La Ferté-sous-Jouarre — Pariisi

Pyöräily­blog­gaus­ta Travemünde-Pariisi:

Keskivi­ikko, La Fer­té-sous-Jouarre — Pariisi

Aamul­la heräsin sateen ropinaan. Se per­hanan kadon­nut sade­tak­ki! Läm­pöti­lak­si veikat­ti­in 17 astet­ta, kymme­nen vähem­män kuin eilen. Menet­teli juuri ja juuri, mut­ta olisi sitä sade­takkia nyt tarvittu.

Viivyt­telin lähtöä, jot­ta läm­pöti­la nousisi ja sade ennuste­tusti heikkenisi. Kun lop­ul­ta tein lähtöä, hotellin työn­tek­i­jä tuli neu­vo­maan, että Meaux­in kaupungista lähtisi kanavaa seu­raa­va kau­nis pyöräre­it­ti suo­raan Pari­isi­in. Hienoa, sinne heti.

Meauxis­sa oli kak­sikin huoltoase­maa. Toinen oli remon­tin takia kiin­ni, mut­ta tois­es­ta sai ilmaa eurol­la. Löysin sade­takin! Sehän menee hyvin pie­neen tilaan. Olin sul­lonut sen samaan pie­neen repun tasku­un, jos­sa säi­lytin vent­ti­il­i­adapte­ria hulo­toasemien ilmaa varten.

Automaat­ti­in piti aset­taa tavoitel­tu ilman­paine valmi­ik­si ja harmin paik­ka, mak­si­mi oli 5,5 baaria, kun olisin halun­nut kahdeksan.

En meinan­nut löytää kanavaa mis­tään. Lop­ul­ta etsin sitä ihan väärästä paikas­ta — siis väärää kanavaa, sil­lä kanavia oli mon­ta. Vas­taan tulleet pyöräpoli­isit eivät ensin tun­te­neet koko asi­aa, mut­ta kun mainitsin kana­van nimen, he neu­voivat min­ut oikeaan paikkaan. Huo­mat­takoon, että neu­voivat aja­maan kiel­let­tyyn ajo­su­un­taan, sil­lä sen voi kuulem­ma pyöräl­lä hyvin tehdä.

Olin etsinyt kanavaa ihan oikeas­ta paikas­ta, mut­ta en ollut tul­lut kat­soneek­si ylös. Mihin ei vesi-insinööri pysty­isi. Kana­va kul­ki kaupunkia korkeam­mal­la. Tääl­lä luote­taan pato­jen vahvuuteen.

Ensin oli kohtu­ullista asfalt­tia, mut­ta sit­ten tie muut­tui kovin epämääräisek­si sorap­in­noit­teek­si, jon­ka vaiku­tuk­ses­ta renkaisi­in olin vähän huolis­sani. Ei täl­laista voisi ajaa Pari­isi­in. Eikä voin­utkaan. Seu­raavas­sa risteyk­sessä oli ajoneu­vol­la ajo kiel­let­ty ‑merk­ki, jota tehostet­ti­in vielä erik­seen polkupyör­l­lä ajo kiel­let­ty ‑merkil­lä. Mik­si eivät ole tehneet tähän kun­non pyöräti­etä? Tona­van pyörätie on aivan usko­ma­ton tur­i­s­ti­ra­han houkutin.

Aikaa oli tärvään­tynyt. Piti etsiä uusi reit­ti, mut­ta sitä ennen piti paika­ta takaren­gas joka tyh­jeni hitaasti. Se hiekkatie!

Hienoa. Min­un piti olla nyt hotel­lia varaa­mas­sa, mut­ta olin 50 kilo­metrin päässä kohteesta ren­gas­ta paikkaamassa.

Inhoan pieniä hitaasti tyh­jen­täviä reik­iä, kos­ka reikää on vaikea löytää. Se on läy­det­tävä, vaik­ka vai­h­dankin puh­jen­neen renkaan tilalle uuden. Rei­jän aiheut­ta­ja on toden­näköis­es­ti yhä kiin­ni päällysrenkaas­sa ja puhkaisee uudenkin renkaan. Pihinää kuun­tele­mal­la en löytänyt reikää mitenkään. Oli uhrat­ta­va toinen juoma­pul­loista ja työn­net­tävä ren­gas sen sisään veteen pätkä ker­r­zl­laan ja näin se reikä tietysti löy­tyi. Ja ikävän näköi­nen kiven­siru ulkorenkaasta.

Ennen ulko­renkaan paikalleen lait­toa pelastin sen­sisältä sinne ryöm­i­neen etanan ja kun ren­ngas oli paikallaan, puhdis­tin fil­lar­ista  lop­ut etanat.

Siinä menivät ne huoltoase­man paineet. Oivalsin otteen, jol­la saa­toin tur­val­lis­es­ti pumpa­ta ren­gas­ta ven­ti­il­iä hajot­ta­mat­ta. Sain renkaan suun­nilleen yhtä täy­teen kuin huoltoasemalla.

Reit­ti­ni laskeu­tui jostain tien­pitäjän oikus­ta harmik­seni joen rantaan, mut­ta siel­lä se oli! Pyöräre­it­ti kana­van rantaa Pari­isi­in! Mis­sähän se oli alka­nut? Tätä ei main­os­tet­tu mitenkään, ei oltu viitoitet­tu, eikä sitä juuri kukaan käyt­tänyt, mut­ta se oli aivan eri­omainen, vaik­ka ei ollutkaan asfalt­tipällysteinen. Tästä saisi vähän markki­noimal­la hyvin suositun!

Sekin riemu lop­pui aikanaan. Lähdin kiertämään kohti Gare du Nor­dia. Reit­ti­ni oli suo­ra ja yksinker­tainen, mut­ta liiken­neval­o­jen ja ruuhkien takia hyvin hidas. Tun­ti lisää aikataulu­un! Olisi ehkä pitänyt oikaista keskus­tan läpi, sil­lä keskikaupungilla oli eri­no­maisia uusia pyöräkaisto­ja. Ei meni­isi Helsingis­sä mitenkään läpi ottaa muual­ta liiken­teeltä näin radikaal­ista tilaa fil­lareille. Pyöräil­i­jät eivät näyt­täneet välit­tävän liiken­neval­oista tuon taivaallista.

Kaik­ki hotel­lit oli­vat täyn­nä. Eräs vas­taan­ot­tovirkail­i­ja sanoi, että teen turhaa työtä, hotelleis­sa ei ole vapai­ta huonei­ta ePari­i­sis­sa. Syytä hän ei ymmärtänyt itsekään.

Apua! Vai­moni ja tyt­täreni oli­vat tulos­sa puolen yön mais­sa junal­la Lon­toos­ta. Emme­hän me nyt ase­mal­lakaan voi yöpyä.

Aloin vara­ta hotel­lia köm­pelösti Lumi­al­la. Booking.com löysi 22 hotel­lia, jois­sa ylipään­sä olisi huonei­ta. Koko Pari­i­sis­sa! Osa niistä oli vain­un­nut saali­in ja hin­noitel­lut itsen­sä aivan taivaisi­in, lähem­mäs tuhanteen euroon yöltä, jois­sakin oli vain yksi huone ja minä tarvitsin kak­si. Muu­ta­ma mah­dolli­nen löy­tyi, mut­ta aina kun yritin vara­ta, joku toinen ehti ensin. Lop­ul­ta sain hirveän mur­jun varsin huonol­ta alueelta, mut­ta sain kuitenkin. Kun tulin paikalle 20 min­uutin päästä, ovel­la oli lap­pu COMPLETE FULL. Varauk­seni oli kuitenkin tul­lut per­ille. Vähältä piti!