EVAn raportissa suositellaan, että kaavoitus olisi ylimalkaisempaa ja rakennussuunnittelu jätettäisiin kokonaan rakennusliikkeille. Laadunvarmistus tapahtuisi rakennuslupavaiheessa. Kaavoittaja on huono rakennussuunnittelija. Rakennusliikkeiden mielestä yhtä hyvää laatua saisi paljon halvemmalla, ellei tarvitsisi taipua kaavoittajan jäykkiin vaatimuksiin. Jos kaavoittajan ei tarvitsisi miettiä kovin yksityiskohtaisia kaavamääräyksiä, jäisi enemmän aikaa ja resursseja strategisiin valintoihin, jotka kaavoittajalle kuuluvat.
Hienoa! Juuri kukaan ei ole eri mieltä, paitsi hallinto-oikeudet. Hallinto-oikeudet ovat päättäneet, että jos kunta haluaa rakentamiseen laatua, tämä laatu on määrättävä kaavassa. Rakennuslupavaiheessa ei ole muuta harkintavaltaa kuin se, onko rakennus kaavan ja esimerkiksi paloturvallisuusnormien mukainen ja onko odotettavissa, että se pysyy pystyssä. Jos nämä ehdot täyttyvät, minkälainen rumilus tahansa saa kelvata.
Voisiko ajatella, että rakennusliikkeet rakentaisivat vapaaehtoisesti hyvää, koska sellainen menee kaupaksi. Tätä kokeiltiin 1970-luvulla, eivätkä kokemukset rohkaise. Voi tietysti ajatella, että ajat ovat muuttuneet ja nyt hyvä menisi kaupaksi paremmin. Silloin tällöin on kokeiltu väljemmillä kaavamääräyksillä, viimeksi Jätkäsaaressa Verkkokauppa.comin rakennuksessa, eikä se nyt ihan putkeen mennyt. Johtopäätös on, ettei voi luottaa siihen, että lopputulos on kelvollinen.
Voisimme tietysti muuttaa lakia niin, että laadun harkinta olisi rakennuslupavaiheessa, kuten se on melkein kaikkialla muualla. Helsingin tapauksessa tämä ei olisi optimaalista, sillä koko kaupunkikuvallinen asiantuntemus on nyt kaupunkisuunnitteluvirastossa. Jos kaavan tulkinta ja sen laadinta olisivat eri paikassa, jouduttaisiin tekemään päällekkäistä työtä.
En tarkkaan tiedä, miten Vuosaaren tornista tuli sellainen kuin tuli, mutta vaikutelmani on, että se poikkeaa kaavasta ja luvan tähän antoi rakennuslautakunta. Tämä historia pitäisi itse asiassa käydä läpi kunnolla, jotta siitä opittaisiin.
Minä tekisin asian niin, että ensin hyväksytään ylimalkainen kaava, jonka perusteella voidaan rakentaa tiet ja muu infra sekä muodostaa tontit. Sen jälkeen tontit annettaisiin rakennusliikkeille suunnitelman laatimista varten. Rakennusliike tekee suunnitelman, ja kaava tehdään sen mukaiseksi.
Vähän näin on tehtykin Kalasatamassa, jossa jokseenkin kaikki tontit on kaavoitettu kahteen kertaan, ensin alustavasti ja sitten rakennuspiirustusten mukaisesti. Huonoa tässä on, että se ensimmäinenkin kaava joudutan tekemään turhan huolellisesti, koska jos se olisi ylimalkainen, sen perusteella voisi hakea rakennuslupaa ihan mille tahansa.