Hampuri — Bremen

Pyöräily­blog­gaus­ta Travemünde-Pariisi:

Hampurista Bremeniin

Ulos­meno­tien löy­tymi­nen Ham­purista vaati mon­ta pysähdys­tä reit­tiä ihmettelemään Lumi­an kart­tao­hjel­man avul­la. Välil­lä moot­tori­tien laitaa kul­ki pyörätie, välil­lä taas piti etsiä reit­ti muu­ta kaut­ta. Reit­in­val­in­tani ei voin­ut olla lähel­läkään opti­maal­ista, kos­ka aika vähän näkyi mui­ta pyöräil­i­jöitä. Olisi ehkä pitänyt ostaa pyöräi­lykart­ta. Matkalla näin hyviä baana-reit­te­jä, mut­ta ne menivät aina vikasuuntaan.

Mat­ka alkoi sujua, kun olin lop­ul­ta päässyt maantielle. Melkein joka paikas­sa oli pyörätie ja ne oli­vat melkein aina pakol­lisia. Tämä hidasti matkan­tekoa run­saasti. Autoil­i­joille on sileää asfalt­tia, mut­ta  pyöräil­i­jät pakotet­ti­in täl­läiselle hidas­tus­pin­noit­teelle. Kylien ulkop­uolel­la oli myös ihan kun­nol­lista sileää asfalt­tia, mut­ta kyliä oli paljon.

Yhytin jos­sain vai­heessa paikallisen pyöräil­y­seu­ran puheen­jo­hta­jan, joka oli liik­keel­lä maastopy­öräl­lä. Ker­toi lähtevän­sä koh­ta Ruot­si­in polke­maan teltan ja peräkär­ryn kanssa. Pohjo­is­mais­sa on niin kiva ajaa, kun asu­tus on har­vaa. Sanoin, että Kes­ki-Euroopan hyvä puoli ovat lyhyet väli­matkat. Hän pyysi maaansa (osaval­tion?) puoles­ta anteek­si, että heil­lä on type­rä sään­tö, että pyöräti­etä on käytet­tävä, jos sel­l­ainen on. Tässäkin se on aika huono ja asfaltil­la pää­sisi parem­min eteen­päin. Ovat tehneet aloit­teen lain muut­tamis­es­ta. Sanoin, että asi­at voisi­vat olla vieläkin huonom­min. Heil­lä sen­tään on tuo vapaae­htoisen pyörä­tien merk­ki. Meiltä se puut­tuu kokonaan.

Kun matkaa oli, tai piti olla, jäl­jel­lä pari tun­tia, tilasin netistä hotellin. Net­tiy­hteys oli tuskas­tut­ta­van hidas. Kaupungeis­sa se toimii eri­no­mais­es­ti, mut­ta maal­la ei tai­da olla 3G yhteyt­tä lainkaan. Olisiko jokin muu oper­taat­tori kuin O2 pystynyt parempaan?

Vähän ennen Bre­meniä tuli kova sadeku­uro. Min­ul­la ei ole sade­vaat­tei­ta lainkaan, kos­ka ajat­telin, että lämpimässä kesäsäässä niitä ei tarvitse. Tärkein­tä on, että rep­pu on suo­jat­tu eivätkä tavarat kas­tu. Tähän en ollut varautunut. Sadet­ta ja 16 astetta.

Pitelin sadet­ta 15 min­uu­tia yhdessä pyöräilevän naisen kanssa, joka neu­voi pyöräy­htey­den Bre­meni­in. Se olikin oikein hyvä ja kul­ki suo­raan. Märän puseron kanssa oli ensin todel­la kylmä, mut­ta se kuiv­ui kymme­nessä minuutissa.

 

Hotelli­ni oli Bre­menin van­has­sakaupungis­sa. Se oli oikein hienon näköi­nen alue, joka oli varat­tu lähin­nä jalankulk­i­joille, pyöräil­i­jöille ja ratikoille. Pyöräil­i­jöitä oli todel­la paljon. Mut­ta kaupun­ki oli ihan kuol­lut ja autio. Min­un oli vaikeuk­sia löytää puoli yhdek­sältä rav­in­to­laa, joka olisi myynyt vielä ruokaa! Mikähän tässä on men­nyt vikaan? Elämääkin Bre­menis­sä on pakko olla, mut­ta ilmeis­es­ti van­han kaupun­gin ulkopuolella.