Olisin hylännyt Orpon työryhmän esityksen

Vihreä eduskun­taryh­mä päät­ti selväl­lä enem­mistöl­lä hyväksyä Orpon työryh­män esi­tyk­sen sosi­aali- ja ter­vey­su­ud­is­tuk­sen poh­jak­si. Kom­men­toin asi­aa kok­ouk­selle täältä Van­cou­verista esit­täen, että vihrei­den tulisi hylätä esi­tys, vaik­ka se olisi voin­ut merk­itä hal­li­tusy­hteistyön päät­tymistä vihrei­den osalta. Min­ulle entisenä perus­palve­lu­min­is­ter­inä hyvin toimi­va ter­vey­den­huolto on eri­tyisen tärkeä asia.

Uud­is­tuk­sel­la piti tähdätä mm. perus- ja erikois­sairaan­hoidon parem­paan inte­groimiseen ja siirtämiseen hallinto­him­meleistä kun­tien suo­raan vas­tu­useen. Toimin­nan yksikkökoko­ja oli tarkoi­tus kas­vat­taa, kos­ka ne ovat kan­sain­välis­es­ti arvioiden järkyt­tävän pieniä, mikä ei sovi yhä erikois­tuneem­paan ter­vey­den­huoltoon. Pieni kun­ta on myös toiv­ot­ta­man pieni toim­i­maan kun­ta­lais­ten­sa sairausvakuuttajana.

Palon tietysti riip­puu siitä, kuin­ka järkevästi kun­nat nyt tehtyä päätöstä tule­vat sovelta­maan. Tämänkin päätök­sen val­lites­sa voidaan toimia järkevästi, mut­ta olen huolestunut.

Perus- ja erikois­sairaan­hoidon yhteys katkeaa kaikissa niis­sä pienis­sä kun­nis­sa, jot­ka nyt saa­vat oikeu­den omaan peruster­vey­den­hoitoon, vaik­ka ne joutu­vatkin osta­maan erikois­sairaan­hoidon muual­ta. Jos asian halu­aa nähdä posi­ti­ivis­es­ti, näis­sä kun­nis­sa asuu yhteen­las­ket­tuna selvä vähem­mistö suo­ma­lai­sista, joten enem­mistön osalta inte­graa­tio toteu­tuu. Nuo minä itse –kun­nat toki joutu­vat kär­simään kah­den jär­jestelmän yleen­sä huonos­ta yhteis­toimin­nas­ta, mut­ta eihän niitä käs­ketä ampumaan itseään jalka­an, vaan ain­oas­taan sal­li­taan se.

Vas­tuukun­ta­malli on sinän­sä paljon parem­pi kuin pro­fes­sion val­las­ta kär­sivä lääkärei­den itsenäis­es­ti johta­ma kun­tay­htymä­malli, mut­ta sen ongel­mana ovat perustuslakijuristit.

On aivan hölmöä vahvis­taa alue­sairaaloiden itsenäisyyt­tä. Nyt sairaan­hoitopi­irien sisäl­lä on voitu pyrk­iä sairaaloiden välil­lä järkevään työn­jakoon. Pelkona on, että hallinnolli­nen itsenäisyys innos­taa alue­sairaaloi­ta täy­den palvelun tavarat­aloik­si, jois­sa tehdään kaikkea ajateltavis­sa ole­vaa. Se tulee kalli­ik­si ja se heiken­tää poti­las­tur­val­lisu­ut­ta, kos­ka vähäi­nen poti­las­määrä ei kas­va­ta osaamista.

Oli myös ajatel­tu, että pienet kun­nat ostaes­saan ter­vey­den­huol­lon vas­tuukunnal­ta mak­saisi­vat kap­i­taa­tiope­ri­aat­teel­la kiin­teän hin­nan. Tämä on ymmärtääk­seni mah­do­ton­ta, jos ne tai osa niistä voi kuitenkin jär­jestää peruster­vey­den­hoidon itse. Sil­loin kap­i­taa­tiope­ri­aate syn­nyt­täisi per­verssin kan­nus­teen hoitaa peruster­vey­den­hoito hal­val­la ja lähet­tää mah­dol­lisim­man paljon poti­lai­ta kiin­teähin­taiseen erikoissairaanhoitoon.

Tämä nyt on vain huono kom­pro­mis­si. On ennenaikaista sanoa, ote­taanko nyt askel huonom­paan vai parem­paan suun­taan, mut­ta jos tehdään vuosikym­me­nien uud­is­tus, olisi syytä ottaa pitkä loik­ka parem­paan suuntaan.

Tämän kanssa nyt kuitenkin on elet­tävä. Posi­ti­ivis­es­ti ajatellen enem­mistö suo­ma­lai­sista asuu kun­nis­sa, jois­sa perus- ja erikois­sairaan­hoito on tämän jäl­keen samas­sa organ­isaa­tios­sa ja tämä organ­isaa­tio on tur­val­lis­es­ti kun­nan sisäl­lä eikä mis­sään him­melis­sä. Pahim­mil­ta riskeiltä voidaan vält­tyä, jos ne tiedoste­taan. Yksi täl­lainen ris­ki on erikois­sairaan­hoidon pirstou­tu­mi­nen ja työn­jaon katoami­nen, kun pitäisi men­nä ihan toiseen suun­taan: kar­sia sairaaloi­ta, jois­sa tehdään tekonivelkirur­giaa, avosy­dän­leikkauk­sia ja niin edelleen, ja luo­da vahvo­ja val­takun­nal­lisia yksiköitä, jot­ta saataisi­in riit­tävän vahvo­ja ja osaavia yksiköitä.