Kaavoihin kangistuneet (2) Kaavojen hierarkia

Kaavoitus menee peri­aat­teessa rataa

maakun­takaa­va -> yleiskaa­va -> ase­makaa­va -> tontiluovutussopimus

Nämä kaa­vata­sot eivät toi­mi ratio­naalis­es­ti niin, että saisimme hyvää yhdyskuntaa.

Tästä pros­es­sista irral­laan kul­kee liiken­nesu­un­nit­telu, joka menee mys­tisen MAL-yhteistyön mukaan. Tämä on hyvin harmil­lista, sil­lä liiken­teen ja maankäytön suun­nit­telu ovat kuin siami­laiset kak­soset. Jos niitä mitenkään niv­otaan yhteen, se tapah­tuu kaiken demokra­t­ian ulot­tumat­tomis­sa val­tion ja kun­tien virkami­esten kesken.

Minus­ta val­tion tulisi suun­nitel­la vain val­takun­nal­lisia yhteyk­siä ja jät­tää ainakin kaupunkiseu­tu­jen sisäi­nen liikenne kokon­aan kun­tasek­torin suun­niteltavak­si ja rahoitet­tavak­si. Muu­tok­sen tulee tietysti näkyä val­tion ja kun­tien rahanjaossa.

Minus­ta val­tion virkamiehillä ei tulisi olla ratkaisu­val­taa kaavoitus­ta koske­vis­sa kysymyk­sis­sä. Sik­si tärkeät liiken­ner­atkaisut pitäisi tehdä siel­lä, mis­sä maankäytöstä on määrä päät­tää. Viime kädessä siis luot­ta­mus­miese­limis­sä. Kun niistä päätetään kun­tata­sol­la, pitää ne tietysti myös kun­tata­sol­la rahoit­taa. Muuten­han siitä ei tule mitään. Menee pelkäk­si epäre­al­is­tisek­si manku­misek­si, ja on mennytkin.

Kun­nil­la on sitä pait­si keinot rahoit­taa liiken­nein­fra. Jos jokin liiken­nehanke on taloudel­lis­es­ti järkevä, sen tuot­ta­ma hyö­ty kap­i­tal­isoituu maan hin­taan. Kun­ta voi rahas­taa tuon maan arvon­nousun ja rahoit­taa investoin­nin sil­lä. Jos ei pysty, investoin­ti on kan­nat­tam­a­ton. Tämä siis noin pääsääntöisesti.

Seu­raa­va ongel­ma on, ettei maakun­takaavoitus toi­mi. Jos maakun­takaaval­la olisi niin vah­va ohjaus­vaiku­tus kuin sil­lä pitäisi olla, maakun­takaa­van tekemiseen ohjat­taisi paljon enem­män voimavaro­ja. Niin pienel­lä porukalla ei voi tehdä niin tärkeää työtä. Helsinkiä kaavoit­taa noin 50 ker­taa suurem­pi joukko.

Maakun­tali­it­to­jen hallinnos­sa pie­nil­lä maalaiskun­nil­la on räikeä yliedus­tus, minkä seu­rauk­se­na suuret kaupun­git ovat pää­tyneet min­i­moimaan koko jär­jestön vaiku­tus­val­lan ja ovat siinä hyvin onnis­tuneet. Nyt Uuden­maan liiton sään­töjä on vähän muutet­tu lähem­mäs ihmis­ten yhden­ver­taista ääni­val­taa, mut­ta se taisi tul­la liian myöhään.

Kos­ka kun­nat omis­ta­vat maakun­tali­iton, maakun­tali­iton on nou­datet­ta­va niiden kaikkien toivei­ta. Käytin viime vaa­likaudel­la paljon aikaa Uuden­maan liitossa vai­he­maakun­takaa­van kanssa. Aika hyödyt­tömäk­si se panos­tus jäi, sil­lä rohkeut­ta ja päätök­sen­teko­halua ei riit­tänyt. Yleis­es­ti tun­nustet­ti­in, että yhdyskun­taraken­net­ta pitäisi eheyt­tää, mut­ta kun kaikkia piti kuitenkin kohdel­la tas­a­puolis­es­ti, maakun­takaavas­ta tuli kään­teinen juus­to­höylä, joka lisäsi rak­en­tamista vähän kaikkialle. Lop­putu­lok­se­na oli, että yhdyskun­tarak­en­teen hajoami­nen jatkuu, mut­ta hidas­tuu ehkä vähän.

En usko, että hajoami­nen jatkuu, sil­lä narul­la ei voi työn­tää. Arvot ovat muut­tuneet nopeasti paljon urbaan­im­mik­si. Kymme­nen vuot­ta sit­ten Helsin­gin kasvus­ta meni puo­let kehyskun­ti­in, viime vuon­na vain 14 %.

Samanaikaises­ti Helsingis­sä kaavail­laan kokon­aan toista raken­net­ta, Itä-Län­si ‑akselia Por­voos­ta Kirkkon­um­melle. Kun päätöstä yhdyskun­tarak­en­teesta ei pystytä tekemään kaavoit­ta­mal­la, se tehdään kil­paile­mal­la ja nään­nyt­tämäl­lä huonot han­kkeet kysyn­nän puut­teeseen. Joskus voi sanoa, että kil­pailu on hyvää, mut­ta se voi tul­la hyvin kalli­ik­si. Kesken­eräisik­si jäävät asuinalueet ovat surulli­nen näkymä.

Ajatel­laan nyt vaik­ka, että Helsin­ki, Sipoo ja Por­voo alka­isi­vat kil­pail­la rantaa pitkin meneväl­lä akselil­la Van­taan kehäradan kanssa ja Van­taan suuri pon­nis­tus jäisi kesken­eräisek­si kaataen koko kun­nan talouden. Suun­nit­telu on järkeväm­pää kuin kil­pailun kaut­ta nään­nyt­tämi­nen. Esimerk­ki on kuvitteellinen.

EVAn rapor­tis­sa valite­taan, että maakun­takaa­va, yleiskaa­va ja ase­makaa­va tehdään kaik­ki liian yksi­tyisko­htais­es­ti. Jokainen val­lankäyt­täjä halu­aa aina käyt­tää val­taa mak­si­maalis­es­ti. Sik­si maakun­takaavas­sa halu­taan ratkaista asioi­ta, jot­ka kan­nat­tasi säästää yleiskaavaan ja yleiskaavas­sa men­nään melkein talo­su­un­nit­telun tasolle.

On tähän toinenkin syy. Kun ratkaistaan, voidaanko jokin alue uhra­ta rak­en­tamiseen, tälle halu­taan aset­taa ehto­ja. Sitä tai tätä osaa ei kuitenkaan saa uhra­ta tai sit­ten ei uhra­ta mitään. Niin­pä ratkaisu tehdään var­muu­den vuok­si liian yksi­tyisko­htais­es­ti, kos­ka niihin seu­raavi­in päät­täji­in ei luoteta.

Oma käsi­tyk­seni Helsin­gin kaavoituk­ses­ta on, että yleiskaavoitus toimii jok­seenkin hyvin. Maakun­takaa­va on huonoim­mil­laan pelkkä shikaani, joka toimii lähin­nä joidenkin yksit­täis­ten asioiden suo­jeli­jana, mut­ta joka ei ohjaa rak­en­tamista kuin kielloin.

Mut­ta pitääkö ase­makaavoituk­sen olla niin yksityiskohtaista?