Fennovoiman omistaminen merkitsee kunnille taloudellista riskiä, koska omistajat sitoutuvat ostamaan osakkuussähkön omakustannushintaan, joka ylittää nykyisen markkinahinnan noin kaksinkertaisesti.
Ministerit Niinistö ja Vapaavuori ovat joutuneet jonkinlaiseen kärhämään siitä, kannattaako kuntien olla mukana Fennovoimahankkeessa. Minustakin kuntien kannattaisi vähän harkita, olivat ne ydinvoiman suhteen muuten mitä mieltä hyvänsä.
Fennovoima kuten myös TVO ovat niinsanottuja Mankala-yhtiöitä. Ne eivät jaa osinkoja, koska yhtiön tulos on aina nolla. Osakkaat saavat vastineen sijoittamalleen pääomalle sillä, että saavat ostaa osakkuussähköä omakustannushintaan. Kun kaikki myydään omakustannushintaan, yhtiön tulokseksi tulee nolla. (Tai tarkemmin: kassavirta on nolla. Jos lainoja maksetaan pois poistoja nopeammin, tuloksesta tulee positiivinen.)
Osakkuussähköä ei ainoastaan saa ostaa omakustannushintaan vaan se on ostettava. Tässä on ilmeinen kuntiin kohdistuva riski, jota kaikki eivät ehkä ole oivaltaneet.
Minulla ei ole tietoa Fennovoiman talousluvuista, mutta jotain tiedän Olkiluodosta, koska olin aikanaan Mankala Oy:n hallituksessa. Tämän perusteella yritän arvata, mikä on Fennovoiman Mankala-hinta.
Teen yksinkertaisen laskelman Olkiluodon vanhojen voimaloiden sähkönhinnan ja Olkiluoto 3:n Mankala-hinnan perusteella. Tietoni ovat vuoden vanhoja, joten tilanne on voinut muuttua.
Olkiluoto 3:n oletettu hankintahinta on vähän yli 3 miljardia ja sähköteho 1600 MW. Fennovoiman hankintahinta infrainvestointeineen on vähintään 7 miljardia euroa ja sähköteho 1200 MW. Olkiluoto maksaa megawattia kohti noin kaksi miljoonaa euroa, Fennovoima noin kuusi miljoonaa euroa. Tästä ei voi päätellä, että Fennovoiman sähkö maksaa kolme kertaa enemmän, koska osa voimalan kustannuksista on käyttökustannuksia eikä niissä ole vastaavaa eroa. [TÄMÄ KAPPALE ON EDITOITU JA SIIRRETTY TOISEEN KOHTAAN YMMÄRTÄMISEN HELPOTTAMISEKSI]
Oletan, että Olkiluodon vanhojen voimaloiden omakustannushinta koostuu pelkistä ydinvoiman käyttökustannuksista, joihin kuuluu myös varautuminen ydinjätteen varastointikuluihin. Nämä voimalat ovat varsin edullisia omistajilleen nyt, kun pääomakulut on maksettu. Merkitään vanhojen voimaloiden sähkönhintaa a:lla. Tarkkaa lukua en saa kertoa, mutta se alkaa kahdella.
Olkiluoto 3:n sähkö maksaa olennaisesti enemmän. Merkitään tätä hintaa b:llä. Taaskaan en saa kertoa tarkkaa lukua, mutta se alkaa nelosella. Oletan, että erotus johtuu pääomakuluista. Laitetaan siis erotus pääoman hinnaksi. Pääomasta osakkaat joutuvat siis maksamaan megawattia kohden b‑a.
Jonkinlaisen estimaatin Fennovoiman Mankala-hinnalle saa kaavasta
Fennovoiman sähkön hinta = a + 7 mrd/1200 MW/(3 mrd/1600 MW) (b‑a)
= 3,1(b‑a)+a
Tästä tulee vähän yli sata euroa/MWh.
Laskelma vähän aliarvioi hintaa, koska se on tehty olettaen, että vanhojen voimaloiden hinta koostuu pelkistä käyttökustannuksista. Toisaalta Olkiluoto 3:n hintaa nostaa se, että rakentaminen on kestänyt niin kauan, että ylimääräisiä pääomakuluja on ehtinyt syntyä, joten on kohtuullista vähän alentaa tuota arviota. Silti alle 80 €/MWh hintaan on hankala päästä.
Ensitalven sähköä myydään juuri nyt hintaan 43 €/MWh. Kesällä hinta on olennaisesti halvempi. Sähkön ostovelvollisuus koskee kesää ja talvea, päiviä ja öitä. Käytetään silti tuota 43 euron hintaa, ettei nyt ainakaan liioitella tappioita. Jos Fennovoiman Mankala-hinta olisi 80€/MWh ja markkinahinta 43 €/MWh, omistajille tulisi joka tunnilta tappiota 37 €/MWh, mikä on vuodessa (8000h) noin 300 000 €/MWh. Rauman kaupungilla esimerkiksi noita velvoitemegawattitunteja on noin 58, jolloin Rauman kaupungin vuosittaisiksi tappioiksi tulisi nykyhinnoilla yli 17 miljoonaa euroa vuodessa.
Voi tietysti olla, että joskus tulevaisuudessa sähkön markkinahinta ylittää Fennovoiman Mankala-hinnan, mutta sitä ei voi tietää. Joku voi sanoa, vaikkapa Vapaavuori, että ydinsähkön turvaaminen on isänmaallinen velvollisuus. Jos tästä on kyse, eikö riskin pitäisi kuulua valtiolle eikä yksittäisille kunnille?
Itse olen sitä mieltä, että Helsingin kaupungin pitäisi irrottautua Fennovoimasta, koska salkussa on ydinsähköä muutenkin paljon. Fennovoimaa Helsinki omistaa Vantaan energian kautta, joka omistaa Fennovoimaa Rauman tavoin 58 MW:n verran. Mukaan lähtemistä harkitsevien kuntien on syytä vaatia päätöksen tueksi arvioita osakkuussähkön lähivuosien hinnasta.
LISÄYS 5.10. Tämän artikkelin laskelma perustuu Ylen uutiseen, jonka mukaan Rosatomin voimala maksaisi 6,4 miljardia. Tuon uutisen kuultuani päättelin, että tämä on taloudellisesti mahdoton yhtälö. Ylen uutinen on ilmeisesti kuitenkin väärä. Jos voimalan hintaa saadaan tingatuksi alemmaksi, tulee osakkuussähköstä vastaavasti halvempaa. Suomalaisten neuvottluasema on hinnan suhteen hyvä, koska Rosatom tarvitsee referenssilaitoksen läntiseen teollisuusmaahan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että voimala on vasta voimala ja sen päälle tulevat uuden voimalaitostontin avaamisesta koituvat investointikulut, joiksi julkisuudessa on mainittu 1–2 mrd euroa.