Miten palkoista pitäisi yleensä sopia

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen.

Keskusjär­jestö­jen välil­lä (tupo)

Euroalueen jäse­nenä Suomen on alis­tut­ta­va euro­maid­en väliseen Sak­san johta­maan kil­pailu­un työvoimakus­tan­nusten pitämis­es­tä mata­lana. Sik­si on voita­va sopia hyvin pienistä palkanko­ro­tuk­sista, ja se on mah­dol­lista vain tuposopimuksissa.

Kas­va­va osa työvoimas­ta tekee sel­l­aista työtä, ettei se ole stan­dar­d­oitavis­sa TES:in mukaisi­in kat­e­go­ri­oi­hin. Kas­va­va osa, lähin­nä samo­ja ihmisiä, on myös työ­markki­na-ase­mal­taan niin vahvo­ja, etteivät he tarvitse sopimus­suo­jaa, vaan pär­jäävät hyvin henkilöko­htai­sis­sa neu­vot­teluis­sa työ­nan­ta­jan kanssa. Hei­hin ei pitäisi soveltaa koko järjestelmää.

Tuposopimuk­si­in tulisi jät­tää riit­tävää väljyyt­tä yri­tyk­sen sisäisi­in jär­jeste­ly­i­hin, jois­sa henkilöko­htaisen palkan osu­u­den pitäisi olla nyky­istä huo­mat­tavasti suurem­pi samaan tapaan kuin Ruotsissa.

Työ­nan­ta­jien halu­amis­sa yri­tysko­htai­sis­sa sopimuk­sis­sa on ongel­ma, että ne heiken­tävät yri­tys­ten tekemien investoin­tien kan­nat­tavu­ut­ta, kos­ka investoin­tien tuo­ma tuot­tavu­u­den nousu ulos­mi­tataan palkkoi­hin. Tämä on havait­tu esimerkik­si Ran­skas­sa. Näin ei käy TES-jär­jestelmässä, jos­sa saman­lai­sis­sa yri­tyk­sis­sä on sama palkkataso.

Euroalueen sisäi­nen kil­pailu työvoimakus­tan­nuk­sil­la johtaa liian pieni­in palkanko­ro­tuk­si­in, liian alhaiseen inflaa­tioon ja sitä kaut­ta liian jäykkään palkkarakenteeseen.