Kiinalaiset ottavat velkakriisinsä rennosti

Hongkongis­sa ja Sin­ga­pores­sa melkein kaikissa puheen­vuorois­sa sivut­ti­in jotenkin Kiinan sisäistä velka­on­gel­maa. Kiinan alue­hallintoelin­ten ylivelka­an­tu­mi­nen on paljon pahempaa kuin euro­maid­en velka­on­gel­mat, eikä kukaan oikein tiedä, miten asia ratkeaa. Mit­ta­vat luot­to­tap­pi­ot ovat joka tapauk­ses­sa edessä, sil­lä monil­la alue­hallintovi­ra­nomaisil­la ei ole mitään  mah­dol­lisu­ut­ta selvitä velois­taan. Velka­on­gel­ma alkoi paisua, kun alue­hallintovi­ra­nomaisia suo­ras­taan rohkaisti­in lainan­ot­toon, jot­ta teol­lisu­us­maid­en velka­kri­isi ei toisi lamaa Kiinaan. Velak­si tehdyt infrain­vestoin­nit kor­va­si­vat vien­nin hiipumista.

Toisin kuin Euroop­pa, Kiina ei ole pysäyt­tänyt taloudel­lista toim­intaansa riidel­läk­seen siitä, kuka mak­saa kenen velko­ja. Siel­lä taide­taan ymmärtää, että taloudel­lisen toimin­nan sabotoin­ti keskinäisen riite­lyn nimis­sä vahin­goit­taa jokaista.

Euroopan talous­poli­ti­ikan täy­tyy tun­tua aasialai­sista aivan kahjol­ta. Koko maanosan kehi­tys pysäytetään vuosikymmenek­si, jot­ta voitaisi­in keskit­tyä riitelemään pikkurahoista.

Pikku­ra­hoista ver­rat­tuna siihen tap­pi­oon, mitä kasvun pysäyt­tämisel­lä ja työt­tömyy­den nos­tamisel­la on aiheutet­tu. Suomelle eurokri­isi esimerkik­si on mak­sanut jo yli sata mil­jar­dia, vaik­ka eri­laiset vaku­udet ja velka­maid­en lain­oituk­set ovat tuot­ta­neet tois­taisek­si vain voit­toa. Menetet­tynä tuotan­tona häviää pari mil­jar­dia joka kuukausi ja tahti kiihtyy koko ajan , mut­ta eivät­pähän sit­ten muut ainakaan pääse hyö­tymään mei­dän kustannuksellamme.