Ailus, verta kanveesiin

Olen pitkään miet­tinyt, mitä kir­joit­taisin tapaus Ailuk­ses­ta. Tässä Ailuk­ses­ta esi­in tulleet asi­at edus­ta­vat kaikkea sel­l­aista, jota vastustan.

Törkeä poli­it­ti­nen virka­nim­i­tys, jos­sa keskusta­lainen ehdokas ohit­ti ison joukon pätevämpiä hak­i­joi­ta. Olin aivan raivois­sani, kun tämä tapah­tui. Aivan kohtu­u­ton palk­ka, sietämätön­tä luon­taise­duil­la kikkailua. Se neljän­nesmiljoo­nan remont­ti nyt esimerkik­si. Selvit­tämät­tä on jäänyt, kenen idea se oli. Siitähän pitäisi päät­tää hal­li­tuk­sen, mut­ta näin ei ole tain­nut tapahtua.

Tässä yhtey­dessä on kiin­nitet­ty huomio­ta aivan oikeisi­in asioi­hin. Poli­it­tiset man­daatit ovat pahas­ta ja Kevan edut ovat kohtu­ut­to­mia, mut­ta muiden eläkey­htiöi­den vielä paljon kohtu­ut­tomampia. Tosin niiden muiden yhtiöi­den puo­lus­tuk­sek­si on san­ot­ta­va, että niis­sä johta­jia valit­taes­sa pätevyy­del­lä on huo­mat­tavasti suurem­pi paino, vaik­ka sopivu­uskin kyl­lä niis­säkin vaikut­taa. Noin ylit­se­vuo­tavaan palk­it­semiseen ei lak­isääteisessä toimin­nas­sa ole tarvet­ta. Onko mis­sään, en osaa sanoa. Pelko taitaa olla aihee­ton, että eläkey­htiöi­den johta­jat jät­täi­sivät tämän maan ja meni­sivät myymään osaamis­taan suureen maail­maan, jos palk­ka las­ket­taisi­in vaikka­pa päämin­is­terin tasolle.

On aivan oikein kiin­nitet­ty huomio­ta palkan mak­samiseen luon­taise­tu­ina. Se nyt vaan pitäisi lopet­taa nos­ta­mal­la vero­tusar­vot oikei­den hin­to­jen tasolle.

Vielä pitäisi kiin­nit­tää huomio­ta koko tähän eläkey­htiöi­den rak­en­teeseen. Hyvin kallis jär­jestelmä, jota mon­en mielestä ei tarvi­ta enää mihinkään, kun takaisin­lain­aus, jota varten se pääo­maköy­hässä maas­sa kehitet­ti­in, on lop­punut. Mis­sä on paljon rahaa, on paljon rahan epäasial­lista käyt­töä. Huhutaan, että ay-pomo­jen palkat pää­toimes­ta ovat pieniä, mut­ta varsi­nainen palk­ka tuleekin eläkey­htiöi­den hal­li­tuk­sista. Olen suun­nitel­lut eläkey­htiöi­den tarpeel­lisu­ud­es­ta blogikir­joi­tus­ta pitkään. Ehkä sel­l­ainen pitäisi laatia.

Oikeisi­in asioi­hin on siis kiin­nitet­ty huomio­ta. En kuitenkaan antaisi Hesar­ille palk­in­toa jour­nal­is­tis­es­ta teosta, kun sai­vat yhden rois­ton kaade­tuk­si. Min­ua jotenkin kammok­sut­taa tämä lynkkaus­men­tal­i­teet­ti, jol­la kansa vaatii ver­ta kanveesiin.

Se julki­nen murhaami­nen, jol­la Ailuk­sen lähtö saati­in aikaan, oli jotenkin kuvot­ta­va. Ken­estä tahansa voidaan tehdä ikävä jut­tu, jos kaik­ki hänen elämän­sä aikana tehdyt virheet ja hairah­duk­set julka­istaan sopi­vasti väritet­ty­inä ja tipoit­tain annosteltuna.

Mitä muu­ta Ailus oli tehnyt, kuin kaa­pan­nut namu­vi­ran paljon pätevämpi­en hak­i­joiden nenän edestä? Hak­i­jako valin­nas­ta on syylli­nen vai valitsijat?

Palk­ka on törkeän korkea ja luon­taise­dut liial­liset, mut­ta niistä päät­tää – tai ainakin niistä pitäisi päät­tää — Kevan hal­li­tus. Hal­li­tus ei ole eron­nut. Palka­n­mak­su luon­taise­tu­ina on mah­dol­lista, kos­ka eduskun­ta on tehnyt sen mah­dol­lisek­si. Kun sitä yritet­ti­in vähän top­puutel­la, työ­markki­na­jär­jestöt rien­sivät tämän moraalit­to­muu­den tuek­si ja soi­vat tupo­ratkais­us­sa, että van­ha meno jatkukoon. Ailuk­sen auto ei ollut mitenkään poikkeuk­sel­lisen kallis, vaik­ka olikin avoau­to. Vara­toim­i­tusjo­hta­jan auto oli kalli­impi, puhu­mat­takaan noiden muiden eläkey­htiöi­den vas­taav­ista autoista.

Tuomio oli oikea, mut­ta syytet­ty oli väärä.

Täl­lainen jour­nal­is­mi on jotenkin liian help­poa ja liian help­po­hin­taista. Mut­ta asialli­nen jut­tu eläkey­htiöi­den johta­jien palkoista, luon­taise­duista ja hal­li­tusten palkkioista ja kaikesta eläkemil­jar­di­en ympäril­lä liikku­vista asioista ei tietenkään olisi myynyt yhtä hyvin.

 

PS.

Kevas­sa olisi hyvä oppia, että hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja ei ole päätök­siä tekevä elin vaan hallitus.