Ilmastopolitiikka (2) Yhteismaan ongelma

Viisas maanvil­jeli­jä käyt­tää omis­ta­maansa laidun­maa­ta tehokkaasti mut­ta ei ylitä rajaa, jol­la ylilaidun­t­a­mi­nen kään­tää maan tuo­ton lasku­un. Toisin on asia yhteis­maan kohdal­la. Yhteinen etu vaatisi edelleen, ettei laidun­maan kan­tokykyä ylitetä, kos­ka se köy­hdyt­tää lop­ul­ta kaikkia. Kuitenkin yksit­täisin kar­jankas­vat­ta­jan kan­nat­taa lisätä kar­jansa määrää, kos­ka se lisää hänen tulo­jaan. Hait­ta ylilaidun­tamis­es­ta koituu kaikille, mut­ta tulot siitä tule­vat hänelle itselleen ja vain hänelle. Sik­si hänen kan­nat­taa syyl­listyä ylilaidun­tamiseen ja toivoa samal­la, että muut eivät toi­mi samoin. Kaikkien muidenkin yhteis­maan osakkaiden kan­nat­taa toimia samoin. Jos joku päät­tää olla vas­tu­ulli­nen, hänen tulon­sa pienenevät pienem­män kar­jan vuok­si, mut­ta silti hän joutuu kär­simään muiden ahneud­es­ta. Lop­putu­lok­se­na on yhteis­maan ylilaidun­t­a­mi­nen ja kaikkien kär­simät tap­pi­ot. Yhteis­maan osakkaat pelas­taa katas­tro­fil­ta kyky sopia laidun­tamisen rajoista ja osakasko­htai­sista kiintiöistä. 

Tyyp­illi­nen esimerk­ki yhteis­maan ongel­mas­ta on maail­man merien kalakan­to­jen uhkaa­va rom­ah­dus ylikalas­tuk­sen seu­rauk­se­na. Van­ha ylevä peri­aate, merten vapaus, on koi­tu­mas­sa koko ihmiskun­nan vit­sauk­sek­si muiden vit­sauk­sien joukkoon.

Ihmiskunnal­ta on täysin irra­tionaal­ista riskeer­a­ta tule­via elämän edel­ly­tyk­siä pilaa­mal­la ilmake­hää. Päästö­jen vähen­tämi­nen on huo­mat­tavasti halvem­paa kuin seu­rauk­sista kär­simi­nen. Jos ihmiskun­nal­la olisi yksi val­is­tunut johta­ja tai toimi­val­tainen maail­man­hal­li­tus, olisi ajat sit­ten päätet­ty ryhtyä voimakkaisi­in toimi­in ilmas­ton­muu­tok­sen torjumiseksi.

Ihmiskun­nal­la ei ole yhtä päät­täjää, vaan päät­täjiä on yli seit­semän mil­jar­dia, mut­ta seu­rauk­set jokaisen päätök­sistä kan­netaan yhdessä. Vaik­ka toimet ilmas­ton­muu­tok­sen tor­ju­misek­si ovat kan­nat­tavia kaikkien kannal­ta yhteen­sä, kenenkään omaa etu­aan ajat­tel­e­van ei kan­na­ta tehdä mitään asian hyväk­si, vaan jatkaa fos­si­ilis­ten ener­gialähtei­den käyttöä.

Tehdään täysin hypo­teet­ti­nen ole­tus, että ilmas­ton­muu­tok­sen tor­ju­mi­nen mak­saa itsen­sä tuhatk­er­taisi­na hyö­ty­inä takaisin. Tuhan­nen euron panos­tuk­ses­ta seu­raa miljoo­nan euron hyö­ty. Vaikut­taa kan­nat­taval­ta? Jos minä panos­tan tuhat euroa, minä en saa miljoo­nan euron hyö­tyä itsel­leni, vaan se jakau­tuu tasais­es­ti kaikille maail­man yli seit­semälle mil­jardille ihmiselle. Min­ulle siitä tulee takaisin noin 0,0014 sent­tiä. Min­un ei siis kan­na­ta tehdä itse mitään, mut­ta toivoa, että kaik­ki muut tekevät. Yhteis­maanon­gel­ma puh­taim­mil­laan. Toinen tapa sanoa sama asia on, että jokaisen kan­nat­taa ryhtyä vapaamatkustajaksi.

Hyö­ty­suhde on vähän parem­pi, jos asi­aa tarkastelee koko Suomen kannal­ta. Jos Suo­mi uhraa asian eteen mil­jardin, takaisin Suomeen palau­tuu sen­tään 750 miljoon­aa euroa. Vähän ide­al­is­mia peli­in, niin alkaa jo kannattaa.

Suomen osu­us maail­man hiilid­iok­sidipäästöistä on noin puoli­toista promil­lea, yli kaksinker­tais­es­ti väestöo­su­utemme. Olete­taan, että ilmas­ton­muu­tok­sen eten­e­mis­vauhti riip­puisi suo­ravi­ivais­es­ti vain hiilid­iok­sidipäästöistä. Tämän vähän epäre­al­is­tisen ole­tuk­sen mukaan jos Suo­mi lopet­taisi huomis­es­ta alka­en päästön­sä kokon­aan, onnis­tu­isimme viivyt­tämään ilmas­ton­muu­tos­ta vuo­teen 2040 men­nessä kahdel­la viikol­la. Todel­lisu­udessa emme pysty­isi edes siihen, kos­ka maa­pal­lon läm­pen­e­mis­es­tä lähivu­osikym­meninä suurin osa on jo aiheutet­tu; ilmas­ton­muu­tos ei pysähty­isi, vaik­ka kaik­ki lopet­taisi­vat päästön­sä heti, vaan maa­pal­lo jatkaisi läm­pen­e­mistään vain vähän hidastuen men­nei­den päästö­jen vuoksi.

Mei­dän ei siis oikeas­t­aan kan­na­ta tehdä mitään, mut­ta ei kenenkään muunkaan kan­na­ta tehdä mitään. Toisaal­ta mei­dän kaikkien kan­nat­taa olla mukana sopimuk­ses­sa, jos­sa kaik­ki sitoutu­vat uhrauk­si­in ilmas­ton pelas­tamisek­si. On kaikkien etu, että toimista ilmas­ton­muu­tok­sen hillit­semisek­si voitaisi­in sopia kaikkia mai­ta ja niiden kaikkia ihmisiä velvoittavasti.