Kuoleminen on kallista

Olen kir­joit­tanut ennenkin, että sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon val­tiono­su­usjär­jestelmä sor­taa Itä- ja Pohjois-Suomea, muun muas­sa tässä. Val­tiono­su­udet riip­pu­vat erit­täin jyrkästi väestön ikä­jakau­mas­ta. Aivan viimeisiä luku­ja en ole tark­istanut (se ei ole aivan help­poa), mut­ta pari vuot­ta sit­ten val­tiono­su­ut­ta mak­set­ti­in seuraavasti:

65 – 74 v 3000 €
75 – 84 v 9000 €
85 v —      20 000 €

Tämä menee var­maankin keskimäärin oikein, mut­ta alueel­lis­es­ti ihan väärin. Jos ihmi­nen kuolee muuten kuin tap­atur­mais­es­ti, hänen viimeiset elin­vuoten­sa ovat keskimäärin suun­nilleen yhtä kalli­ita kuolee hän sit­ten 65-vuo­ti­aana tai 95-vuotiaana. 

Län­si-Suomes­sa eletään paljon van­hem­mik­si kuin Itä-Suomes­sa. Syy voi olla geneet­ti­nen, perus­tua valikoivaan muut­toli­ik­keeseen tai vaikka­pa 50-luvun mata­laan elin­ta­soon. Sik­si val­tio kor­vaa viimei­sistä elin­vu­o­sista Län­si-Suomes­sa selvästi enem­män kuin Itä-Suomes­sa. THL on nyt esit­tänyt tähän muu­tos­ta, mikä on saanut odote­tun tor­ju­van vas­taan­oton Län­si-Suomes­sa. Oikeu­den­mukaisu­us kuitenkin edel­lyt­täisi asian korjaamista.

Oikeas­t­aan­han pitäisi olla toisin päin. Jos elää satavuo­ti­aak­si, on ehtinyt mak­saa kun­nal­lisveroa paljon pidem­pään kuin jos kuolee van­hainkodin vuodeosas­tol­la 65-vuotiaana.

Kos­ka sote-palveluille syn­tyviä kus­tan­nuk­sia selit­tää paljon parem­min se, kuin­ka mon­ta vuot­ta on kuole­maan, kuin se, kuin­ka mon­ta vuot­ta on syn­tymästä, eikö mon­imutkaisten sairas­tavu­us­luku­jen sijas­ta voisi perus­taa val­tiono­su­ut­ta yksinker­tais­es­ti kuollei­den lukumäärään, ehkä väki­val­tais­es­ti tai tap­atur­mais­es­ti kuolleet luvus­ta pois­taen. Kor­vaus tulisi kun­nalle tietysti vähän jälkikä­teen, mut­ta menisi noin keskimääräis­es­ti paljon oikeu­den­mukaisem­min. Vähän ehkä voisi vuosit­taista kor­vaus­ta tasoittaa.