Kaavoihin kangistuneet (2) Kaavojen hierarkia

Kaavoitus menee peri­aat­teessa rataa

maakun­takaa­va -> yleiskaa­va -> ase­makaa­va -> tontiluovutussopimus

Nämä kaa­vata­sot eivät toi­mi ratio­naalis­es­ti niin, että saisimme hyvää yhdyskuntaa.

Tästä pros­es­sista irral­laan kul­kee liiken­nesu­un­nit­telu, joka menee mys­tisen MAL-yhteistyön mukaan. Tämä on hyvin harmil­lista, sil­lä liiken­teen ja maankäytön suun­nit­telu ovat kuin siami­laiset kak­soset. Jos niitä mitenkään niv­otaan yhteen, se tapah­tuu kaiken demokra­t­ian ulot­tumat­tomis­sa val­tion ja kun­tien virkami­esten kesken.

Minus­ta val­tion tulisi suun­nitel­la vain val­takun­nal­lisia yhteyk­siä ja jät­tää ainakin kaupunkiseu­tu­jen sisäi­nen liikenne kokon­aan kun­tasek­torin suun­niteltavak­si ja rahoitet­tavak­si. Muu­tok­sen tulee tietysti näkyä val­tion ja kun­tien rahanjaossa.

Minus­ta val­tion virkamiehillä ei tulisi olla ratkaisu­val­taa kaavoitus­ta koske­vis­sa kysymyk­sis­sä. Sik­si tärkeät liiken­ner­atkaisut pitäisi tehdä siel­lä, mis­sä maankäytöstä on määrä päät­tää. Viime kädessä siis luot­ta­mus­miese­limis­sä. Kun niistä päätetään kun­tata­sol­la, pitää ne tietysti myös kun­tata­sol­la rahoit­taa. Muuten­han siitä ei tule mitään. Menee pelkäk­si epäre­al­is­tisek­si manku­misek­si, ja on mennytkin.

Kun­nil­la on sitä pait­si keinot rahoit­taa liiken­nein­fra. Jos jokin liiken­nehanke on taloudel­lis­es­ti järkevä, sen tuot­ta­ma hyö­ty kap­i­tal­isoituu maan hin­taan. Kun­ta voi rahas­taa tuon maan arvon­nousun ja rahoit­taa investoin­nin sil­lä. Jos ei pysty, investoin­ti on kan­nat­tam­a­ton. Tämä siis noin pääsääntöisesti.

Seu­raa­va ongel­ma on, ettei maakun­takaavoitus toi­mi. Jos maakun­takaaval­la olisi niin vah­va ohjaus­vaiku­tus kuin sil­lä pitäisi olla, maakun­takaa­van tekemiseen ohjat­taisi paljon enem­män voimavaro­ja. Niin pienel­lä porukalla ei voi tehdä niin tärkeää työtä. Helsinkiä kaavoit­taa noin 50 ker­taa suurem­pi joukko.

Maakun­tali­it­to­jen hallinnos­sa pie­nil­lä maalaiskun­nil­la on räikeä yliedus­tus, minkä seu­rauk­se­na suuret kaupun­git ovat pää­tyneet min­i­moimaan koko jär­jestön vaiku­tus­val­lan ja ovat siinä hyvin onnis­tuneet. Nyt Uuden­maan liiton sään­töjä on vähän muutet­tu lähem­mäs ihmis­ten yhden­ver­taista ääni­val­taa, mut­ta se taisi tul­la liian myöhään.

Kos­ka kun­nat omis­ta­vat maakun­tali­iton, maakun­tali­iton on nou­datet­ta­va niiden kaikkien toivei­ta. Käytin viime vaa­likaudel­la paljon aikaa Uuden­maan liitossa vai­he­maakun­takaa­van kanssa. Aika hyödyt­tömäk­si se panos­tus jäi, sil­lä rohkeut­ta ja päätök­sen­teko­halua ei riit­tänyt. Yleis­es­ti tun­nustet­ti­in, että yhdyskun­taraken­net­ta pitäisi eheyt­tää, mut­ta kun kaikkia piti kuitenkin kohdel­la tas­a­puolis­es­ti, maakun­takaavas­ta tuli kään­teinen juus­to­höylä, joka lisäsi rak­en­tamista vähän kaikkialle. Lop­putu­lok­se­na oli, että yhdyskun­tarak­en­teen hajoami­nen jatkuu, mut­ta hidas­tuu ehkä vähän.

En usko, että hajoami­nen jatkuu, sil­lä narul­la ei voi työn­tää. Arvot ovat muut­tuneet nopeasti paljon urbaan­im­mik­si. Kymme­nen vuot­ta sit­ten Helsin­gin kasvus­ta meni puo­let kehyskun­ti­in, viime vuon­na vain 14 %.

Samanaikaises­ti Helsingis­sä kaavail­laan kokon­aan toista raken­net­ta, Itä-Län­si ‑akselia Por­voos­ta Kirkkon­um­melle. Kun päätöstä yhdyskun­tarak­en­teesta ei pystytä tekemään kaavoit­ta­mal­la, se tehdään kil­paile­mal­la ja nään­nyt­tämäl­lä huonot han­kkeet kysyn­nän puut­teeseen. Joskus voi sanoa, että kil­pailu on hyvää, mut­ta se voi tul­la hyvin kalli­ik­si. Kesken­eräisik­si jäävät asuinalueet ovat surulli­nen näkymä.

Ajatel­laan nyt vaik­ka, että Helsin­ki, Sipoo ja Por­voo alka­isi­vat kil­pail­la rantaa pitkin meneväl­lä akselil­la Van­taan kehäradan kanssa ja Van­taan suuri pon­nis­tus jäisi kesken­eräisek­si kaataen koko kun­nan talouden. Suun­nit­telu on järkeväm­pää kuin kil­pailun kaut­ta nään­nyt­tämi­nen. Esimerk­ki on kuvitteellinen.

EVAn rapor­tis­sa valite­taan, että maakun­takaa­va, yleiskaa­va ja ase­makaa­va tehdään kaik­ki liian yksi­tyisko­htais­es­ti. Jokainen val­lankäyt­täjä halu­aa aina käyt­tää val­taa mak­si­maalis­es­ti. Sik­si maakun­takaavas­sa halu­taan ratkaista asioi­ta, jot­ka kan­nat­tasi säästää yleiskaavaan ja yleiskaavas­sa men­nään melkein talo­su­un­nit­telun tasolle.

On tähän toinenkin syy. Kun ratkaistaan, voidaanko jokin alue uhra­ta rak­en­tamiseen, tälle halu­taan aset­taa ehto­ja. Sitä tai tätä osaa ei kuitenkaan saa uhra­ta tai sit­ten ei uhra­ta mitään. Niin­pä ratkaisu tehdään var­muu­den vuok­si liian yksi­tyisko­htais­es­ti, kos­ka niihin seu­raavi­in päät­täji­in ei luoteta.

Oma käsi­tyk­seni Helsin­gin kaavoituk­ses­ta on, että yleiskaavoitus toimii jok­seenkin hyvin. Maakun­takaa­va on huonoim­mil­laan pelkkä shikaani, joka toimii lähin­nä joidenkin yksit­täis­ten asioiden suo­jeli­jana, mut­ta joka ei ohjaa rak­en­tamista kuin kielloin.

Mut­ta pitääkö ase­makaavoituk­sen olla niin yksityiskohtaista?

8 vastausta artikkeliin “Kaavoihin kangistuneet (2) Kaavojen hierarkia”

  1. Ruot­sis­sakin paini­taan varsin saman­laisen ongelmien kanssa. Hal­li­tuk­sen selvi­tyk­sen mukaan asemakaavaa(detaljplan) ei tarvit­taisi jos yleiskaavan(överikstplan) yhtey­dessä tehtäisi­in “kaupunkikaava”(stadsplan) joka lähin­nä määrit­telisi rak­en­tamisko­rkeu­den ja talo­jen paikat ton­teil­la. Täl­löin tarkem­mista yksi­tyisko­hdista voitaisi­in sopia vas­ta raken­nuslu­paa myönnettäessä.

  2. Jos päädytään siihen että ase­makaavoituk­sen tulee olla niin yksi­tyisko­htaista kuin se täl­lä het­kel­lä on, voisi arvon kaavoit­ta­jia pyytää että suun­nit­telisi­vat ensin raken­nuk­ses­ta edes luon­nok­sen ja vas­ta sil­lä perus­teel­la kir­joit­taisi­vat määräykset.

    Näil­lä tietokoneen näp­päimil­lä on näp­pärä kir­joitel­la vaik­ka mitä keskenään ris­tiri­itaisia vaatimuksia.
    Omas­sa päässään vaikka­pa maas­ton muo­to­jen suh­teen. Invaluiskat menee kivasti kadul­ta por­rashuoneisi­in, asun­non lat­tia on 1,8 metriä yli katu­ta­son ja vesi ei valu naa­purin nurmikolle.

    Kuvit­teel­lises­sa maail­mas­sa ei myöskään tarvitse välit­tää tilaa­jan kus­tan­nus­raamista tai julk­i­sivu­jen tule­vista huoltoku­luista. Ain­oa kos­ke­tus reaal­i­maail­maan kuvit­teel­lises­sa suun­nit­telus­sa on inter­net jos­ta löy­tyy kivo­ja uusia mate­ri­aale­ja elävöit­tämään kaupunkikuva.

  3. Erit­täin hyviä totea­muk­sia Odelta:

    “Minus­ta val­tion tulisi suun­nitel­la vain valtakunnallisia…”

    - Sama pätee mon­een muuhunkin asiaan.

    “Maakun­tali­it­to­jen hallinnos­sa pie­nil­lä maalaiskun­nil­la on räikeä yliedustus..”

    - Suo­ma­laisille poli­itikoille tun­tem­aton kak­sika­marisu­us tasoit­taisi yli/ali-edus­tuk­sia.

    “Kos­ka kun­nat omis­ta­vat maakun­tali­iton, maakun­tali­iton on nou­datet­ta­va niiden kaikkien toiveita.”

    - Olisi paikallaan val­i­taa maakun­tali­iton elimet suo­ral­la kansan­vaalil­la. Josko sil­loin maakun­tali­it­to alka­isi nou­dat­ta­maan pikkuhil­jaa maaku­nan ASUKKAIDEN tahtoa.

    … ym. ym. 

    Nykyään Suomes­sa suuri osa jopa omako­ti­a­su­jien ja asun­to-osakey­htiöi­den päätän­tä­val­las­sa olleista asioista on siir­ret­ty val­ti­ol­liselle tasolle.

  4. Hyvin on kuitenkin maakun­takaa­va käynyt eräille helsinkiläis­poli­itikoille aseek­si tor­pa­ta kaup­pa­su­un­nitel­mat sekä por­voos­sa että vihdis­sä ykkös- ja kakkostei­den risteyksessä.

  5. Osmo: “Seu­raa­va ongel­ma on, ettei maakun­takaavoitus toi­mi. Jos maakun­takaaval­la olisi niin vah­va ohjaus­vaiku­tus kuin sil­lä pitäisi olla, maakun­takaa­van tekemiseen ohjat­taisi paljon enem­män voimavaroja.”

    Vielä enem­män kuin voimavaroista, kyse on siitä, miten maakun­takaa­vat luodaan.

    Pääkaupunkiseudun ulkop­uolel­la kun­tay­hteistyöhön aina viitataan vai­h­toe­htona kuntaliitoksille.
    Kaiken kun­tay­hteistyön kivi­jal­ka pitäisi olla elinkei­nop­o­li­ti­ik­ka, siis kun­tien yhteistyö yri­tyk­sistä ja asukkaista. Se on Sote-yhteistyönkin edel­ly­tys. Todel­lista elinkeinoy­hteistyötä kun­tien kesken ei kuitenkaan ole. Kun­nat tais­tel­e­vat työl­listävistä yri­tyk­sistä ja veroa mak­sav­ista asukkaista veris­sä päin, vaik­ka muodol­lis­es­ti kuu­luisi­vatkin yhteistyötä tekevään elinkeino-organisaatioon.

    Varsinkin pienet kun­nat joutu­vat tar­joa­maan tuli­jae­hdokkaille mon­en­laisia etu­ja, kuten lain­o­ja, takauk­sia ja ranta­tont­te­ja. Siitä puolestaan seu­raa, että toisen kun­nan on tar­jot­ta­va vieläkin enem­män. Kun yksi kun­ta kaavoit­taa eri­tyisen houkut­tele­via tont­te­ja siitäkin huoli­mat­ta, että ne tule­vat kun­nalle hyvin kalli­ik­si, toiset kun­nat panevat kil­van parem­mak­si – uhraa­vat vielä enem­män veron­mak­sajien­sa rahaa ja val­tion avus­tuksi­na saat­ua rahaa. Siinä on suo­ras­taan mon­en kun­nan tap­piok­ier­teen syy ja siitä pitäisi johtua val­tion halua liit­tää kun­tia yhteen. Rahan lisäk­si ollaan valmi­ita uhraa­maan myös nyky­is­ten asukkaiden ympäristö, ran­nat, puis­tot ja kau­ni­it näkymät eli mon­en kun­nan tärkein vetovoimatekijä.

    Maakun­takaa­van avul­la pitäisi voi­da pois­taa tätä kun­tien taloudelle tuhoisaa kil­pailukier­ret­tä. Kun­tien elinkeinoy­hteistyö kuu­luisikin maakun­tien liitoille. Nehän varaa­vat maakun­takaavoihin taa­ja­toim­into­jen alueet, joi­ta ovat teollisuus‑, kaup­pa- ja asuntoalueet.

    Kun­tien epäter­veen kil­pailun syytä on haet­ta­va maakun­takaavoituk­ses­ta. Sen­hän kuu­luisi ohja­ta maankäyt­töä taloudel­lisu­u­teen ja tarkoituk­sen­mukaisu­u­teen. Näin ei todel­lisu­udessa kuitenkaan ole, kos­ka varausaluei­ta on ollut aivan liikaa. Niitä on yksistään Päi­jät-Hämeen kun­nis­sa epäre­al­is­tisen paljon, sil­lä jos ne toteu­tu­isi­vat, ne haukkaisi­vat yliv­er­taisen osan koko Suomen yri­tys­ten ja asukaslu­vun kasvupotentiaalista.

    Näin on sik­si, kos­ka maakun­tien liit­to­jen päät­tävät elimet koos­t­u­vat kun­tien­sa poli­itikoista, jot­ka on valit­tu tehtävään­sä, jot­ta he valvoisi­vat oman kun­tansa etua. Jokainen päätök­sen­tek­i­jä valvoo, että oma kun­ta saa kaik­keen raken­nu­soikeudet, kos­ka toinenkin kun­ta saa. Tarkastelu kokon­aisu­u­den näkökul­mas­ta on heiltä mil­tei kiel­let­tyä. Sik­si kun­tay­hteistyö ei voi toimia.

  6. Maakun­takaa­van tarkoituk­se­na on ohja­ta raken­nuskelpoisen tilan jäämi­nen val­takun­nal­lis­es­ti tärkeille liiken­nehankkeille ja muille intres­seille, myös suo­jelulle. Maakun­takaaval­la osoite­taan myös keskushier­arki­aa mm. kau­pan sijoit­tumisen näkökul­mas­ta ja maaseudun kyliä maaseudul­la rak­en­tamisen näkökul­mas­ta. Varsi­nainen raken­net­tavak­si sal­li­tun alueen rajo­jen määrit­te­ly ei kuu­lu maakun­takaa­van tehtävään, vaik­ka Uuden­maan maakun­takaa­va etenikin tähän suun­taan pien­ten kun­tien toivoes­sa maakun­takaaval­ta parem­paa rak­en­tamisen ohjaus­vaiku­tus­ta. Mielestäni tämä lin­jaus oli kuitenkin väärä. Maakun­takaavois­sa tulee toki tutkia eri väestöske­naar­i­oi­ta varautu­mis­näkökul­mas­ta. Tätä ei pidä kuitenkaan sotkea tavoitteeseen.
    Olen myös sitä mieltä, että kun­tia ei voi, eikä ole mielekästä rajoit­taa tavoit­tele­mas­ta alueelleen asukkai­ta ja yri­tyk­siä, mut­ta tont­ti­tar­jon­nalle tulee olla yhteiset pelin­sään­nöt. Jos kaikkien tulisi kus­tan­taa itse työ­matkansa ja las­ten­sa koulukyy­dit houkut­tele­vien asuin­paikko­jen kysyn­tä muut­tuisi ter­veek­si ja keinotekoinen haja-asu­tuk­sen kauhis­telu lop­puisi siihen.
    Ja vielä syy, mik­si liiken­nehankkei­den rahoit­ta­jak­si kun­tara­jat ylit­tävis­sä han­kkeis­sa, kun­ta ei ole riit­tävä yksikkö on, että täl­lainen liiken­nehanke voi olla erit­täin kan­nat­ta­va vaikka­pa kaupungeis­sa joi­ta se yhdis­tää, mut­ta vähem­män kan­nat­ta­va siihen välille jäävis­sä kun­nis­sa, joten on vaikea kuvitel­la, että kaik­ki tarvit­ta­vat liiken­nehankkeet voitaisi­in kus­tan­taa kiin­teistö­jen arvon­nousul­la, mut­ta liiken­ney­hteyk­sistä hyö­tyvät yri­tyk­set tulisi val­jas­taa parem­min käyt­tämän­sä infran rajoittajiksi.

  7. Osmo, olet oike­as­sa. Val­tion pitää tehdä val­tion hom­mia, kun­tien pitää askar­rel­la kun­tien asioi­ta ja mitä ton­til­la tehdään, kuu­luu taas ton­tin omis­ta­jalle. Tämä jako on sotket­tu lah­jakkaasti viime vuosi­na. Kyse ei ole pelkästään kaa­vatekni­ikas­ta, vaan mm. koko val­tion alue­hallinto on saatu sotket­tua ihan sekaisin.

    VM ei hoi­da sitä ohjauste­htävää, joka sil­lä nykyisel­lään pitäisi olla. Annetaan kaikkien läänieu­ud­is­tusten, maakun­ta uud­is­tusten, kih­lakun­tau­ud­is­tusten, kun­tau­ud­is­tusten, soteu­ud­is­tusten kukkia ymmärtämät­tä, mitä todel­lisu­udessa tarkoittaa. 🙁

    Kak­si vai­h­toe­htoa paran­taa tilannetta:
    — palkataan VM:öön yksi ihmi­nen, joka ymmärtää jotain hallinnos­ta tai
    — siir­retään ohjaus­vas­tuu johonkin, jos­sa asia osataan.

    Järkeväl­lä hallintoma­llil­la saadaan kaavoituskin hoidet­tua mallikkaasti. Nyt se ei tule onnistumaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *