Yhdysvalloissa on ”löytynyt” valtava määrä liuskeöljyä ja samoihin kerrostumiin sitoutunutta maakaasua, liuskekaasua. Liuskeöljyn olemassaolo on tiedetty kauan, mutta nyt on kehitetty taloudellisesti toimiva keino hyödyntää sitä. Tämä on tekemässä Yhdysvalloista öljyn suhteen omavaraisen samalla kun se on laskenut maakaasun hinnan murto-osaan entisestä. Halpa maakaasu on syrjäyttänyt huomattavan määrän kivihiiltä energian tuotannossa. Koska maakaasuvoimalan hiilidioksidipäästöt ovat alle puolet kivihiilivoimalan päästöistä suhteutettuna voimalaitoksen tuottamaan sähköön, liuskekaasu auttaa Yhdysvaltoja pääsemään oikeastaan itsestään ilmastotavoitteisiin. Loistojuttu siis ilmaston kannalta?
Kivihiilikaivoksia ei ole Yhdysvalloissa suljettu, vaikka ne eivät saakaan entistä määrää kivihiiltä myydyksi Yhdysvaltoihin. Ne myyvät yli jääneen tuotannon muualle, mikä on alentanut kivihiilen hintaa maailmanmarkkinoilla. Halpa hinta houkuttelee käyttämään kivihiiltä vaikkapa puun sijasta Suomessa. Seurauksena liuskakaasusta kivihiilen käyttö on lisääntynyt muualla maailmassa, – ei yhtä paljon kuin se on laskenut Yhdysvalloissa mutta melkein. Tämän ohella siitä liuskekaasun poltostakin syntyy päästöjä. Todennäköisesti Yhdysvaltain liuskekaasu on lisännyt globaaleja hiilidioksidipäästöjä eikä vähentänyt niitä.
Toimissa ilmastonmuutoksen torjumiseksi keskitytään aivan liiaksi kysyntään unohtaen tarjonta. Kuitenkin 4/5 tunnetusta varannoista pitäisi jättää maahan. Niin kauan kun fossiilisten polttoaineiden markkina ylittää huomattavasti tuotantokustannukset, toimet alentaa kysyntää vain laskevat markkinahintoja niin, että kulutus palaa lähes ennalleen. Tuotanto ei hintojen laskuun juuri reagoi, koska alempikin hinta riittää peittämään kulut ja tuottamaan kelpo voiton. Tältä kannalta tarkasteltuna kaikki uudet fossiiliset esiintymät pahentavat tilannetta, myös maakaasu.
Öljyn osalta hinnan laskukysynnän laskun seurauksena johtaa nykytilanteessa ainakin osittain tuotannon vähenemiseen. Vaikka Saudi-Arabia pystyy edelleenkin tuottamaan öljyä alle kymmenen dollarin tynnyrihinnalla, perinteisen halvan öljyn tuotanto maailmassa on kääntynyt laskuun. Menetystä korvataan toisaalta tuottamalla perinteistä raakaöljyä suurin kustannuksin esimerkiksi arktisilta alueilta ja toisaalta öljyn kaltaisilla tuotteilla, kuten Kanadan öljyhiekalla ja liuskeöljyllä. Hinnan noustessa tarpeeksi nestemäisiä polttoaineita voidaan tehdä myös kivihiilestä. Näille kaikille yhteistä ovat korkeat tuotantokustannukset ja suuret ympäristöongelmat. Jos öljyn hinta laskee, tämä osa öljyn tuotannosta käy kannattamattomaksi. Hyvä niin, sillä kyse on kaikista haitallisimmasta tuotannosta, jonka sietääkin väistyä. Myös öljyn tuotannolla, eikä vain sen kulutuksella on siis merkittävä hintajousto. Liuskeöljyn paras puoli on, että se hillitsee amerikkalaisten haluja porata öljyä arktisilta alueilta. On kivihiilen tarjonnallakin tietysti hintajoustonsa. Vaikka liuskekaasu ei ole johtanut kivihiilikaivosten sulkemiseen, on se ehkä lykännyt joidenkin avaamista.
Moni tuntuu ajattelevan, että varantojen hiipuminen nostaa ennen pitkää fossiilisten energialähteiden hinnan niin korkeaksi, että niiden käyttö kääntyy laskuun ja uusiutuvat energialähteet ja ydinvoima tulevat kannattavaksi. Tämä mekanismi ei riitä alkuunkaan pelastamaan meitä ilmaston muutokselta. Kohoava hinta houkuttelee yhä enemmän tarjontaa ja kannustaa avaamaan mitä eksoottisimpia energialähteitä – esimerkiksi turvetta Suomessa.
Fossiilisten polttoaineiden kysyntää ajatellen niiden hinnan olisi oltava mahdollisimman korkea, jotta niitä käytettäisiin vähemmän mutta niiden tarjontaa ajatellen hinnan olisi oltava mahdollisimman matala, jotta huonoja esiintymiä ei kannattaisi ottaa käyttöön vaan ne jäisivät maahan. Näihin molempiin tavoitteisiin on mahdollista päästä yhtä aikaa verottomalla fossiilisia polttoaineita tai hiilidioksidipäästöjä rankasti. Jos kaikki kuluttajamaat tekisivät näin, verojen maksusta menisi ainakin lyhyellä aikavälillä vähintään puolet ellei jopa selvästi enemmän tuottajamaiden maksettavaksi.
Jos ihmiskunta toimisi rationaalisesti ja ryhtyisi nopeasti vähentämään hiilidioksidipäästöjä, USA:n liuskekaasut olisivat suureksi avuksi. Ne pehmentäisivät jarrutuksen kipeitä seurausvaikutuksia. Kun kivihiiltä korvattaisiin maakaasulla, energian kulutusta ei tarvitsisi vähentää yhtä paljon kuin jos samaan päästöjen vähenemiseen pyrittäisiin ilman maakaasun tuomaa apua.
Oheisessa kuvassa on maakaasun nimellishinta Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Olen valinnut vähän erikoisen mittayksikön maakaasulle, öljytynnyrin, koska moni hahmottaa öljytynnyrin hinnan paremmin kuin gigajoulen dollarihinnan. Maakaasu on muutettu öljytynnyreiksi energiasisältönsä mukaan. Koska nämä ovat nimellishintoja, hintoihin vaikuttaa sekä inflaatio että Euroopasta katsottuna dollarin hinnan halpeneminen. Maakaasun hinta on vaihdellut erittäin rajusti, mikä kertoo sekä kysynnän että tarjonnan pienestä hintajoustosta. Pienikin epätasapaino vaatii korjautuakseen suuria hintamuutoksia. Maakaasun hinta kävi Yhdysvalloissa hyvin alhaalla vuoden 2012 alussa — alitti jopa kivihiilen hinnan — mutta on sen jälkeen kaksinkertaistunut. Suuri hintaero Euroopan ja Yhdysvaltain välillä houkuttelee kuljettamaan maakaasua laivoilla Eurooppaan.
Vaikka kivihiilen hinta on laskenut vuoden 2008 huipusta, on liioiteltua puhua polkumyyntihinnoista. Kymmenessä vuodessa kivihiilen nimellishinta on kolminkertaistunut. Myös edulliset kivihiiliesiintymät alkavat käydä vähiin. Öljyyn verrattuna kivihiili on kuitenkin edelleen todella halpaa.