Miksi äänestin Vartiosaaren rakentamisen puolesta

Var­tiosaari on vajaan neliök­ilo­metrin suu­ru­inen saari Laa­jasa­lon ja Vuosaaren välis­sä. Kaupun­ki osti sen Kansal­lis-Osake-Pankil­ta asun­tomaak­si joskus sil­loin, kun tuon nimi­nen pank­ki oli vielä ole­mas­sa. Sen käytöstä ei pystyt­ty sopi­maan yleiskaa­va 2002:n yhtey­dessä, vaan saari merkit­ti­in selvitysalueeksi.

Nykyti­las­saan saari on käytän­nössä hyvin pienen joukon revi­ir­inä. Saa­reen pääsem­i­nen edel­lyt­tää omaa venet­tä, mut­ta sekään ei riitä, kos­ka ei ole yleistä lai­turia. Teo­ri­as­sa sinne pääsee myös yhteysaluk­sel­la, mut­ta tämä on lähin­nä vain teo­ri­aa. Tätä mah­dol­lisu­ut­ta käyt­tää alle 500 matkus­ta­jaa kesässä. Saar­ta puo­lus­ta­vat ker­to­vat, että saarelle suun­tau­tuu 10 000 käyn­tiä vuodessa, siis noin sata käyn­tiä päivässä kesäa­jalle jaet­tuna. Maa­ta on yli 80 hehtaaria.

Nyt koit­ti aika päät­tää, mitä siitä tehdään. Läh­es täysi yksimielisyys syn­tyi siitä, ettei tuo ´pääosin kaupun­gin omis­ta­ma saari voi olla hyvin pienen piirin yksi­ty­isaluet­ta. Virk­istys­vai­h­toe­hto käsit­ti kevyen liiken­teen sil­lan Laa­jasa­losta. Saaren nykyti­lan puo­lus­ta­jat tekivät suuren virheen ilmoit­ta­mal­la, etteivät hyväksy sil­taa, joka tuo arve­lut­tavaa väkeä piirtämään graf­fit­te­ja kallionseiniin.

Pää­vai­h­toe­hdot oli­vat asum­i­nen tai virk­istyskäyt­tö. Olin näi­den suh­teen hyvin epä­var­ma. Olin valmis puo­lus­ta­maan asum­ista, jos samas­sa yhtey­dessä päätetään kovin vajaakäyt­töisen saaris­tomme voimaperäis­es­tä ottamis­es­ta kaikkien helsinkiläis­ten käyt­töön. Täl­lainen yhteinen tah­to kir­jat­ti­inkin, ei tähän päätök­seen, vaan yleiskaa­van visioihin.

En ollut päässyt vielä itseni kanssa yksimielisyy­teen, kun kävi ilmi, että virk­istyskäyt­tö ei tule mis­sään tapauk­ses­sa saa­maan enem­mistöä. Pystyin vaikut­ta­maan vain siihen, kaatuuko se äänin 2–7 vai 3–6. Min­un moraali­ni mukaan min­un on toimit­ta­va niin, että lop­putu­los on niin hyvä kuin mah­dol­lista, eikä pestä omia käsiä päätök­sistä. Sik­si päätin keskit­tyä asum­is­vai­h­toe­hdon sisältöön.

Jäl­jel­lä oli eri­laisia asum­is­vai­h­toe­hto­ja. Kokoomus oli alun perin halun­nut saares­ta ”parem­man väen” omako­tialuet­ta, mut­ta tämä vai­h­toe­hto oli myös jo pois laskuista. Jäl­jel­lä oli enää ker­rostalo­val­tainen alue joko kumipyöräli­iken­teen tai ratikan varaan. Osana ratik­ka-Helsinkiä tämä olisi hyvä, kumipyöräli­iken­teen varas­sa ole­vana puss­in­peränä huono. Ilmoitin, että voin kan­nat­taa asum­is­vai­h­toe­htoa jos ja vain jos se liitetään Kru­unuvuoren ratikkay­htey­teen ja jos alueesta tehdään vähäau­toinen niin, että pysäköin­tilu­o­laan aje­taan joko Laa­jasa­lon puolelta tai jos Var­tiosaaren puolelta, mah­dol­lisim­man läheltä sil­taa. Jos neu­vot­telu­ase­mani olisi ollut parem­pi, olisin yrit­tänyt saa­da alueesta vähäau­toista ”hip­pi­aluet­ta”, mut­ta jos kädessä on vitoshai, ei neu­vot­teluis­sa pysty ihan mihin hyvän­sä. Molem­mat esi­tyk­seni menivät läpi yksimielis­es­ti. Olen näistä kahdes­ta kir­jauk­ses­ta hyvin ylpeä.

Ratikkaverkkoon kytkemistä pidän tärkeänä, kos­ka se kyt­kee saaren osak­si kan­takaupunkia tuke­vaa elämän­muo­toa. Munkkinie­mi on nelosen ratikan ansios­ta kan­takaupun­gin jatke vaik­ka sijait­seekin liitos­alueil­la. Asia olisi aivan toisin, jos ratikan sijas­ta olisi liityn­täbus­si Huopalah­den asemalle.

Vaik­ka päädyin äänestämään rak­en­tamista vas­ta, kun virk­istysalue­vai­h­toe­htoa ei enää ollut, en syytä rak­en­tamis­es­ta mui­ta. Rak­en­t­a­mi­nen on monel­la tavoin perusteltua.

Ensin­näkin tarvi­taan asun­to­ja. Hyviä esi­tyk­siä kor­vaav­ista alueista on esitet­ty. Niis­sä on vain se vika, että ne ovat kaik­ki sel­l­aisia, jot­ka ovat joka tapauk­ses­sa ohjel­mas­sa. Var­tiosaaren 7000 asukas­ta oli­si­vat vain jääneet ilman asun­toa Helsingis­sä. Jon­nekin ne asun­not olisi tehty ja sinne jon­nekin olisi tarvit­tu taas vähän lisää moot­tori­ti­etä. Helsin­gin seudun kaupunki­rak­en­teen päästämi­nen hajoa­maan on ympäristörikos. Olen vaa­likam­pan­jas­sani sanonut aika selkeästi, että kan­natan kaupunki­rak­en­teen voimakas­ta tiivistämistä. Min­ul­la on sekä oikeus että velvol­lisu­us toimia lupauk­seni mukaan.

Toisek­si Var­tiosaaren virk­istys­mah­dol­lisuuk­sia ei tuhot­tu sil­lä, että saaren keskelle tulee asu­tus­ta. Eikö muka Meri-Rasti­lan ranta­puis­tol­la ole virk­istysar­voa? Siinähän on myös asu­tus­ta ihan vier­essä. Ran­nat jäävät yleiseen virk­istyskäyt­töön. Ne ovat niiden 7 000 asukkaan lähivirk­istysaluet­ta, minkä lisäk­si sil­to­jen ansios­ta ne avau­tu­vat laa­jasa­lo­laisille ja vuosaare­laisille. Nykyiseen näh­den virk­istysar­vot lisään­tyvät huo­mat­tavasti, kun ote­taan huomioon käyt­täjien lukumäärä.

Kan­nat­taa miet­tiä kak­si ker­taa ennen kuin väit­tää, että asum­i­nen vie virk­istysar­von. Sil­loin­han Meri-Rasti­lan ranta­puis­tol­lakaan ei ole virkistysarvoa.

On väitet­ty, että Var­tiosaares­ta tulee rikkaiden reser­vaat­ti. Sinän­sä ei olisi haitak­si, vaik­ka Itä-Helsinki­in tulisi myös hyvä­tu­loisia, mut­ta kyl­lä tänne on tulos­sa 20 % sosi­aal­ista vuokra-asun­to­tuotan­toa, 40 % välimuodon asum­ista (Hitas mm.) ja vain 40 % kovan rahan tuotantoa.

Mut­ta Helsin­gin saaris­to pitää ottaa parem­paan käyt­töön ja ote­taankin. Val­lisaares­ta ja Kuninkaansaares­ta vapau­tuu 120 hehtaaria upeaa saar­ilu­on­toa armei­jal­ta. Villin­ki pitää ava­ta sukku­lali­iken­teel­lä kaikkien nau­tit­tavak­si ja ulom­pi­in saari­in pitää päästä yhteysveneellä.

Mut­ta ennen kaikkea: Var­tiosaares­ta tulee todel­la hieno asuinalue, jol­la on lois­ta­vat lähivirkistysalueet!