Hallituksen rakennepoliittinen ohjelma (1): ikääntyneiden työllisyys

Palaste­len seu­raavis­sa postauk­sis­sa hal­li­tuk­sen raken­nepoli­it­tisen ohjel­ma, kos­ka tästä, jos mis­tä kan­nat­taa keskustel­la. Tähdel­lä merk­i­tyt koh­dat ovat kolmikan­taan kuu­lu­via, eli niis­sä tarvi­taan työ­markki­na­jär­jestö­jen päätök­siä. Jot­ta keskustelu ei hajoaisi, en halua aloit­taa tässä yhtey­dessä keskustelua siitä, onko työ­markki­na­jär­jestö­jen näin laa­ja veto-oikeus hyvä asia.

Ikään­tynei­den työl­lisyys ja työurien jatkuminen

Ikään­tynei­den työn­tek­i­jöi­den voi olla työt­tömäk­si jää­tyään vaikeaa löytää uut­taa työ­paikkaa. Syyt voivat johtua esimerkik­si van­hen­tuneesta ammat­ti­tai­dos­ta, nuorem­pia työn­tek­i­jöitä korkeam­mas­ta palka­s­ta tai työkyvyn puut­teista. Irti­san­omis­ten kohden­tamista Ikään­tyneisi­in työn­tek­i­jöi­hin ehkäistään ja luo­daan työ­nan­ta­jille taloudel­lisia kan­nustei­ta ikään­tynei­den työl­lisyy­den ylläpitämiseksi.

1.1*            Toteutetaan eläke­jär­jestelmän uud­is­tus työura­sopimuk­sen mukaises­ti työ­markki­nakeskusjär­jestö­jen neu­vot­tele­man ehdo­tuk­sen poh­jal­ta niin, että ikään­tynei­den työl­lisyysaste ja keskimääräi­nen eläk­keelle­si­ir­tymisikä (nyky­isin n. 60,9 vuot­ta) nou­se­vat. Sopimuk­sen tavoite on kun­ni­an­hi­moinen. Sen mukaises­ti keskimääräi­nen eläk­keelle­si­ir­tymisikä nos­te­taan vähin­tään 62,4 vuo­teen 2025 men­nessä. (VM, STM)

1.2*            Valmis­tel­laan toimen­pidekokon­aisu­us, jol­la paran­netaan ikään­tynei­den työl­lisyyt­tä edis­tämäl­lä työssä pysymistä ja työt­tömien uudelleen­työl­listymistä. (TEM)

 

Kan­natan voimakkaasti. Samal­la halu­an sanoa uud­estaan pain­okkaasti, ettei tämä voi onnis­tua, jos työ­nan­ta­jille on edullisem­paa savus­taa ikään­tyneet pois. Ulos savus­t­a­mi­nen on help­poa. Riit­tää, että ei mukau­ta työte­htäviä iän aset­tami­in rajoituksiin.

On täysin mah­do­ton­ta, että henkilö, jon­ka jak­sami­nen alkaa olla heiken­tynyt ja osaami­nen van­hen­tunut, säi­lyt­tää 68-vuo­ti­aak­si entiset työte­htävän­sä ja eri­tyis­es­ti julkises­sa hallinnos­sa entisen val­tansa. Hyvään elämään kuu­luu töi­den lopet­ta­mi­nen asteit­tain. Sik­si työte­htävien pitäisi muut­tua ja palkan mukau­tua uusi­in tehtävi­in. Var­ti­ainen – Soin­in­vaara ‑paperis­sa esitet­ti­in yht­enä ratkaisuna osaeläket­tä, joka olisi osa-aikaeläk­keen kaltainen pait­si, että ei edel­lyt­täisi lyhen­net­tyä työaikaa vaan keven­net­tyjä työte­htäviä. On myös mah­dol­lista men­nä van­hu­useläk­keelle ja jatkaa työn­tekoa nos­taen samanaikaises­ti palkkaa ja eläket­tä. Sil­loin vähän pienem­pikin palk­ka riittää.

Muis­tu­tan vielä ker­ran Sin­ga­poren onnis­tuneesta eläketem­pus­ta, jol­la eläk­keelle­si­ir­tymisikää nos­tet­ti­in ker­ral­la kahdel­la vuodella.

Ruot­sis­sa palkanko­ro­tuk­set ovat henkilöko­htaisia. Kun työte­ho alkaa laskea, palkanko­ro­tuk­sia ei tule. Moni pitää tätä epik­senä, mut­ta urakkatyössä näin on ollut aina.