Päivähoidon jatkuva budjettikorjailu

Päivähoidon bud­je­toin­ti tuot­taa jatku­vaa pään­vaivaa kaupungille, kos­ka lap­sia tun­tuu ole­van aina liikaa. Vielä suurem­paa pään­vaivaa se tuot­taa per­heille, kos­ka on suur­ta epäti­etoisu­ut­ta siitä, saadaanko lap­si päivähoitoon, kun van­hempainva­paat päät­tyvät. Tai siis teo­ri­as­sa saadaan, mut­ta minne.

Tuot­taa suur­ta harmia ja suo­ranaista rahan­menoa per­heille, että päivähoitopaik­ka voi löy­tyä kovin kaukaa ja han­kalan matkan päässä kotoa vieläpä niin, että kah­den lapsen päivähoitopaikat ovat aivan eri suun­nil­la. Kaupun­ki pyrkii viral­lis­es­ti vähen­tämään autori­ip­pu­vu­ut­ta, mut­ta las­ten vien­ti päiväkoti­in käytän­nössä pakot­taa mon­et autoilijoiksi.

Epä­var­muus päiväkoti­paikan saamis­es­ta aiheut­taa päivähoidon ylikysyn­tää. Las­ta ei työt­tömyy­den tai vaik­ka vuorot­telu­va­paan ajak­si uskalleta ottaa pois päivähoi­dos­ta, kos­ka ei luote­ta, että lap­si pääsee samaan paikkaan takaisin. Jos hoitopaikkaa tarvit­see vas­ta mar­rasku­us­sa, sitä on tur­val­lis­in­ta hakea jo eloku­us­sa, kos­ka suurin osa paikoista jae­taan sil­loin. Tästä aiheutu­va rahan­meno on aika suur­ta, 10 000 € /vuosi /lapsi. Jo siis sata päivähoi­dos­sa var­muu­den vuok­si pidet­tävää las­ta mak­saa miljoonan.

Aiemp­ina vuosi­na kaupun­gin tilas­tokeskus ennusti las­ten tule­van määrän aivan poskelleen. Syynä oli nopea asum­is­pref­er­enssien muu­tos, kun nuoret per­heet eivät lapsen syn­tymän jäl­keen enää halun­neetkaan eristäy­tyä ystävistään ja muut­taa kauas kaupungista pienokaisen­sa kanssa. Kan­takaupungis­sa on nyt tuhat lap­siper­het­tä enem­män kuin ennen.

Helsin­gin kaupun­gin tietokeskus osaa nyt ennus­taa, mut­ta varhaiskas­va­tusvi­ras­to ei voi ottaa näitä ennus­tuk­sia toim­intansa poh­jak­si, kos­ka bud­jetis­sa on annet­tu rahat ennustet­tua paljon pienem­män lap­simäärän hoitoon. Rahoi­tusjo­hto halu­aa pitää ohjat tiukoil­la, kos­ka jos lap­sia ei tuo­dakaan ennustet­tua määrää päivähoitoon, viras­to kyl­lä käyt­tää saa­mansa rahat.

Eikö siis voisi tehdä niin, että bud­je­toidaan viras­tolle täl­lainen alim­i­toitet­tu määrä rahaa, mut­ta päätetään samal­la rahamäärästä, joka viras­tol­la on oikeus käyt­tää rahaa las­ta ja kuukaut­ta kohden? Bud­je­toidaan kaupung­in­hal­li­tuk­sen taakse raha­sum­ma, jol­la oste­taan viras­tol­ta päivähoitoa suorit­tei­den mukaan.

Toinen ongel­ma liit­tyy päiväkoti­tiloi­hin. Kun bud­jetis­sa päivähoitoon on bud­je­toitu lap­sia tuhat liian vähän, viras­to joutuu kor­jaa­maan kaupungi­nosako­htaisia ennustei­ta tuhan­nel­la alaspäin. Sik­si tilo­ja on liian vähän. Kun sit­ten val­tu­us­to joutuu myön­tämään lisää rahaa päivähoitoon, paikko­ja tulee lisää, mut­ta vääri­in paikkoi­hin ja per­heet joutu­vat osta­maan taas autoja.

En ymmär­rä ollenkaan, mik­si meil­lä kaavoite­taan sel­l­aisia päivähoitopalat­se­ja omille ton­teilleen kuin nyt kaavoite­taan. Kos­ka päivähoidon tarve vai­htelee sat­tuman­varais­es­ti, olisi järkevää han­kkia lisäka­p­a­siteet­tia taval­li­sista ker­rostalo­huoneis­toista. Näin tehti­in aikanaan HITAS-Kata­janokalla ja hyvin toi­mi. Ne voidaan myöhem­min muut­taa kohtu­uhin­nal­la asun­noik­si. Olisi hyvä, jos meil­lä olisi tilo­jen suh­teen vähän ylimääräistä väljyyt­tä, jol­loin hoitoa voitaisi­in jär­jestää parem­min alueel­lis­es­ti vai­h­tu­vaa kysyn­tää vas­taavasti. Väljyyt­tä voisi lisätä myös normien väl­jen­tämi­nen. Val­takun­nalli­nen suosi­tus  on 8 m²/ lap­si, mut­ta helsinkiläiset lapset tarvit­se­vat jostain syys­tä neliön enem­män. Pide­tään yhdek­sää neliötä edelleen suun­nit­telun perus­teena, mut­ta sal­li­taan poikkeami­nen alaspäin.

Muuten olen sitä mieltä, että edessä ole­vis­sa säästötalkois­sa päivähoidon erit­täin yksi­tyisko­htaista nor­mi­tus­ta kan­nat­taisi väl­jen­tää, kos­ka jous­tavu­ud­es­ta hyö­ty­i­sivät kaikki.