Uudet asunnot maksavat Helsingissä noin 5500 euroa neliöltä. Siinä on ainakin 2000 euroa neliöltä sijaintia, siis tontin hintaa. Tämä osoittaa, kuinka suuria paineita on muuttaa muualta Suomesta Helsinkiin. Minusta on täysin käsittämätöntä, että seudun kunnat eivät näissä oloissa pysty rahoittamaan kasvua. Kasvun vaatimat investointikulut pitäisi saada peitetyksi, jos tuosta kahden tuhannen euron hintaerosta vaikka vain puolet saadaan rahastetuksi kaupungille. Helsingissä sen pitäisi olla kovin helppoa, koska kaupunki omistaa pääosan uudesta rakennusmaasta. Muuten rakennuslakimme lähtee siitä, että maapohjan arvonnousu kuuluu kunnalle, joka voi joko lunastaa raakamaan raakamaan hinnalla tai voi lunastaa rakennusoikeuden arvon kaavoitusmaksulla. Näin tekee Oulu ja näin teki Helsinkikin ennen.
Nyt tietysti joku nousee kertomaan, että tontteja pitäisi jakaa rakennusliikkeille halvalla, koska asuntojen hinnat nousevat muutoin liian korkeaksi. Ei pidä paikkaansa lainkaan. Asunnot myydään markkinahintaan eikä tontin hinta vaikuta mitään markkinahintaan niin kauan, kun tontinhinta ei rajoita rakentamista. Ei se rajoita, jos tontit huutokaupataan eniten tarjoavalle.
En tarkoita, että tontit pitäisi myydä. Mahdollista myyntihintaa kannattaa verrata vuokratuoton nykyarvoon (nykyhetkeen rediskontattu vuokratulo). Koska raha on kaupungille huomattavasti halvempaa kuin rakennusliikkeille tai asunnon ostajille (lainauskorko jopa reaalisesti negatiivinen), yleensä vuokraaminen on edullisempi vaihtoehto kuin myyminen, mutta ei aina. Taattua vuokratuloa vastaan voi ottaa lainaa.
Minun on vaikea ymmärtää, miksi Helsinki saa maaomaisuudestaan niin vähän rahaa, vaikka rakennusliikkeet saavat myymistään uusista asunnoista niin paljon rahaa. Tämä nyt vain pitää muuttaa. Näillä asuntojen hinnoilla kaupungin kasvun ei pitäisi tuottaa tappiota.
Entä miten kasvu rahoitetaan kehyskunnissa, joissa maan arvo on lähellä nollaa? Pitääkö sitä rahoittaa? Jos sama rakennus on asunnon ostajan silmissä kaksi kertaa arvokkaampi Helsingissä kuin kehyskunnissa, on se minusta peruste rakentaa se rakennus Helsinkiin tai johonkin muuhun haluttuun paikkaan sen sijaan, että se rakennetaan sinne, missä siitä maksetaan vähiten. Jos haluaa asua kehyskunnassa, saa asunnon halvemmalla, mutta joutuu rahoittamaan kunnan investointeja vastaavasti enemmän kunnallisverosta. Onko siinä jotain väärää tai epätasapuolista?