Bremen — Dammen

Pyöräily­blog­gaus­ta Travemünde-Pariisi:

Maanantai,  Bremen — Dammen

Sykemit­tari­ni oli lakan­nut toim­i­mas­ta. Ostin sen vyöhön uuden pat­terin ja taas toimii.

Val­itsin Bre­menistä ulos kohti lounas­ta pieniä teitä ja val­in­ta oli hyvä. Sain polkea liiken­teestä omatah­tis­es­ti, vaik­ka pakol­liset pyöräti­et hidas­ti­vatkin vauh­tia. Kaukaise­na tavoit­teenani oli Osnabrück, vaik­ka tiesin, että se on aika kaukana. Ensim­mäi­nen etap­pi­ni oli Harp­st­edt-nimi­nen kylä. (Miten se voi olla tääl­lä? Eikö harp­pisak­sa ollut idem­pänä?) Ostin jäätelön ja aioin jatkaa matkaa pienen kar­tan­luku­tauon jäl­keen. Alkoi sataa ja sen ver­ran paljon, etten kat­sonut voivani jatkaa. Olin varautunut sateeseen peri­aat­teel­la, minkä kesä kas­taa, sen se kuiv­aakin, mut­ta en ollut varautunut sateeseen 14 asteen läm­pöti­las­sa. Tässä läm­pöti­las­sa ei voi ajaa sateessa.

Lähiko­rt­telin kaik­ki rav­in­to­lat oli­vat kiin­ni, joten jouduin kor­vaa­maan lounaan jäätelöl­lä. Siinä palel­lessa jäätelö ei ollut kovin luon­te­va vai­h­toe­hto, mut­ta jäätelöbaarista ei muu­ta saanut. Ital­ialainen jäätelöbaari myi speget­ti­jäätelöä ja lasag­ne­jäätelöä ja kaikkia mah­dol­lisia ital­ialaisia ruokala­je­ja jäätelöstä puristettuna.

Tähän tärväy­tyi puoli­toista tun­tia, joten se Osnabrückista.

Sykemit­tari lopet­ti toim­imisen taas. Vika ei siis ollut patterissa.

Sade taukosi ja vas­tainen tuu­likin muut­tui kohtu­ullisem­mak­si, mut­ta ilta alkoi läh­estyä. Olisi ollut tur­val­lisem­paa hotellin löy­tymistä ajatellen jäädä Ste­in­fieldi­in, jos­sa oli mon­ta hotel­lia, mut­ta päätin ottaa riskin ja jatkaa vähän matkaa Dammeni­in, jos­sa sen­tään oli Nokian kart­to­jen mukaan kolme hotel­lia. Kyl­lä niihin johonkin mahtuisi.

Viimeinen etap­pi oli met­sä­taival, jos­sa oli ensin 80 metrin nousu ja sen jäl­keen riemukas lasku. Korkeuseroa noin 50 metriä.

Dammenis­sa ei ollut kuin yksi hotel­li. Yksi hotel­lik­si merk­i­ty­istä oli pelkkä pubi ja toinen taas oli merkit­ty kah­teen eri paikkaan. Se yksi kuitenkin oli ole­mas­sa, vähän kaupun­gin laidal­la ole­va met­sähotel­li, joka var­maankin eli luon­tomatkailul­la. Se met­säi­nen mäki siinä matkan var­rel­la oli sak­salaisille matkailun arvoinen ihme.