Ilmastopolitiikka (6) Hiilivuoto tukitaan hiilitulleilla

EU:n päästökaup­paa on syytet­ty omaan jalka­an ampumis­es­ta. Kalli­it päästöoikeudet karkot­ta­vat tuotan­toa vain Euroopan ulkop­uolelle. Ilmake­hä ei hyödy, mut­ta Euroop­pa köyhtyy.

Se, ettei koko maail­ma ole mukana päästökau­pas­sa, tuo valitet­tavaa tehot­to­muut­ta ilmastopoli­ti­ikkaan, mut­ta se ei merk­itse omaan jalka­an ampumista. Siitä kär­sii toisaal­ta ilmas­to ja toisaal­ta koko maailmantalous.

Paljon teol­lisu­ut­ta on siir­tynyt Euroopas­ta hal­van työvoiman mai­hin. On itsepetos­ta — melkein­pä type­r­yyt­tä — väit­tää, että tämä johtuu pienistä eroista sähkön hin­nas­ta eikä monikym­menker­tai­sista palkkaeroista. Hiilivuo­dos­ta varoit­ta­vat eivät ole pystyneet osoit­ta­maan merkit­tävää vuo­toa tapah­tuneen. Mut­ta tietysti hyvin ener­giaval­taisen tuotan­non kohdal­la päästökau­pal­la ja sen vaiku­tuk­sel­la ener­gian hin­taan on jokin merk­i­tys. Se voi siis siirtää jotakin tuotan­toa pois Euroopas­ta, mut­ta on asiantun­tem­aton­ta väit­tää, että tämä ei vähen­täisi Euroopan kilpailukykyä.

Muis­tet­takoon, että euron arvo kel­luu. Jos euroalueen vien­tikyky heikke­nee, euron arvo las­kee, kunnes vien­ti ja tuon­ti ovat taas tas­apain­os­sa. Tämän mekanis­min ansios­ta euroalueen vai­h­to­tase on ollut koko ajan jok­seenkin tas­apain­os­sa ja tulee myös ole­maan. Jos kil­pailukyky heikke­nee yhdel­lä alal­la, se para­nee muil­la aloil­la. Epäit­sekäs ener­gian verot­ta­mi­nen vaikut­taa työn­jakoon. Se siirtää ener­giaval­taista tuotan­toa pois Euroopas­ta ja tuo muu­ta tuotan­toa tilalle. Jos uskomme, että ilmastopoli­ti­ikas­sa jos­sain vai­heessa ryhdytään tos­i­toimi­in ja ener­giaa haaskaa­va tuotan­to yksinker­tais­es­ti vain lakkaa, on pikem­minkin itsekästä, ettemme erikois­tu väistyvi­in aloi­hin vaan niihin mui­hin. Jalka­an ehkä ammu­taan, mut­ta ei omaan.

Har­mi­ton­ta tämä hiilivuo­to ei silti ole. Tuotan­non pitäisi sijoit­tua suh­teel­lisen edun peri­aat­teel­la, mut­ta nyt se sijoit­tuu eri­laisen ener­giapoli­ti­ikan perus­teel­la. Tämä tuo tehot­to­muut­ta maail­mankaup­paan ja alen­taa kaikkien hyv­in­voin­tia. Me kär­simme tästä kaik­ki, sekä Euroop­pa, jos­ta siir­tyy ener­giaval­taista tuotan­toa muualle, että muu maail­ma, jos­ta pois­tuu muu­ta tuotan­toa Eurooppaan.

Olisi hyvä pystyä laa­jen­ta­maan päästökaup­paa maail­man­laa­juisek­si. Tavoite ei ole aivan epäre­al­isti­nen. Kiina har­joit­telee päästökaup­paa 12 kokeilu­alueel­la ja on aikeis­sa ottaa päästökau­pan käyt­töön koko maas­sa vuon­na 2016. Aus­tralia ehti jo sopia liit­tymis­es­tä EU:n päästökaup­pamekanis­mi­in. Pop­ulis­tisen oikeis­ton nousu hal­li­tus­vas­tu­useen kuitenkin ainakin lykkää tätä han­ket­ta. Myös Yhdys­val­lois­sa on han­kkei­ta osaval­tioko­htaiseen päästökauppaan.

Maail­man­laa­juista päästökaup­paa odoteltaes­sa kan­nat­taisi suo­ja­ta EU hiil­i­t­ulleil­la. Maista, jois­sa fos­si­ilista ener­giaa saa käyt­tää surut­ta, asetet­taisi­in tul­lit. Tule­valle tuon­nille asetet­taisi­in tul­lit, jot­ka vas­taisi­vat tuot­tei­den keskimääräistä ener­gia­sisältöä. Tätä ei voi määrätä tarkasti, mut­ta jos tul­li on 600 euroa vaik­ka sen pitäisi olla 500 euroa, virhe on kuitenkin vähäisem­pi kuin jos se on nol­la. Tämä hiil­i­t­ul­li ei olisi tarkoitet­tu suo­jaa­maan Euroop­paa jalka­an ampumiselta, vaan maail­mankaup­paa eri­laisen ilmastopoli­ti­ikan aiheut­ta­mal­ta vääristymältä. Paul Krug­manin mukaan WTO-sään­nöt hyväksy­i­sivät hiil­i­t­ul­lit jo nyt, mut­ta jos eivät hyväksy, on pan­ta­va hyväksymään.