Vihreiden puoluekokous

Kok­ou­s­paik­ka oli Dipoli. Tarvit­ti­in iso tila, sil­lä kok­ouse­dus­ta­jia oli 380 ja muuten vain läs­nä ole­via toinen moko­ma. Paljon on muut­tunut 1990-luvun kotiku­tois­t­en kok­ousten jäl­keen. Sil­loin vielä tun­sin melkein kaik­ki osal­lis­tu­jat. Toim­inta oli sil­loin vielä aika amatööri­maista ja lehdis­tö pääsi herkut­tele­maan joidenkin hyvin orig­inel­lien kok­ouse­dus­ta­jien puheenvuoroilla.

Tavat­tomasti on liike kas­vanut ja vahvis­tunut. Kuun­telin huolel­la poli­it­tisen keskusten, jos­sa käytet­ti­in 88 min­uutin puheen­vuoroa. Puheen­vuoro­jen rajaami­nen noin lyhyik­si ei ole järkevää. Pitäisi men­nä samaan käytän­töön kuin vaikka­pa europar­la­men­tis­sa, jos­sa jokaisel­la ryh­mäl­lä on tiet­ty min­u­ut­timäärä puheen­vuoroa ja ne ryh­mä voi jyvit­tää val­it­semilleen henkilöille. Puoluekok­ouk­ses­sa tämä tarkoit­taisi, että piir­i­jär­jestöt val­it­si­si­vat puhu­jat ja nämä tietysti jou­tu­isi­vat tästä kiitol­lisi­na valmis­tele­maan puheen­vuoron­sa huolella.

Olin keskustelus­ta ja koko kok­ouk­ses­ta varsin imponoitu. Mikä määrä lah­jakku­ut­ta ja näkemyksellisyyttä!

Kun puolueen jäsen­määrä on kas­vanut nopeasti, pitäisi jäsenistö myös organ­isoi­da uudel­la taval­la. Sil­loin kun meitä oli muu­ta­ma sata, saa­toimme soveltaa kaaos-organ­isaa­tio­ta, mut­ta nyt se ei toi­mi. Jäsen­määrämme on nyt noin 8000, mikä on vähän vaikka­pa Suomen Keskus­taan näh­den. Akti­ivi­jäseniä vihreis­sä on kuitenkin enem­män kuin mon­es­sa meitä isom­mas­sa puolueessa. Jäsenyy­den menet­tää nopeasti, jos jäsen­mak­sut jäävät mak­samat­ta. Jos muut nou­dat­taisi­vat samaa, niiden jäsen­määrä voisi jopa puolittua.

Vihreisi­in on tul­lut nuo­ria lah­jakkuuk­sia niin paljon, että se tun­tuu välil­lä jopa epäisän­maal­liselta tuh­lauk­selta. Me emme pysty jär­jestämään läh­eskään kaikille hei­dän kyky­jen­sä mukaisia tehtäviä, kun taas kil­pail­i­joil­la on vaikea löytää päte­viä toim­i­joi­ta omi­in mandaattipaikkoihinsa.

Jos vihreät pysty­i­sivät organ­isoimaan nämä henkiset voimavarat, puolue kas­vaisi aivan toisi­in mit­talu­okki­in. Hyvä organ­isoin­ti tarkoit­taa oikei­den ihmis­ten osoit­tamista oikeisi­in tehtävi­in niin, että jokainen voisi tehdä sitä, mitä parhait­en osaa – tämä siis tulkit­tuna suh­teel­lisen edun peri­aat­teen mukaises­ti. Kos­ka elämä ei voi olla pelkkiä kok­ouk­sia, työsken­telyssä on otet­ta­va netin tar­joa­mat tehokkaat työka­lut käyt­töön. Miten se tehdään, onkin toinen jut­tu, sil­lä 8000 hen­gen net­tikeskustelua ei kukaan pysty seuraamaan.

Uudel­la val­i­t­ul­la puolue­si­h­teer­il­lä on tässä työsarkaa.