Onko päästökauppa epäonnistunut (4) Riittäisikö pelkkä päästökauppa?

EU on aset­tanut ilmastopoli­ti­ikas­sa hiilid­iok­sidipäästö­jen ohel­la kak­si muu­takin tavoitet­ta vähen­tää päästöjä. Kukin maa on saanut sito­van tavoit­teen tuot­taa mait­tain vai­htel­e­va osu­us ener­gias­ta uusi­u­tu­vana ener­giana. Lisäk­si on edis­tet­tävä ener­giate­hokku­ut­ta, mikä velvoit­taa Suomes­sa esimerkik­si paran­ta­maan julk­isten raken­nusten ener­giate­hokku­ut­ta varsin kallein toimin. Näi­den vaa­timusten täyt­tämisek­si tai muuten vain ympäristön pelas­tamisen nimis­sä on päästökaup­pamekanis­min rin­nalle luo­tu kansal­lis­es­ti voimakkai­ta ohjauskeino­ja suorista määräyksiä.

Tämä on kovin ris­tiri­itaista, sil­lä peri­aat­teessa nämä rin­nakkaiset toimet eivät vähen­nä päästöjä lainkaan, elleivät päästöt laske päästöoikeuk­sien määrää pienem­mik­si. Sil­loin päästöoikeuk­sia jää käyt­tämät­tä ja niiden hin­nan las­kee nol­laan. Kun nämä rin­nakkaiset ohjaus­toimet alen­ta­vat päästö­jen määrää, päästöoikeuk­sien hin­ta ale­nee houkutellen lisäämään päästöjä esimerkik­si siir­tymäl­lä maakaa­sus­ta ja puus­ta kivi­hi­ileen. Rin­nakkaisten toimien ansios­ta päästöjä vähen­netään kalli­il­la taval­la ja päästöoikeuk­sien hin­nan alen­e­misen ansios­ta taas halpo­ja tapo­ja jää toteut­ta­mat­ta. Esimerkik­si tuulivoiman avul­la vähen­netyn hiilid­iok­sidi­ton­nin hin­naksi tulee vähin­tään 60 euroa ja Sak­san aurinkovoiman avul­la vähen­netyt ton­nit mak­sa­vat parisa­taa euroa. Toki rin­nakkaisten toimien ansios­ta voi toteu­tua myös kus­tan­nuste­hokkai­ta toimia, mut­ta jos ne todel­la ovat kus­tan­nuste­hokkai­ta, ne toteu­tu­isi­vat myös pelkän päästökau­pan vauhdit­ta­m­i­na – olet­taen, että osa­puo­let toimi­vat rationaalisesti. 

Juuri nyt päästöt todel­lakin alit­ta­vat liik­keelle las­ket­tu­jen päästöoikeuk­sien määrään niin, että niitä oli vuo­den 2012 lop­ul­la kak­si mil­jar­dia hiilid­iok­sidi­ton­nia käyt­tämät­tä. Päästöoikeuk­sien hin­ta ei ole laskenut aivan nol­laan, kos­ka päästöoikeuk­sia voi siirtää käytet­täväk­si seu­raav­ina vuosi­na. Nuo rin­nakkaiset toimet ovat siis yhdessä talous­la­man kanssa alen­ta­neet päästöjä niin tehokkaasti, ettei päästökau­palle jää mitään roo­lia. Eikö tämä ole kuitenkin ilmas­ton kannal­ta tehokkaam­paa kuin päästökaup­pa, vaik­ka tuleekin vähän kalliiksi?

Päästökaup­papuolueen vas­ta-argu­ment­ti on, että olisi tietysti voitu alen­taa liik­keel­lä ole­vien päästöoikeuk­sien määrää, kos­ka asete­tut tavoit­teet toteu­tu­vat oletet­tua helpom­min. Jos päästöoikeuk­sia olisi las­ket­tu liik­keelle kak­si mil­jar­dia ton­nia vähem­män, olisi päästy samaan tulok­seen ilman noi­ta varsin tehot­to­mia rin­nakkaisia toimia.

Seka­va kokoel­ma eri­laisia pis­tevero­ja ja uusi­u­tu­van ener­gian tukia ja raken­nus­norme­ja johtaa kyl­lä päästö­jen vähen­tymiseen sekin, mut­ta toimien kansan­taloudelli­nen hin­ta ylit­tää moninker­tais­es­ti johdon­mukaisen vero­tuk­sen tai päästökau­pan avul­la ohjat­tu­jen toimien hinnan.

Rin­nakkaiset toimet päästö­jen vähen­tämisek­si eivät siis ole lisän­neet ilmastopoli­ti­ikan tehoa, mut­ta kyl­läkin sen hin­taa. Tässä ei näyt­täisi ole­van päätä eikä hän­tää. Jos olemme valin­neet päästökau­pan ohjauskeinok­si, sitä ei pitäisi sotkea muil­la, tehot­tomam­mil­la ohjauskeinoilla.

Vai voisiko noi­ta rin­nakkaisia toimia sit­tenkin perustel­la jotenkin?