Budjettipuhe

Vihrei­den ryh­mäpuheen­vuoro val­tion vuo­den 2014
talousarvioe­si­tyk­sen lähetekeskustelus­sa 17.9., Osmo Soininvaara

Arvoisa Puhemies!

Hal­li­tuk­sen bud­jet­tiesi­tys ja eri­tyis­es­ti hyväksyt­ty raken­nepoli­it­ti­nen ohjel­ma merk­it­sevät suun­nan­muu­tos­ta Suomes­sa har­joitet­tuun talous­poli­ti­ikkaan. Pelkästä suh­dan­tei­den sään­telystä elvyt­tämäl­lä ja vakaut­ta­mal­la on siir­ryt­ty rak­en­teel­lis­ten heikkouk­sien kor­jaamiseen ja työn tar­jon­nan lisäämiseen. Lääk­keet kan­nat­taa vai­h­taa, kun itse tau­tikin on vai­h­tunut. Onnit­te­len valtiovarainministeriä.

Kri­isi alkoi vuon­na 2008 yleis­maail­mallis­es­ta rahamarkki­nakri­i­sistä, mut­ta nyt päälle painaa kan­sain­välisen työn­jaon pysyvä muu­tos. Vaikeuk­sis­sa ovat paperi­te­ol­lisu­us, telakat ja konepa­jat Nokia-vetois­es­ta ICT-alas­ta nyt puhu­mat­takaan. Euroalueel­la näkyy jo val­oa tun­nelin päässä, mut­ta Suomen tuotan­torak­en­teen ongel­mat odot­ta­vat ratkaisua.

Mon­en van­han ammatin katoami­nen tuotan­torak­en­teen muuttues­sa pahen­taa rak­en­teel­lista työttömyyttä.

* * *

Vihreät riemuit­se­vat 300 euron suo­jao­su­ud­es­ta työt­tömyysko­r­vauk­sis­sa. Se tulee lisäämään työt­tömien akti­ivi­su­ut­ta työ­markki­noil­la; ei heti, kos­ka uusien mah­dol­lisuuk­sien oival­t­a­mi­nen vie aikaa niin työn­tek­i­jöiltä kuin työ­nan­ta­jil­takin. Työt­tömät tule­vat otta­maan keikkatyö­markki­noil­la osit­tain sen roolin, joka on nyt opiske­li­joil­la. Tämä paran­taa työt­tömien niukkaa toimeen­tu­loa, mut­ta myös hei­dän mah­dol­lisuuk­si­aan työl­listyä pysyvästi.

Asum­istues­sa ansio­tu­lo­jen 400 euron suo­jao­su­us kohdis­tuu täs­mäl­lis­es­ti ongel­man ytimeen. Pieni­palkkainen työ kan­nat­taa huonos­ti suh­teessa sosi­aal­i­tur­vaan, jos joutuu mak­samaan asun­nos­taan korkeaa vuokraa. Har­mi, että uud­is­tus­ta on niukko­jen aiko­jen val­lites­sa typ­is­tet­ty niin, että suo­jao­su­us on tarkoi­tus raja­ta kuu­teen kuukau­teen työt­tömyy­den päät­tymis­es­tä. Pieni­palkkaisen työn ja korkei­den asumiskus­tan­nusten muo­dosta­ma ongel­ma on pysyvä eikä rajoitu vain aikaan työt­tömyys­jak­son jäl­keen. Tähän var­maankin palataan vielä.

Huonoina aikoina työt­tömyys kohdis­tuu sat­tuman­varais­es­ti kehen hyvän­sä, mut­ta rak­en­teelli­nen työt­tömyys – se osa työt­tömyy­destä, joka ei pois­tu nousukaut­e­nakaan, kohdis­tuu val­taos­altaan huonos­ti koulutet­tuun työvoiman, jol­la on puut­tei­ta osaamises­sa ja ehkä myös ter­vey­del­lisiä ongelmia. Koulu­tuk­sen puut­tei­ta voidaan osit­tain kor­ja­ta lisäk­oulu­tuk­sel­la, mut­ta tämänkin jäl­keen Suomes­ta puut­tuu työ­paikko­ja, joista selviää ilman eri­ty­isosaamista. Huono­tuot­toises­sa työssä on eri­tyis­es­ti kaupungeis­sa vaikea löytää sel­l­aista palkkata­soa, jol­la tulee kun­nol­la toimeen ja jol­la toisaal­ta palkkaami­nen on työ­nan­ta­jan silmis­sä kannattavaa.

Rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den peru­songel­ma on, että mata­la­palkkaises­ta työstä jää käteen liian vähän rahaa. Merkit­tävä syy tähän on asumisen kalleus kas­vav­il­la kaupunkiseuduil­la. Pääte­tyt uud­is­tuk­set paran­ta­vat tilan­net­ta, mut­ta vielä jää paran­net­tavaa. On hyväksyt­tävä, että pieni­palkkainen nos­taa tulon­si­ir­to­ja rin­nan palkan kanssa myös tehdessään kokoaikaista työtä. Asum­is­tu­ki on alun­perin tarkoitet­tu pieni­palkkaisen tuek­si ja sel­l­aisek­si se pitäisi palaut­taa pysyvänä tuke­na. Työ­markki­nat­uen sovitel­lus­sa päivära­has­ta tulee pois­taa vaa­timus työn osa-aikaisuudesta.

Raken­neo­hjel­man vaikein koh­ta on kun­tien toimin­nan tehost­a­mi­nen par­il­la mil­jardil­la eurol­la muun muas­sa toim­intaa kahlit­se­via norme­ja kar­si­mal­la. Vaa­di­taan luovu­ut­ta ja ennakkolu­u­lot­to­muut­ta löytää tapo­ja tehostaa kun­tien toim­intaa, jot­ta menoleikkauk­set eivät näky­isi vain huononev­ina palveluina. Vihreä ryh­mä pain­ot­taa voimakkaasti ennakkolu­u­lot­to­mia pyrkimyk­siä palvelu­jen tur­vaamiseen inno­vati­ivisem­mil­la käytännöillä.

* * *

Takaisin työl­lisyy­teen.

Toimet työn tar­jon­nan paran­tamisek­si eivät auta, ellei ole työn kysyn­tää. Hiipu­vien alo­jen tilalle pitäisi saa­da kehite­tyk­si nopeasti uusia. Clean Tech voisi olla vielä paljon nyky­istäkin suurem­pi vien­tiala, mut­ta ei sitä vielä ole. On vaikea myy­dä puh­taan ener­gian sovel­luk­sia maail­malle, ellei voi näyt­tää, että ne menevät kau­pak­si kotimaassa.

Miten on mah­dol­lista, että Suo­mi, jol­la on run­saat uusi­u­tu­vat ener­giavarat, on Kes­ki-Euroopan mai­ta selvästi pas­si­ivisem­pi uusi­u­tu­van ener­gian hyö­dyn­täjänä sähkön­tuotan­nos­sa. Miten Suo­mi voi olla hän­täpäässä puu­rak­en­tamises­sa? Miten on mah­dol­lista, ettei har­vaan asu­tus­sa Suomes­sa löy­dy paikko­ja tuulipuis­toille, kun niitä löy­tyy paljon tiheäm­min asu­tu­ista maista? Ja mik­si meil­lä val­tio on mui­hin mai­hin ver­rat­tuna niin pidät­tyväi­nen tuke­maan teknolo­gian kehi­tys­tä, joka tähtää uusi­u­tu­van ener­gian käyttöön?

* * *

Pankki­toimin­nalle on aivan perustel­lusti asetet­tu kovem­pia vakavaraisu­ussään­töjä, jot­ta vält­ty­isimme uusil­ta pankkikri­i­seiltä. Tämän seu­rauk­se­na pankit joutu­vat kai­h­ta­maan riskip­i­tois­t­en lain­o­jen myön­tämistä. Siitä taas seu­raa, että aloit­tavien tai laa­jen­tavien yri­tys­ten on vaikea saa­da toim­intaansa rahoitusta.

Maamme kannal­ta yli­varovaisik­si tulleet pankit ovat hyvin paha asia. Olisi kiire käyn­nistää uusia yri­tyk­siä ICT-alal­ta ja esimerkik­si telakoil­ta työt­tömik­si jääneen osaa­van henkilökun­nan varaan; kiire, kos­ka inhimil­listä pääo­maa ei voi säilöä vuosik­si. Raha­hano­jen sulkeu­tu­mi­nen on tässä merkit­tävänä esteenä.

Kun pankit eivät rahoi­ta riskiyri­tyk­siä, on val­tion se tehtävä.  Kat­seet kohdis­tu­vat sil­loin Finnver­aan ja sen toim­intamah­dol­lisuuk­si­in – tässä salis­sa min­is­teri Vapaavuoreen. Paljon on tehty, mut­ta lisääkin voisi tehdä. Tan­skas­sa paikalli­nen Finnver­aa vas­taa­va kasvu­ra­has­to osal­lis­tuu yri­tys­ten rahoituk­seen vivut­ta­mal­la riskiä itselleen. Se antaa yri­tyk­sille vain pienen osan niiden tarvit­se­mas­ta rahoituk­ses­ta, mut­ta sen yleen­sä ilman vaku­ut­ta. Vaku­udet riit­tävät sil­loin parem­min muille rahoit­ta­jille yksi­ty­i­sistä koti­talouk­sista eläk­er­a­has­toi­hin, jol­loin rahas­ton vaiku­tus moninkertaistuu.

Kan­nus­tan min­is­ter­iä yri­tys­ra­hoituk­sen suh­teen entistä huikeampi­in toimiin.