Hongkongin ja Singaporen tulevaisuus

Hongkong ja Sin­ga­pore ovat olleet suuria men­estyjiä Aasi­as­sa. Brit­tiläi­nen oikeusval­tio ja toimi­va markki­na­t­alous ovat taan­neet investoi­jille suo­jan ja tur­val­lisen ympäristön. Kun muu Aasia on ollut enem­män tai vähem­män kaoot­tises­sa tilas­sa eikä oikeusjär­jestelmä ole toimin­ut,  nämä kak­si kaupunki­val­tio­ta ovat voineet kuo­ria ker­maa. Län­si­maiset yri­tyk­set ovat perus­ta­neet Aasian toimis­ton­sa usein jom­paankumpaan näistä kaupungeista.

Sin­ga­poren talouskasvu on pysähtynyt – tilapäis­es­ti väitetään. Var­maankin sekä Hongkongis­sa että Sin­ga­pores­sa hyvät ajat jatku­vat vielä kot­van, mut­ta en löisi niiden puoles­ta vetoa pitkäl­lä aikavälil­lä. Kun muutkin maat saa­vat hallinton­sa kun­toon, on vaikea ymmärtää, miten Sin­ga­pore voisi pitää euroop­palaisen palkkata­son kun naa­puri­mais­sa kaik­ki on halvem­paa. Ne ovat eläneet muiden heikkouk­sien kus­tan­nuk­sel­la. Se lop­puu, kun muiden heikkoudet lop­pu­vat. Shang­hai on jo nyt nous­sut näi­den ohi ja uusia on tulossa.

Ai niin. Miten Euroop­pa voi pitää euroop­palaista palkkata­soa, jos Aasian maat saa­vat yhteiskun­tansa toimimaan?