Suomi öljyn jälkeen

Kolme insinööriä (?), Rauli Par­ta­nen, Har­ri Palo­heimo ja Heik­ki Waris ovat kir­joit­ta­neet yli 300-sivuisen tiiliskiv­en öljy­hui­pus­ta.  Siinä ker­ro­taan, että hal­van öljyn aika on ohi ja että siitä seu­raa kaikkea ikävää.

Kir­ja on todel­la ansiokas tietopaket­ti vähän kaikesta mikä liit­tyy öljyyn ja sen korvikkeisi­in. Kan­nat­taa lukea fak­to­jen takia, vaik­ka ei johtopäätök­sistä olisi samaa mieltä. Har­mi, ettei kir­jas­sa ole selkeäm­pää jäsen­nys­tä ja/tai hakemis­toa, kos­ka arvokas­ta tietoa on han­kala löytää, jos ei muista, mis­sä tarkalleen käsitelti­in asi­aa, johon halu­aisi vielä pala­ta. Halu­an korostaa kir­jan ansioi­ta, kos­ka seu­raavas­sa keski­tyn niihin kohti­in, joista olen eri mieltä.

Olen suh­tau­tunut Peak Oil ‑teo­ri­aan vähän skep­tis­es­ti. Per­in­teinen öljy käy vähi­in, mut­ta öljyn kaltaista tuotet­ta voidaan tehdä hyvin muus­ta fos­si­ilis­es­ta polt­toaineesta, sekä kivi­hi­ilestä että esimerkik­si öljy­hiekas­ta. Se on kallista, mut­ta aika korkeat verot liiken­nepolt­toainei­den kulu­tus on kestänyt. Ilmake­hän tässä käy huonos­ti, kos­ka kivi­hi­ilestä teh­dyn men­ove­den päästöt ovat kaksinker­taiset raakaöljys­tä tehtyyn nähden.

Kir­ja sai min­ut ymmärtämään parem­min öljyn lop­pumis­es­ta varoit­tele­via. Kon­ven­tion­aalisen öljyn tuotan­to on jo kään­tynyt lasku­un, mut­ta vajaus­ta peit­etään nyt ei-kon­ven­tion­aal­isil­la. Nuo ei-kon­ven­tion­aaliset ovat huo­mat­ta­van kalli­ita. Sik­si öljyn hin­ta ei voi laskea – se osa tuotan­nos­ta putoaisi pois. Syn­tyy val­taisa rahavir­ta, joka kir­joit­ta­jien mukaan painaa ja on jo painanut teol­lisu­us­maid­en taloudet lamaan.

Ymmärtääk­seni kukaan kir­joit­ta­jista ei ole talousti­eteil­i­jä, ja sen huo­maa. Kir­jan ensim­mäi­nen otsikko on ”Ilman öljyä ei ole teol­lista yhteiskun­taa”. Ostan väit­teen, että öljyl­lä oli keskeinen rooli teol­lis­tuneen yhteiskun­nan syn­nyssä, mut­ta noin deter­min­is­tistä väitet­tä en allekir­joi­ta. Siitä, että men­neisyy­dessä, kun öljyä on ollut run­saasti tar­jol­la, taloudelli­nen kasvu on lisän­nyt suo­ravi­ivais­es­ti öljyn kysyn­tää, ei voi johtaa, että sama toimisi toisin päin;  että kun öljyn tar­jon­ta las­kee, se vetäisi taloudel­lisen automaat­tis­es­ti tuotan­non alas. Todis­teek­si ei kel­paa edes se, että öljyn kulu­tus kyl­lä vai­htelee suh­dan­nevai­htelun tahdis­sa: kun taloudet pyörät – samal­la talouden rak­en­teel­la — pyörivät vin­hem­min, ener­giaa ja siis myös öljyä kuluu enem­män ja päin­vas­toin. Kausali­teetin ei tarvitse toimia toisin päin, eri­tyis­es­ti ei pitkäl­lä aikavälil­lä. Taloudel­lisen toimin­nan ei tarvitse pienen­tyä samas­sa suh­teessa öljyn tar­jon­nan kanssa, kos­ka talous voi sopeu­tua jos tarvit­see. Ennen ei ole sopeu­tunut, kun ei ole tarvin­nut. Ja onhan Suomenkin talouden öljyri­ip­pu­vu­us pienen­tynyt voimakkaasti 1970-luvun öljykri­isien jälkeen.

Tähän olen tör­män­nyt ennenkin. Insinöörit ajat­tel­e­vat kansan­talout­ta liiak­si kiin­tei­den panos-tuo­to­sker­roin­ten kaut­ta. Kuin­ka paljon mak­saa tuot­taa vuon­na 2020 saman­lainen kulu­tusko­ri kuin tuotet­ti­in vuon­na 2010. Talousti­eteil­i­jä kysyy, kuin­ka paljon mak­saa tuot­taa kulut­ta­jille yhtä hyvä kulu­tusko­ri, joka voi olla sisäl­löltään eri­lainen. Jos ener­giaval­taiset tuot­teet kallis­tu­vat ja työ­val­taiset suh­teessa halpenevat, kulut­ta­ja sopeut­taa kulu­tusko­ri­aan niin, että yhtä hyvään elin­ta­soon menee olen­nais­es­ti vähem­män energiaa.

Tämä ero näkyi aikanaan laske­mis­sa, kuin­ka paljon teol­lisu­us­maid­en sopeu­tu­mi­nen vähähi­iliseen talouteen mak­saa kansan­talouk­sille. Insinööri­a­jat­telul­la päästään tähti­ti­eteel­lisi­in lukui­hin, kun taas talousti­eteil­i­jä Nicholas Stern arvioi kus­tan­nuk­set mur­to-osak­si tästä. Hän käyt­ti real­is­tisia hin­ta­jous­to­ja kysyn­nässä ja sai tulok­sek­si, että talous taipuu vähähi­il­isyy­teen aika hel­posti. (Sit­tem­min hän on toden­nut, että viivyt­te­lyn takia vaa­di­taan nyt paljon nopeam­paa muu­tos­ta ja siten kovem­pia toimia, mut­ta se on eri asia.)

Sen sijaan vakavasti tulee suh­tau­tua kir­joit­ta­jien argu­ment­ti­in, jon­ka mukaan öljyn tar­jon­nan muu­tos tulee liian nopeasti ja sen takia sopeu­tu­mi­nen voi olla tuskallista. Lyhyel­lä aikavälil­lä sekä öljyn kysyn­tä että sen tar­jon­ta on kovin jous­tam­a­ton­ta. Korkeakaan öljyn hin­ta ei houkut­tele nopeasti lisää tar­jon­taa eikä leikkaa myöskään kysyn­tää. Sik­si öljyn hin­ta vai­htelee niin rajusti. Sel­l­ainen voi tuot­taa ikäviä häir­iöitä maail­man­talouteen. Tämän allekir­joi­tan. Kir­joit­ta­jien mukaan suun­nitel­tu öljyn tuotan­to ja suun­nitel­tu öljyn kulu­tus ovat pahasti ris­tiri­idas­sa keskenään tämän vuosikymme­nen puo­livälis­sä, jol­loin siis ben­sas­ta saa varautua mak­samaan selvästi enem­män. Jos täl­lainen tieto on riidat­tomana ole­mas­sa, sen pitäisi näkyä johdan­nais­markki­noil­la jo nyt.

Mut­ta pitkäl­lä aikavälil­lä sekä kysyn­tä että tar­jon­ta jous­ta­vat. Tehdään­hän Kanadas­sa nyt öljy­hiekas­ta öljyn kaltaista valmis­tet­ta juuri öljyn korkean hin­nan innoit­ta­mana. Per­in­teisen öljyn tuotan­non lasku on kor­vau­tunut ei-kon­ven­tion­aalisel­la öljyl­lä, mut­ta ei tuotan­toa tietysti paris­sa viikos­sa ponkaista. Yhdys­val­lois­sa ben­si­iniä ei ole verotet­tu, Euroopas­sa on. Ben­si­inin kulu­tus henkeä kohden on Yhdys­val­lois­sa paljon suurem­pi, kos­ka hal­pa ben­sa on päässyt vuosikym­menten aikana vaikut­ta­maan kaik­keen moot­tor­eista kaupunkirakenteeseen.

Suuria rahavir­to­ja öljyn hin­nan nousu aiheut­taa, mut­ta nämä rahat eivät ole maail­man­taloud­es­ta pois. Öljyn­tuot­ta­ja­maat lisäävät omaa kulu­tus­taan ja siten tuon­tia, mikä tuo rahat takaisin. Tai sit­ten ne tule­vat takaisin lain­oina. Tuskin öljyn­tuot­ta­ja­maat kaiva­vat rahat autiomaan hiekkaan. (Tai jos kaivaisi­vat, sil­loin sitä vain painet­taisi­in lisää.) Nopea muu­tos vaatii tietysti vaikeam­paa sopeu­tu­mista kuin yhtä iso muu­tos hitaammin.

Maail­man­talouden epä­vakaisu­us johtuu val­tavista veloista ja saatavista. Suurelta osin tämä johtuu nou­se­vien teol­lisu­us­maid­en vai­h­to­ta­sei­den yli­jäämistä, mut­ta toki öljy­tu­loil­la on tähän oma osuuten­sa. Voi aiheut­taa teol­lisu­us­mais­sa vai­h­to­taseen vajeen kaut­ta talouden lamaan­tu­mista, mut­ta sen pitäisi olla ohi menevä ongel­ma. Siis pitäisi, en tiedä onko. Nämä velka­kri­isit näyt­tävät olen sitkeitä laatuaan.

Mie­lenki­in­toinen varoi­tus sisäl­tyi maail­man ruokahuoltoon noin yleen­sä ja sen öljyri­ip­pu­vu­u­teen eri­tyis­es­ti. Tämä sai kir­joit­ta­jat puo­lus­ta­maan muun­to­geenisiä kasve­ja. Synkkää tek­stiä tältä osin, kos­ka en keksinyt vastaväitettä.

Haaveet kor­va­ta öljy uusi­u­tuvil­la ener­gialähteil­lä pan­ti­in numeroiden avul­la tehokkaasti oikeisi­in mit­ta­suhteisi­in. Eri­tyis­es­ti poltet­tavaa bio­mas­saa ei voisi mitenkään tuot­taa maail­mas­sa niin paljon, että se riit­täisi kor­vaa­man nykyisen öljynku­lu­tuk­sen tai edes puol­ta siitä. Kir­joit­ta­jien tapa argu­men­toi­da tuot­taa vahvo­ja asei­ta ydin­voimaa kannattaville.

Kan­nat­taa lukea ja eri­tyis­es­ti kan­nat­taa ostaa käsikir­jak­si hyl­lyyn, mut­ta johtopäätök­si­in on hyvä suh­tau­tua kriittisesti.