Helsinki — Lübeck

Helsin­ki — Lübeck

Lähdin juhan­nusaa­ton aat­tona fil­lar­in kanssa laival­la Travemün­deen polkeak­seni sieltä Pari­isi­in. Laival­la, kos­ka lentäen on riskinä, että fil­lari hajoaa. Olen  näh­nyt koneen ikku­nas­ta pyöriä  heit­et­tävän viiden metrin korkeud­es­ta maa­han. Vah­vaa laukkuakaan ei voi ottaa mukaan, kos­ka mihin sen laukun siel­lä Kööpen­ham­i­nas­sa tai vas­taavas­sa sit­ten lait­taisi. Min­ul­la oli kir­jal­lisia töitä tekemät­tä, joten laiva­matkakaan ei menisi ihan hukkaan.

Kallis lip­pu oli. Tapaami­ni tut­tava­poruk­ka oli saanut liput huo­mat­tavasti halvem­mal­la ja vielä autonkin mukaan. Puhe­limes­sa voi ilmeis­es­ti tin­kiä, netis­sä ei voi.

Per­jan­taina lai­va tuli per­ille puoli tun­tia myöhässä, mut­ta laivas­ta ulos pääsin vas­ta auringon ja lask­ies­sa viit­tä vaille kymmenen.

Olin kar­tan perus­teel­la suun­nitel­lut matkan niin, että on otet­ta­va pienem­pi tie eikä kovasti moot­tori­tieltä näyt­tävä tie, mut­ta sit­ten en löytänyt sitä pienem­pää tietä. Mis­sään vai­heessa ei tul­lut vas­taan pyöräi­lyä kieltävää liiken­nemerkkiä, joten oletin, että täl­lä kovasti moot­tori­tien näköisel­lä tiel­lä, jos­sa on kah­den ja puolen metrin pienta­reet, saa ajaa. Niin saa Balt­ian mais­sakin, enkä ymmär­rä, mik­si ei saa ajaa meil­lä. Kapeat tiet ovat vaar­al­lisia, eivät lev­eät.  Muu­ta­man kilo­metrin jäl­keen takaa tul­lut poli­isi­par­tio oli tulkin­nas­tani täysin eri mieltä ja ohjasi min­ut seu­raavas­ta liit­tymästä ulos.

Jouduin kysymään reit­tiä mon­een ker­taan. Pyöräre­it­ti Lübecki­in oli, mut­ta se teki yllät­täviä mutkia, eikä pimeässä kaikkia merkke­jä näh­nyt. Joku nuori poi­ka sanoi, että joudun nos­ta­maan pyöräni tun­nelia varten jon­nekin, mut­ta en ymmärtänyt, mihin sen voisi nos­taa. Osaan sak­saa huonos­ti ja plat-deutschia vielä huonom­min. Ajat­telin, että hän ajat­teli kuin minäkin olin ajsatel­lut: nos­te­taan fil­lari aidan yli moot­tori­tien puolelle ja aje­taan tun­nelin läpi. Min­ul­la oli kuitenkin jo keltainen kort­ti, joten vähän arkailin sitä vaihtoehtoa.

Vähän sat­tumal­ta näin shut­tle-bussin, joka kul­jet­ti pyöriä (peräkär­ryssä myös mopon) joen toiselle puolelle tun­nelin läpi. Tätä se poi­ka oli yrit­tänyt selit­tää. Hinta/fillari ei ole ihan vähäi­nen. Meitä oli bus­sis­sa kak­si. Tässä ratkaisu­tavas­sa on jotain peräti sak­salaista prag­ma­tismia. Kallis, mut­ta var­maankin halvem­pi kuin jokin kor­vaa­va yhteys.

Hotel­li oli täyn­nä, mut­ta onnek­si olin varan­nut huoneen netistä. Rav­in­to­lat oli­vat kiin­ni, mut­ta kebab-paik­ka pelasti.

====

Tarkoituk­seni on rapor­toi­da matkaa lähin­nä pyöräi­lyn näkökul­mas­ta. Rapor­toin­ti on kovasti myöhässä, kos­ka en ole keksinyt mitään tapaa  siirtää tek­stiä blogi­in iPadin kir­joi­tu­so­hjel­mas­ta. Tämän lähetin itsel­leni sähkö­pos­til­la, jota kävin luke­mas­sa kir­jas­tossa mak­sullis­es­ta (!) internetistä.

14 vastausta artikkeliin “Helsinki — Lübeck”

  1. IPadi­in voi asen­taa word­press-ohjel­man, ja toimii siinä copy-pastekin.

  2. Hauskaa fil­larireis­sua

    Olen polkenut Pari­isi­in ja takaisin fil­lar­il­la, mut­ta pää­timme mieheni kanssa heti kät­telyssä, että men­emme laival­la Köpik­seen, matkus­tamme Sak­san hal­ki junal­la ja ryhdymme aja­maan vas­ta Hol­lan­nis­sa. Se oli viisas­ta, kos­ka Hol­lan­ti on pyöräi­ly­maa ja siel­lä on ajatel­tu kaik­ki väylät myös pyöräil­i­jän kannal­ta. Pyöräre­itit kulke­vat maaseudun lävitse saumat­tomasti. Bel­gia ja Ran­s­ka ovatkin taas paljon han­kalampia mai­ta, var­maan Sak­san (Suomen) kaltaisia. Pienta­reet ovat kapei­ta ja liikenne kovaa, eikä pyöräteitä ole käytössä. Pari­isin lähel­lä on tosi vaar­al­lisia osuuk­sia, jois­sa rekat jyräävät kumpaankin suuntaan. 

    Junas­sa Sak­san puolel­la pyörämme vähän kol­hi­in­tu­i­v­at ja vään­tyivät, mut­ta onnek­si ne sai taivutel­tua takaisin oikeaan asen­toon. Juna on sil­loin täl­löin tosi hyvä kulku­vä­line. Tulimme junal­la takaisin päin Lilleen, joka on noin 50 kilo­metrin päässä Pari­i­sista. Emme jak­sa­neet polkea uudelleen koko esikaupunkialueen lävitse maaseudulle, sik­si tämä lyhyt junareis­su, jon­ka jäl­keen oli help­po aloitel­la polkemista takaisin.

    Ongelmia pitkän reis­sun yhtey­dessä tulee, mut­ta kan­nat­taa suh­tau­tua asioi­hin ren­nos­ti, kaik­ki yleen­sä järjestyy ja ihmiset ovat avu­li­ai­ta. Kun ajat­telee asioi­ta posi­ti­ivis­es­ti vaikei­denkin het­kien val­lites­sa, voi parem­min naut­tia matkan annista. Pyörä on mainio kulku­vä­line, kos­ka sen selästä voi hel­posti nous­ta juo­maan kyläpu­bi­in vaikka­pa yhden pienen olu­en ja samal­la lev­ähtää het­ken. Mieheni pyörän tuu­birenkai­ta hajosi matkalla var­maan tusi­na ja välil­lä hän ajeli pelkäl­lä van­teel­la pitk­iäkin matko­ja. Sekin onnis­tui, vaik­ka telt­ta ja laukku pain­oi­vat kyydissä.

    Olen Ode melkein kade matkas­tasi, mut­ta olemme päät­täneet itsekin tehdä sen vielä ker­ran uudelleen. Luen innol­la blo­gista koke­muk­si­asi, aina­han ne ovat jokaisel­la omansa.

  3. ilmeisen innokkaana pyöräi­lyn har­ras­ta­jana ehdotan että tutus­tut ensi kesänä itä ja ‑pohjois­suomen upeisi­in maisemiin.

    samal­la huo­maat miten olisi koko suomen etu että elämää olisi kasvukeskusten ulkopuolella.,ja ehkä myös oppisit rakas­ta­maan myös muu­ta osaa Suomes­ta kuin helsinkiä.

    olet var­maan joskus tehnyt retk­iä itä ja- pohjoissuomeen,niin samal­la valkenisi miten hil­jainen on moni kylätie nyky­isin 2010-luvulla.

  4. Hyvä! Näitä on muka­va lukea, sem­minkin kun ei itse pyörän selkään pääse. Mukavaa matkaa!

  5. Ei ole tarkoi­tus piruil­la mut­ta itse aiomme pitää eri­laisen loman vaikkakin sak­sa on kyl­lä meil­läkin määränpää. 

    Lennämme ensin frank­fur­ti­in ja sit­ten vuokraamme auton ja ajelemme moot­toriteitä ympäri sak­saa. 200 km/h, jok­i­laak­so­ja, lin­no­ja ja vuo­ria. Odotuk­set ovat korkealla!!

  6. Lait­tap­pa val­oku­vaa uud­es­ta matka­juh­das­tasi tule­maan sivulle.

    1. En saa tänne siir­re­tyk­si myöskään val­oku­via kam­eras­tani. Ostin sitä varten iPadi­in muis­tiko­rtin luk­i­jan, mut­ta se ei toi­mi. “USB-laite käyt­tää liikaa sähköä.” Epä­toivois­sani pohdin jopa, voisiko ihmi­nen vajo­ta niin alas, että ottaisi val­oku­via tabletilla.
      Olisi pitänyt ottaa mukaan oikea tietokone. Se olisi painanut kilon enemmn, mut­ta olisi toiminut.

  7. Ode: hyvä kart­ta olisi aut­tanut. Itse kyl­lä onnis­tu­in ase­malle löytämään aikoinaan ihan näp­pärästi (ilman kart­taakin, kom­pas­si oli). Lai­va oli tuol­loin n. 20h myöhässä, joten olin per­il­lä aamul­la, jol­loin oli helpom­pi suun­nistaa. Tosin aikaa siitä on jo 8 vuotta.

    Pyöräre­it­tien opas­tuk­si­in ei mun koke­muk­sen mukaan voi luot­taa kuin korkein­taan Hollannissa.

    Tykkään myös matkus­taa laival­la pyörän kanssa, kos­ka ei tarvi paikko­ja vara­ta etukä­teen. Ikinä ei ole ollut liian täyt­tä mis­sään. Joskus toki pitää vara­ta aikaa lipun ostamiseen, jos niitä ei myy­dä portilla.

  8. Mitähän reit­tiä olet polke­mas­sa Sak­san läpi?
    http://www.radnetz-deutschland.de/radnetz-deutschland.html
    Sak­san pyöräretkeni ovat olleet parhaim­mil­laan etelässä Alp­pi­en juurel­la ja hiuken rin­teil­läkin. Moselin laak­soa on myös tul­lut mankeloitua pitkin ja poikin, ja viinikylistä löy­tyy hyvin ruokaa, juo­maa ja B&B majoi­tus­ta. Läheiset Eif­fe­lin ja Hun­srückin pikku­ti­et ovat rauhal­lisia, kun­han ei eksy Nür­bur­gringin lähistöön vääränä viikon­lop­puna. Reit­ti voisi­ol­la yksi vai­h­toe­hto polkea Pari­isin suun­taan? Luxe­bur­gis­sakin muuten kan­nat­taa käy­dä, varsinkin jos saat sovit­tua tapaamisen Euro­statin pääjo­hta­jan kanssa, joka myöskin on innokas tilas­to- ja pyöräilymies.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.