Mitä ajattelen Meri-Rastilan kaavoituksesta

Minä kuu­lun niihin, joiden mielestä Helsin­gin tulee ottaa mah­dol­lisim­man suuri osa Helsin­gin seudulle tulev­as­ta väestön­lisäyk­ses­tä, kos­ka näin väl­tetään kaupunki­rak­en­teen tuhoisa hajoami­nen. Hajaan­tunut kaupunki­rakenne on tuhoisa sekä ympäristölle että elinkeinoille eikä se näytä ole­van ihmis­ten mieleenkään – sen näkee siitä, että asun­noista ollaan valmi­it mak­samaan järkyt­tävän paljon enem­män, kun ne sijoit­tuvat keskeisesti.

Kun Helsin­gin asukasluku kaksinker­tais­tui, rak­en­tamiseen käyte­tyn maa-alan määrä kym­menker­tais­tui. Täl­lainen on paha luon­nolle, kos­ka maa­ta peit­tyy betonin ja asfaltin alle ja kos­ka liikenne vie hirveästi ben­saa. Se on paha elinkeinoille, kos­ka väistämätön siir­tymi­nen teol­lisu­ud­es­ta urbaanei­hin palvelui­hin ei onnis­tu, jos ihmiset asu­vat ripotel­tu­ina pieni­in irral­lisi­in asutuslämpäreisiin.

Sille taas emme voi mitään, että maas­sa muute­taan kaupunkei­hin, sil­lä ei sille ole mis­sään muual­lakaan voitu mitään. Helsin­gin seudulle tulee lisää väkeä paljon. On vain kysymys mihin, ja minä kan­natan tiivistä yhdyskuntarakennetta.

Toisaal­ta kan­natan sitä, että kun kort­telit raken­netaan tiivi­isti, niiden vastapain­ona on olta­va kun­nol­lisia viheralueita.

Yllä olev­as­ta voisi kuitenkin päätel­lä, että kan­nat­taisin Meri-Rasti­lan län­sir­an­nan rak­en­tamista. Onhan se melkein metroase­man vier­essä. Niin kan­natinkin, kunnes alueen asukkaat tekivät tar­jouk­sen: sama määrä asukkai­ta voidaan asut­taa nyt asun­toko­rt­teleik­si vara­tu­ille alueille niitä tiivistäen, jos ranta­puis­to jätetään rauhaan. Täl­laista tar­jous­ta ei voi hylätä, sil­lä se tar­joaa mah­dol­lisu­u­den tehdä Meri-Rasti­lan tiivistämis­es­tä esimerkki­ta­pauk­sen, pilotin, jota voidaan seu­ra­ta muualla.

Asukkaiden suun­nitel­maa vas­taan on esitet­ty kak­si vas­taväitet­tä: se ei ole real­isti­nen, kos­ka autot joudu­taan siirtämään pysäköin­tiken­tiltä laitok­si­in ja se mak­saa. Eri­tyis­es­ti kokoomuk­sen suunnal­ta on esitet­ty, että Meri-Rasti­lan sisään tulee eri­laisia asukkai­ta kuin tulisi eril­liseen puis­toon raken­net­tuun kovan rahan kaupunginosaan.

Pysäköin­nin viem­i­nen laitok­si­in ja sen rahoit­ta­mi­nen raken­nu­soikeud­es­ta saaduil­la rahoil­la on mon­imutkainen oper­aa­tio, mut­ta sitä kan­nat­taa har­joitel­la, kos­ka se on edessä kaikkial­la, mis­sä asu­tus­ta tiivis­tetään. Mon­imutkaiset jär­jeste­lyt ovat helpom­pia, jos asukkaat ovat kokon­aisu­udelle myönteisiä.

Väärät asukkaat on ymmär­ret­tävä, mut­ta lop­ul­ta huono peruste. Meri-Rasti­laan tehti­in liikaa sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa, kiitos Erk­ki Heikkosen (kok.), mut­ta se ei parane sil­lä, että viereen raken­netaan eli­it­tiko­rt­telei­ta rikkaille – tai ainakin yritetään. Kovin kaukana toi­sis­taan ole­via sosi­aalilu­okkia ei kan­na­ta pakot­taa tois­t­en­sa naa­pureik­si. Meri-Rasti­laan ei kan­na­ta tunkea lisää kaupun­gin vuokrat­alo­ja. Sinne ei muu­ta ökyrikkai­ta, mut­ta sinne on saatavis­sa työssä käyvää keskilu­okkaa. Eikä Meri-Rasti­la sitä pait­si ole mikään sosi­aa­li­nen pommi.

Siis kaadet­takoon Meri-Rasti­lan län­sir­an­nan kaa­va edel­lyt­täen, että ole­van asuinalueen tiivistämi­nen todel­la toteutuu.

Meri-Rasti­lan län­sir­an­nan kaa­va on nyt tietysti paljon pidem­mäl­lä kuin nuo vielä ilmas­sa lei­ju­vat tiivistys­su­un­nitel­mat, mut­ta voipa olla niinkin, että tiivistys­su­un­nitel­mat on saatavis­sa lain­voimaisik­si nopeammin.