Valtiovarainvaliokunta kirjoitti kehysmietintöönsä kannanoton
”Valiokunta toteaa, että ministerien esikuntien koko on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Valiokunta pitää tärkeänä, että esikuntien rooli ei saa hämärtää virkamiesvastuulla tapahtuvaa virkamiesvalmistelua ja valmistelun yhteyttä ministeriin.”
Lisäsimme tämän hallituspuolueiden valtiokuntavastaavien toimesta. Olimme asiasta täysin yksimielisiä. Esitys ei tullut minulta, mutta olen kannanotosta hyvin ilahtunut.
Tuon me siis hyväksyimme yhdessä. Tästä alkaa oma tulkintani.
Ongelmana ei ole se, että ministerillä on paljon avustajia, vaan se, että pienessä maassa asiantuntevaa väkeä ei löydy oikein muualta kuin työmarkkinajärjestöistä ja muista eturyhmistä. Suomeksi tämä tarkoittaa, että lobbarit ovat päässeet aivan vallankäytön ytimeen. Tämä joukko sijoittuu jonnekin virkamiesten ja poliitikkojen väliselle harmaalle vyöhykkeelle. Hallinnon pitäisi toimia niin, että virkamiehet valmistelevat esitykset ja tekevät esimerkiksi niiden taustalla olevat laskelmat ja ovat niiden oikeellisuudesta vastuussa. Nyt lobbarijärjestöt saavat oman esityksensä keittiön kautta suoraan päättäjien eteen ja virkamiesvalmistelu tulee päättäjien tietoon vahvasti suodatettuna.
Tämä näkyi hallituksen osinkoveropäätöksessä. Minulla on vahva vaikutelma – joskaan ei testattua tietoa – että lobbareilla oli sormensa pelissä myös, kun hallitukselle kerrottiin, kuinka kannattavaa on nostaa rekkojen enimmäiskokoja ja ‑painoja. Minusta päätökseen vahvasti vaikuttanut laskelma näytti kovin tarkoitushakuiselta, sellaiselta, joita on totuttu saamaan eturyhmiltä.
= = =
Aika vähän on lehdistö kiinnittänyt huomiota poliittisten valtiosihteerien ja ministerien eritysavustajien taustoihin. Kivien heittelyyn ei yhdelläkään ryhmällä ole varaa. Minullakin oli erityisavustaja, joka oli virkavapaalla OAJ:sta. Tosin jouduin vaihtamaan hänet, kun OAJ ei antanut enempää virkavapautta(!).
