Lübeck — Hampuri

Pyöräily­blog­gaus­ta Travemünde-Pariisi:

Lauantai, juhannus — Lyypekistä Hampuriin

Kävin han­kki­mas­sa sim-kortin iPadi­in. Nopea yhteys 5 megaa, mak­soi  25 €/kk.  Ei paha, mut­ta ei toi­mi kuin Sak­sas­sa. Sel­l­aista, joka toimisi koko Euroopas­sa, ei saa edes rahal­la. Tästä lie­nee tulos­sa direk­ti­ivi, mut­ta vas­ta 2015.

Lübeckin keskus­ta on mit­takaaval­taan viehät­tävä, mut­ta jotenkn kylmä ja kuol­lut. Raken­nuk­set taita­vat olla pääsin raken­net­tu vuo­den 1945 jäl­keen, van­han mallin mukaan, mut­ta hen­ki puuttuu.

Palasin hotelille, jos­ta oli juuri lähdössä kymme­nen hen­gen pyöräil­i­jäjoukko. Mis­sähän hei­dän fil­lar­in­sa oli­vat olleet?

Matkaan kohti Ham­puria ja ehkä vähän sen ohi. Olin valin­nut van­haa maanti­etä kulke­van  Krum­merseen kaut­ta. Pelkäsin toiv­ot­ta­man vaikeaa suun­nistamista ja hark­itsin paikalliskar­tan ostamista, mut­ta ei tul­lut huoltoase­maa vas­taan. Ensin tuli risteys Ham­burg oikealle ja Kum­merse suo­raan. Muu­ta­man kilo­metrin jäl­keen tuli viit­ta Kum­merse ja Ham­puri suo­raan. Sen jäl­keen tarvit­si seu­ra­ta vain tien­vi­it­to­ja. Erit­täin hyvä reitti.

Vaik­ka osa pyöräteistä on vapaae­htoisia, suurin osa on pakol­lisia. Osit­tain pyöräti­et on hyvin asfal­toitu­ja, mut­ta isot pätkät ja etenkin kaik­ki osu­udet taa­jamis­sa on päällystet­ty joko tiilen näköisil­lä kivil­lä tai muuten vain kivet­tyjä. Se hidas­taa matkan­takoa raivos­tut­tavasti, mikä lie­nee myös sen tarkoi­tus. Pyörätei­den ajami­nen hidas­taa muutenkin, kun kaik­ki risteyk­set on tehty hitaiksi.

 

Noin klo 16 saavuin Ham­puri­in. Ensin päätin jatkaa matkaa,  mut­ta tulin toisi­in ajatyk­si­in, ajoin keskus­taan  ja yritin löytää hotel­lia. Sel­l­aisen löysin vas­ta kol­men tun­nin jäl­keen. Jos olisin alun­perin tien­nyt sen noin vaikek­si, olisin istunut puis­ton penkille ja varan­nut huoneen netistä. Hotellin saa usein netistä halvem­mal­la kuin tule­mal­la väsyneenä respaan ja kysymäl­lä, että onhan teil­lä vielä huoneita.

Itse asi­as­sa löysin netistä huoneen, joka olisi mak­sanut 129 euroa ja päätin hyväksyä tuon riis­to­hin­nan. Kos­ka paik­ka oli ihan vier­essä, päätin men­nä hotel­li­in, mut­ta hin­ta olikin 190. Uhkasin vara­ta sen siinä penkil­lä istuen  netin kaut­ta, mut­ta kat­soin ensin viereistä matkus­ta­jako­tia, jos­ta sain huoneen 69 eurolla.

Joku aggres­si­ivi­nen moot­tiripyörä­poruk­ka oli val­lanut kaupun­gin. Ajoi­vat har­rikoil­laan pääti­etä edestakaisin. Har­rikas­sa on tietääk­seni vakio­varus­teena äänen­vaimem­min, mut­ta näis­sä ei ollut. Meteli oli välil­lä infer­naa­li­nen, mut­ta se taisi olla tarkoitus.

 

Hotelli­ni oli siis matkus­ta­jakoti­ta­soinen pen­sion­aat­ti, mut­ta kel­pasi min­ulle hyvin. Söin herkullisen ater­ian kiinalaises­sa rav­in­to­las­sa. Päivän pyöräi­lyn jäl­keen tosin kaik­ki ruo­ka on hyvää.