Investointiraami oli loistojuttu

Tiuk­ka investoin­ti­raa­mi, jos­ta sovit­ti­in Helsin­gin val­tu­us­to­ryh­mien välil­lä kevääl­lä, osoit­tau­tui poli­it­tisen kult­tuurin kannal­ta lois­to­ju­tuk­si. Poli­ti­ik­ka tuli takaisin poli­ti­ikkaan ja joudut­ti­in tekemään aito­ja val­in­to­ja ja priorisointeja.

Neu­vot­teluis­sa tapah­tui merkit­tävä käänne liiken­nepoli­ti­ikas­sa, kun suuri määrä kalli­ita autoli­iken­teen investoin­te­ja pan­ti­in hyl­lylle: Hakamäen­tien jat­keet, Her­man­nin tun­neli, Kehä II:n jatke, Kivikon tun­neli ja keskus­tatun­neli puut­tuvat listal­ta kokon­aan. Sörnäis­ten tun­nelia myöhen­netään, Hakaniemen tori­parkkia ei tehdä ja niin edelleen. Ei tule myöskään Hert­toniemeen nykynäkymin yli sadan miljoo­nan eri­ta­soli­it­tymää. Sen sijaan pyöräi­lyn ja joukkoli­iken­teen edis­tämiseen löy­tyy rahaa. Kat­so tarkem­min Otso Kivekkään blogilta.

Autoli­iken­teen han­kkeet jou­tu­i­v­at väistymään, kos­ka ne ovat niin tuhot­toman kalli­ita. Min­ua on pitkään har­mit­tanut, kuin­ka mas­si­iviset investoin­nit Kehä I:n liiken­teen paisut­tamiseen menevät läpi pien­inä osapäätöksinä, mut­ta paljon halvem­paa metroa mietitään 30 vuot­ta. Nyt kun tarkastelus­sa on ker­ral­la kymme­nen vuo­den investoin­nit, kokon­aisu­us ja suu­ru­us­lu­okat hah­mot­tuvat. Ellei kaupung­in­hal­li­tus olisi kaatanut Her­ne­saaren helikopterikent­tää kevääl­lä, se olisi kaatunut viimeistään tässä. Sataa miljoon­aa noin mar­gin­aaliseen kulku­muo­toon ei olisi löy­tynyt mitenkään. Pyöräi­lyn ja joukkoli­iken­teen edis­tämi­nen on nap­pikaup­paa autoilun kus­tan­nuk­si­in nähden.

(Ilmailu­ala tuhosi kopteriken­tän ihan itse esit­tämäl­lä sille niin jär­jet­tömän korkei­ta laatu­vaa­timuk­sia, että han­kkeen kus­tan­nuk­set räjäh­tivät. Tässä on kyse vähän samas­ta asi­as­ta kuin tun­nelien ylim­i­toite­tuis­sa tur­val­lisu­us­vaa­timuk­sis­sa. Tallinnas­sa kent­tä on tehty ehkä noin sada­sosahin­nal­la ver­rat­tuna kaavail­tu­un investoin­ti­in Helsingis­sä tai ver­rat­tuna Her­ne­saaren nykyisen ken­tän hintaan.)

Kaik­ki siis hyvin?

Pros­es­si oli selvä paran­nus aiem­pi­in ver­rat­tuna, mut­ta ei mitenkään täydellinen.

Olisi pitänyt ottaa mukaan myös investoin­tien tuot­ta­mat tulot, jol­loin pri­or­isoin­ti olisi muut­tunut perus­teel­lis­es­ti. Neu­vot­teluis­sa päädyt­ti­in myymään Mar­i­an sairaala (tästä olen eri­tyisen iloinen), luovut­taa Rai­lo yksi­tyiselle investoi­jal­la myymäl­lä tai vuokraa­mal­la sekä ehkä luop­ua Lapin­lah­den sairaalas­ta. On ilmeis­es­ti vähän epä­selvää, miten mah­dol­liset myyn­ti­t­u­lot vaikut­ta­vat investoin­tikat­toon muuten kuin pois­ta­mal­la arvo­raken­nusten kalli­in perusko­r­jaus­tarpeen. Jos ne net­tope­ri­aat­teen mukaan nos­taisi­vat investoin­tikat­toa, luot­ta­mus­miehet oli­si­vat var­maankin innokkaampia pitämään kaupun­gin omis­tuk­set ajanmukaisina.

Hakamäen­tien jatket­ta ei suun­nitel­mas­sa ole, kos­ka se on niin tuhot­toman kallis. Kuva olisi aivan toisen näköi­nen, jos mukana oli­si­vat ne tuhan­net asun­not, jot­ka Turun­väylän pane­m­i­nen tun­neli­in Munkkiniemen ja Munkkivuoren välil­lä tekevät mah­dol­lisek­si. Se ei ehkä olisi sit­tenkään järkevä han­ke, mut­ta pelkkien brut­tokus­tan­nusten tarkastelu on ker­takaikkises­ti harhaanjohtavaa.

On sovit­tu, että net­tope­ri­aatet­ta selvitetään vuo­den 2015 bud­jetin laad­in­taan mennessä.

Juut­tumi­nen tiukkaan 435 000 000,00 euroon vuot­ta kohden tuot­taa kalli­ik­si käyvää epäop­ti­maal­isu­ut­ta ajoi­tusten suh­teen. Ymmärtääk­seni esimerkik­si Roi­hu­vuoren koulua joudu­taan pitämään tyhjil­lään vuoroa odot­ta­mas­sa ja vuokraa­maan väli­aikaisia tilo­ja yksi­ty­isiltä, mis­tä aiheutuu huo­mat­tavaa menoa. Osalle neu­vot­telijoista oli kuitenkin tärkeää, ettei kurista lip­su­ta aikaista­mal­la han­kkei­ta, joi­ta olisi järkevää aikaistaa, kos­ka seu­raav­ille vuosille syn­tyvä kuop­pa kyl­lä täyt­tyy. Tämä oli vain ohje kaupung­in­jo­hta­jalle eikä lain mukaan voin­utkaan olla päätös, kos­ka sitä ei tehty esit­telystä. Luotan siihen, että kaupung­in­jo­hta­ja kor­jaa esitystään.

Vakavampi ongel­ma on, ettei kukaan voi tietää, mitä uusia haastei­ta ilme­nee kymme­nen vuo­den sisäl­lä. Kaupun­gin päätök­sen­tekokykyä ei pidä jäyk­istää. Sik­si tästä raamibud­je­toin­nista pitää tehdä vuosit­tain rul­laa­va. Ensi vuon­na tulisi tehdä investoin­ti­raa­mi vuosille 2015–24 tämän raamin poh­jal­ta ja niin edelleen.

Hyvään hallintokult­tuuri­in kuu­luu, että päätök­set tehdään esit­telystä, jol­loin asi­aan vaikut­ta­vat seikat tule­vat tas­a­puolis­es­ti tietoon tai niiden ainakin pitäisi tul­la. Kun neu­vot­teli­jat sulkeu­tu­vat kabi­net­ti­in, on ris­ki, että iso­ja päätök­siä tehdään väärin tiedoin. Tässä oli käy­dä niin kir­jas­toverkon osalta, mut­ta onnek­si ehdot­tomat päätök­set ymmär­ret­ti­in kir­ja­ta selvityksiksi.

Tämä oli siis vain ohje esit­telijälle, jol­la on aikaa kor­ja­ta suurim­mat kämmit.

= = =

Ai mik­sikö olen iloinen Mar­i­an myyn­nistä? Helsingis­sä kaavail­laan keskuster­veysase­maverkkoa ja jos tuo kiin­teistö olisi kaupun­gin riesana, keskus­tan ter­veysase­ma olisi pakko pan­na sinne. Helsin­gin niemeltä ei tai­da löy­tyä liiken­teel­lis­es­ti huonom­paa paikkaa kuin Maria.