Virkamiesten ja Senaatti-kiinteistön Veturitietä koskevasta sopimuksesta on tullut aihetta suurempi asia. Jos olen ymmärtänyt oikein, kyse on vuonna 2002 tehdystä aiesopimuksesta, joka on hyväksytty peräti valtuustossa, mutta jota on sen jälkeen suunnittelun edetessä päivitetty. Kun kaupunkisuunnittelulautakunta vuonna 2010 valitsi Veturitielle pitkän tunnelin, valtiolle tuli lisää rakennusoikeutta ja tämä maksettiin lisäämällä kaupungin osuutta alueen rakennusoikeuksista.
En todellakaan tiedä, sisältyikö tuohon valtuuston päätökseen oikeus tehdä sopimukseen vähäisiä muutoksia. Jos ei sisältänyt, tiukkapipoinen juristi tietysti huutaa kuin palosireeni. Minä en huuda, koska on selvä, että suunnittelun tarkentuminen tuo tarvetta tarkentaa sopimusta. Minä esimerkiksi olen ollut tietoinen siitä, että kaupungin osuus rakennusoikeudesta on kasvanut. Sitä en enää muistanut, että sopimus on valtuuston hyväksymä. Oli miten oli, tuollaiset sopimusten tarkennukset pitäisi tuoda kaupunginhallitukseen.
Keski-Pasilan toteuttaminen on aivan törkeästi myöhässä. Jos ei olisi, olisin halunnut lähettää Veturitien suoraan uudelleen valmisteluun. Hyväksyimme kyllä tämän perusratkaisun kolme vuotta sitten, mutta silloin sen piti maksaa 40 miljoonaa. Nyt siihen on tullut sata miljoonaa lisää – siis enemmän kuin yksi keskustakirjasto. Valmistelun paneminen uusiksi varmaankin tuottaisi halvemman ratkaisun, mutta viivästymisellä on oma hintansa, joka voi olla suurempi kuin sata miljoonaa.
Tähän harkintaan tarvittavat tiedot eivät ole kaupunkisuunnittelulautakunnan hallussa. Harkinta kuuluu kaupunginhallitukselle. Jos istuisin kaupunginhallituksessa, lähettäisin sen takaisin kehotuksella tehdä halvempi.