Velorution Marseillessa

Pari­isi jäi taakse ja seu­raavak­si vuorossa oli Mar­seille. Ei enää fil­lar­il­la. Se on tur­val­lis­es­ti parkissa Pari­i­sis­sa ja ratkaista­vana on enää, miten sen saa ehjänä Helsinki­in. Mat­ka tait­tui TGV:llä, kolme tun­tia ja kahdek­san min­u­ut­tia. Lyonin suun­taan luoti­ju­nia lähti puolen tun­nin välien, mut­ta tämä esimerkik­si ei pysähtynyt ker­taakaan ennen.

Mar­seil­lessa valmis­taudut­ti­in suoreen pyörämie­lenosoituk­seen, jon­ka nimenä oli haus­ka sanaleik­ki VELORUTION. Kovin karneval­is­tis­es­ti varus­tau­tunei­ta pyöräil­i­jöitä, jotkut hul­lunkurisil­la pyöril­lä, valmis­tau­tui aja­maan pitkin katu­ja ja blo­keer­aa­maan kat­uli­iken­teen. Har­mi, että oma oli Pari­i­sis­sa. Tuos­sa olisi ollut haus­ka olla mukana. Kauim­mat osan­ot­ta­jat oli­vat tulleet Irlan­nista. Auto­jen lisäk­si vas­tustet­ti­in öljyn kulu­tus­ta ja ydinvoimaa.

Kuvit­telin, että Mar­seille olisi rähjäi­nen ja rikol­lisu­u­den vaivaa­ma sata­makaupun­ki, mut­ta se oli aivan lois­ta­va paik­ka ja niin­pä jäimme toisek­sikin yök­si. Ennus­tan tälle merkit­tävää nousua, kos­ka ylem­pi keskilu­ok­ka val­taa maail­mas­sa kaik­ki hyvät paikat. Mar­seille on myös tämän vuo­den kult­tuuripääkaupun­ki.  Se vetää nyky­isin taas uud­estaan kult­tuuriväkeä rosoisuuten­sa ansiosta.

Ker­jäläisiä oli paljon. Jotkut roma­nialaisäid­it käyt­tivät lap­si­aan ker­jäämisessä hyödyk­si taval­la, joka Suomes­sa johtaisi huostaanottoon.

Kak­si uut­ta hienoa ratikkalin­jaakin kaupungis­sa on. Ratikat oli­vat huo­mat­ta­van pitk­iä, mut­ta ei niis­sä silti istu­maan päässyt.

Paikallises­sa “Atel­jee etelässä” oli taidenäyt­te­ly, jos­sa esitelti­in Pari­i­sista välimerelle tullei­den taiteil­i­joiden töitä Van Goghista Bon­nardi­in. Mie­lenki­in­toinen väite oli, että koko tämä uuden taidesu­un­nan nousu joh­tui rautati­estä, joka teki mah­dol­lisek­si pari­isi­lais­taiteil­i­joiden matkus­taa Välimerelle ja nähdä sen ihmeelli­nen valo ja värit.