ka hakkaisi kaik­ki kil­pail­i­jansa ylivoimaisesti.

Yri­tysjo­hta­jien vipu­var­si on suuri. Jos pystyy paran­ta­maan tuhan­nen hen­gen yri­tyk­sen tuot­tavu­ut­ta pros­en­til­la, on tien­an­nut kymme­nen hen­gen palkan. Eri­tyisen arvokas on huip­putaita­va suuryri­tyk­sen johta­ja alal­la, jol­la val­lit­see voit­ta­ja vie kaiken asetel­ma. Nokian olisi kan­nat­tanut kymme­nen vuot­ta sit­ten mak­saa mil­jardin euron vuosi­palkkaa jollekin Steven Job­sin veroiselle kyvylle mielu­um­min kuin kokea nöyryyt­tävä tap­pio. Ongel­ma on tietysti siinä, miten tun­nistaa täl­lainen huip­pukyky etukä­teen. Toisaal­ta paljon halvem­mal­la pää­sisi, jos niitä taas löy­ty­isi sadoit­tain joista valita.