Helsinki — Lübeck

Helsin­ki — Lübeck

Lähdin juhan­nusaa­ton aat­tona fil­lar­in kanssa laival­la Travemün­deen polkeak­seni sieltä Pari­isi­in. Laival­la, kos­ka lentäen on riskinä, että fil­lari hajoaa. Olen  näh­nyt koneen ikku­nas­ta pyöriä  heit­et­tävän viiden metrin korkeud­es­ta maa­han. Vah­vaa laukkuakaan ei voi ottaa mukaan, kos­ka mihin sen laukun siel­lä Kööpen­ham­i­nas­sa tai vas­taavas­sa sit­ten lait­taisi. Min­ul­la oli kir­jal­lisia töitä tekemät­tä, joten laiva­matkakaan ei menisi ihan hukkaan.

Kallis lip­pu oli. Tapaami­ni tut­tava­poruk­ka oli saanut liput huo­mat­tavasti halvem­mal­la ja vielä autonkin mukaan. Puhe­limes­sa voi ilmeis­es­ti tin­kiä, netis­sä ei voi.

Per­jan­taina lai­va tuli per­ille puoli tun­tia myöhässä, mut­ta laivas­ta ulos pääsin vas­ta auringon ja lask­ies­sa viit­tä vaille kymmenen.

Olin kar­tan perus­teel­la suun­nitel­lut matkan niin, että on otet­ta­va pienem­pi tie eikä kovasti moot­tori­tieltä näyt­tävä tie, mut­ta sit­ten en löytänyt sitä pienem­pää tietä. Mis­sään vai­heessa ei tul­lut vas­taan pyöräi­lyä kieltävää liiken­nemerkkiä, joten oletin, että täl­lä kovasti moot­tori­tien näköisel­lä tiel­lä, jos­sa on kah­den ja puolen metrin pienta­reet, saa ajaa. Niin saa Balt­ian mais­sakin, enkä ymmär­rä, mik­si ei saa ajaa meil­lä. Kapeat tiet ovat vaar­al­lisia, eivät lev­eät.  Muu­ta­man kilo­metrin jäl­keen takaa tul­lut poli­isi­par­tio oli tulkin­nas­tani täysin eri mieltä ja ohjasi min­ut seu­raavas­ta liit­tymästä ulos.

Jouduin kysymään reit­tiä mon­een ker­taan. Pyöräre­it­ti Lübecki­in oli, mut­ta se teki yllät­täviä mutkia, eikä pimeässä kaikkia merkke­jä näh­nyt. Joku nuori poi­ka sanoi, että joudun nos­ta­maan pyöräni tun­nelia varten jon­nekin, mut­ta en ymmärtänyt, mihin sen voisi nos­taa. Osaan sak­saa huonos­ti ja plat-deutschia vielä huonom­min. Ajat­telin, että hän ajat­teli kuin minäkin olin ajsatel­lut: nos­te­taan fil­lari aidan yli moot­tori­tien puolelle ja aje­taan tun­nelin läpi. Min­ul­la oli kuitenkin jo keltainen kort­ti, joten vähän arkailin sitä vaihtoehtoa.

Vähän sat­tumal­ta näin shut­tle-bussin, joka kul­jet­ti pyöriä (peräkär­ryssä myös mopon) joen toiselle puolelle tun­nelin läpi. Tätä se poi­ka oli yrit­tänyt selit­tää. Hinta/fillari ei ole ihan vähäi­nen. Meitä oli bus­sis­sa kak­si. Tässä ratkaisu­tavas­sa on jotain peräti sak­salaista prag­ma­tismia. Kallis, mut­ta var­maankin halvem­pi kuin jokin kor­vaa­va yhteys.

Hotel­li oli täyn­nä, mut­ta onnek­si olin varan­nut huoneen netistä. Rav­in­to­lat oli­vat kiin­ni, mut­ta kebab-paik­ka pelasti.

====

Tarkoituk­seni on rapor­toi­da matkaa lähin­nä pyöräi­lyn näkökul­mas­ta. Rapor­toin­ti on kovasti myöhässä, kos­ka en ole keksinyt mitään tapaa  siirtää tek­stiä blogi­in iPadin kir­joi­tu­so­hjel­mas­ta. Tämän lähetin itsel­leni sähkö­pos­til­la, jota kävin luke­mas­sa kir­jas­tossa mak­sullis­es­ta (!) internetistä.