Helsingin liikenteestä pitäisi jo sopia (4/5): liikenteen rajoittaminen

Kuvit­teel­lis­es­ta maail­mas­ta, jos­sa liiken­teen määrä on kiin­nitet­ty ja auto­tun­nelit paran­ta­vat olo­suhtei­ta maan pääl­lä voi tehdä tot­ta kahdel­la taval­la: pois­ta­mal­la sama määrä kap­a­siteet­tia maan päältä tai ruuhkamaksuilla.

Suures­sa liiken­nepoli­it­tises­sa kom­pro­mis­sis­sa voitaisi­in sopia tarpeel­lisim­mista tun­neleista, jos samal­la sovit­taisi­in liiken­net­tä rajoit­tavista toimista maan pääl­lä. Täl­löin tun­nelit eivät suju­voit­taisi liiken­net­tä, kos­ka kap­a­siteet­ti ei kas­vaisi ja liikenne ruuhkau­tu­isi yhtä hel­posti kuin nyt. Jos ei ruuhkau­tu­isi, suju­vu­u­den parane­m­i­nen houkut­telisi lisää liiken­net­tä. Kun autoli­ikenne maan pääl­lä vähe­nee, joukkoli­iken­teelle tulee enem­män tilaa ja aikaa liiken­neval­ois­sa eli joukkoli­ikenne suju­voi­tu­isi. Täl­lainen kom­pro­mis­si olisi nykyti­laa parem­pi sekä vihrei­den että val­is­tunei­den kokoomus­lais­ten tavoit­tei­den kannal­ta. Liiken­nesu­un­nit­teli­jat jou­tu­isi­vat opet­tele­maan uuden­laista kustannus/hyötylaskentaa. Hyödyt eivät tulisi autoli­iken­teen aikasäästöistä vaan joukkoli­iken­teen suju­vu­u­den parane­mis­es­ta ja asum­isvi­ihty­isyy­den parane­mis­es­ta sekä kaup­po­jen paran­tuneesta kil­pailukyvys­tä kehätei­den mar­ket­tei­hin nähden.

Vaik­ka täl­lainen kom­pro­mis­si olisi tasais­es­ti parem­pi kuin nykyti­la, se ei olisi paras mah­dolli­nen. Ongel­mana on se, ettei liikenne suju­voidu vaan tosi­asi­as­sa ruuhkau­tuu, kun kan­takaupun­gin asukasluku kas­vaa. Jos halu­amme luo­da kaupunkia, jos­sa on vah­va keskus­ta ja jos­sa kehätei­den toimis­tot ja mar­ketit eivät men­esty,  liikku­mista kan­takaupun­gin sisäl­lä on helpotet­ta­va. Ratkais­us­sa joukkoli­ikenne suju­voituu, mut­ta on myös vält­tämätön­tä tai ainakin tarpeel­lista autoli­iken­net­tä. Sen pitäisi suju­voitua ilman, että suju­vu­us houkut­telee lisää liikennettä.

Tarvi­taan ruuhka­mak­sut. Suju­va liikenne on mah­do­ton­ta ilman ruuhka­mak­su­ja aivan samas­ta syys­tä kuin parkkipaikan help­po löy­tymi­nen edel­lyt­tää, että paikat ovat mak­sullisia ja riit­tävän kalli­ita. Ruuhka­mak­su merk­it­sisi keskimäärin, että autoil­i­ja jou­tu­isi mak­samaan ruuhkat­tomas­ta liiken­teestä saa­mansa aikavoiton ver­ran. Hin­ta on kuitenkin kahdel­la eri taval­la ruuhkau­tu­mista parem­pi liiken­teen määrä säätelijä. Aikat­ap­pi­ot ruuhkas­ta vas­taa­vat maa­han kaadet­tua maitoa kun taas ruuhka­mak­sut tekevät mah­dol­lisek­si alen­taa mui­ta vero­ja tai tehdä rahoil­la jotain hyödyl­listä. Toisek­si ruuhkien avul­la säätelemäl­lä suosi­taan niitä, joil­la on aikaa istua ruuhkissa. Se on mitä ilmeisim­min huono suosimisperuste.