(Vastaukseni HS-raadin kysymykseen)
Lisätään oppisopimusjärjestelyjen painoarvoa koulutuksessa
Oppisopimuskoulutus parantaisi tehokkaimmin juuri niiden nuorten töihin pääsyä, joille se nyt on vaikeinta. Sen ehtoja pitää muuttaa, koska nyt työnantajat eivät uskalla tätä mahdollisuutta käyttää.
= = = =
Joku voi pitää yllättävänä, etten pidä parhaana Juhana Vartiaisen ja minun nimiini pantua nuorisopalkkaa. Esitimme myös muutoksia oppisopimuskoulutukseen, ja tämä on esityksistämme tärkeämpi. Nyt oppisopimuskoulutuksen suurin este on se, ettei sopimusta voi purkaa, vaikka kaikki syyt työsuhteen purkamiseen olisivat olemassa. Työantajat pitävät riskiä liian suurena, kun on kyse huonoin arvosanoin peruskoulusta valmistuneesta, vailla työkokemusta olevasta nuoresta.
Nuorisopalkka ei ole mikään uusi ajatus. Sellainen sisältyy jo nyt melkein kaikkiin työehtosopimuksiin, erityisesti SAK-laisilla aloilla. Tämä ei niissä perustu yleensä ikään vaan kokemusvuosiin, mutta sillä ei ole merkitystä, perustuuko 18-vuotiaan alempi palkka ikään vai siihen, ettei työvuosia ole takana paljon. Meidän varsinainen ehdotuksemme koski sitä, että pienipalkkaista työtä tekevän nuoren verotusta alennetaan ikäperusteisesti, jotta alemmalla palkalla kannattaisi mennä töihin. Siksi tuon palkanalennuksenkin pitäisi olla ikäperusteinen, mutta se koskisi siis vain minimipalkkoja, joita harva saa. Jos esityksemme toteutettaisiin, suurimmalle osalle nuorista ei palkan osalta tapahtuisi mitään, mutta verot laskisivat. Vuoteen 1975 alle 24-vuotiaiden verotus oli alempaa.
Sanssi-kortti tekee saman toista kautta, mutta on kömpelömpi, tulee kalliimmaksi eikä tue keikkatöitä.
Suurin syy nuorisotyöttömyyteen kuitenkin on, että nuorten palkkaaminen on laitonta silloin, kun työvoimaa joudutaan suhdannesyistä vähentämään. Tämä on vanhojen työntekijöiden oikeuksien kannalta ymmärrettävää, mutta koko yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta perin huono asia.