A‑studion uutisankka ei valitettavasti ole totta

A‑Studion kohu-uuti­nen ilmas­ton­muu­tok­sen pysähtymis­es­tä on kumot­tu jo mon­ta ker­taa, mut­ta esitetään nyt vielä ker­ran, mik­si toimit­ta­jat julis­ti­vat silkkaa epätiedet­tä ja tietämät­tömyyt­tä aikasar­ja-ana­lyysin perusteista. He perus­ta­vat tämän val­lanku­mouk­sel­lisen tiedon oheisen kaltaiseen esi­tyk­seen. Kuvas­sa on maa­pal­lon läm­pöti­lan poikkea­ma vuosien 1951–80 keskiar­vos­ta mitat­tuna asteen sada­sosi­na. Tämä ei ole sama kuva kuin ohjel­mas­sa käytet­ty, mut­ta peri­aate on sama. Huo­maamme, että vuo­den 1998 läm­pöti­la oli korkeampi kuin vuo­den 2012 läm­pöti­la. Muu­tos on siis ohi?

Voi kun olisikin, mut­ta mitään sel­l­aista tämä aikasar­ja ei osoi­ta. Kum­ma kun A‑Studiossa ei hok­sat­tu, että tämä on jo toinen ker­ta, kun läm­pen­e­m­i­nen pysähtyy. Se pysähtyi nimit­täin myös vuon­na 1980 niin, että 1990-luvun alun läm­pöti­lat oli­vat vuot­ta 1980 alemmat.

Kukaan ei ole väit­tänyt, että hiilid­iok­si­di olisi ain­oa seik­ka, joka vaikut­taa maa­pal­lon läm­pöti­lan kehi­tyk­seen. Ilmas­ton­muu­tos aiheut­taa läm­pöti­lalle kas­va­van trendin, jon­ka ympäril­lä läm­pöti­la vai­htelee sat­un­nais­es­ti. Sat­un­nais­ter­mi ei ole aidosti sat­un­nainen, kos­ka suuri osa siitä voidaan selit­tää esimerkik­si merivir­to­jen (El Nino) muu­tok­sil­la ja auringon akti­ivi­su­udel­la. Olen­naista on, että tuo jään­nöster­mi on jonkin ver­ran autoko­r­reloitunut. Jos se on yht­enä vuote­na posi­ti­ivi­nen, se on toden­näköis­es­ti posi­ti­ivi­nen seu­raa­vanakin vuon­na ja päinvastoin.

Tämän havain­nol­lis­tamisek­si tein simu­loidun aikasar­jan, jos­sa laiton trendik­si 0,02 astet­ta vuodessa eli kak­si astet­ta sadas­sa vuodessa ja autoko­r­reloituneen sat­un­naisosan, joka muo­dostet­ti­in kol­men vuo­den liuku­vana keskiar­vona muut­tu­jas­ta, joka oli nor­maal­i­jakau­tunut keskiar­vol­la nol­la ja hajon­nal­la 0,2 astet­ta. Tämän kokeen voi jokainen Excelin omis­ta­ja tois­taa oma­l­la koneel­laan. Vaik­ka poh­jal­la ole­va tren­di on täysin suo­ravi­ivainen, havait­tu aikasar­ja sisältää nousu­ja ja lasku­ja. A‑Studio voisi parinkymme­nen vuo­den välien tuot­taa uuti­sankan tait­tuneesta trendis­tä. Kas­vavas­sa autoko­r­reloituneessa aikasar­jas­sa on täl­laisia kasvun pysähdys­vai­hei­ta. Jos aikasar­ja ei olisi kas­va­va, siinä olisi ajoit­taisia laskuja.

Aikasar­jas­ta sat­un­naisosa tapetaan tasoit­ta­mal­la aikasar­jaa. Helpoin on liuku­va keskiar­vo. Ilmas­to­tutk­i­joiden mukaan maa­pal­lon läm­pöti­laa pitää tarkastel­la 30 vuo­den aika­jak­sol­la, joten tein maa­pal­lon havai­tu­ista läm­pötiloista 30 vuo­den liuku­van keskiar­von. Siitä ei näe mitään nousun katkeamista.

Kos­ka A‑studion toim­i­tus voisi väit­tää, että 30 vuo­den tasoi­tus on liian pitkä osoit­ta­maan tait­tumista viimeisen 15 vuo­den aikana, tein myös kymme­nen vuo­den tasoituk­sen. Aikasar­jan heilun­nas­ta varsinkin jak­son alkupäässä näkee, että 10 vuot­ta on liian lyhyt tasoi­tus­jak­so, mut­ta silti kuva ei tuo väitet­tä läm­pen­e­misen pysähtymisestä.

Har­mi. Olisi ollut yksi iso huoli vähemmän.