Ryhmäpuhe kuntajakolaista

Puhemies­neu­vos­to päät­ti eilen yllät­täen, että kun­ta­jako­laista pide­tään ryh­mäpuheen­vuorok­ier­ros. Tämä tuli kovin yllät­täen. Kenellekään ei sopin­ut, mut­ta minä suos­tu­in kokoa­maan oheisen peruspuheen. 

 

Arvoisa puhemies!

Kun vajaa kak­si vuot­ta sit­ten teimme hal­li­tu­so­hjel­maa, otimme kun­tarak­en­teen muu­tok­sen yhdek­si hal­li­tuk­sen keskei­sistä tavoit­teista. Kan­nat­taa palaut­taa mieleen, mik­si tähän savot­taan ryhdyt­ti­in, vaik­ka se tiedet­ti­in vaikeak­si ja tun­tei­ta herättäväksi.

Tärkeim­mäk­si syyk­si kat­sot­ti­in kaupunkiseu­tu­jen kun­tien haaskaa­va kil­pailu varakkaista asukkaista ja voit­toa tuot­tavista yri­tyk­sistä.  Toisaal­ta muut­to­tap­pioalueil­la joidenkin kun­tien väestörakenne on kään­tymässä niin van­husvoit­toisek­si, etteivät ne pysty pitkään huole­hti­maan nyky­i­sistä tehtävistään.

Aloite­taan helpom­mas­ta päästä, muut­to­tap­pioaluei­den van­husvoit­toi­sista kunnista. 

Kun väestön medi­aani-ikä läh­estyy kuut­takym­men­tä, ei oikein voi­da enää puhua elinkelpois­es­ta kun­nas­ta. Täl­laisen kun­nan halu säi­lyä itsenäisenä on kuitenkin lähin­nä sen oma asia. Se ei naa­purei­den etua loukkaa. Ulkop­uolista puut­tumista tarvi­taan oikeas­t­aan vain, kun vaikeuk­si­in joutunut kun­ta halu­aa liit­tyä vahvem­paan naa­puri­in­sa, eikä tämä suos­tu otta­maan sitä vastaan. 

Todet­takoon, että vähäväki­nenkin kun­ta voi olla elinkelpoinen, jos se vapaute­taan velvol­lisu­ud­es­ta jär­jestää ter­vey­den­huol­lon palve­lut. Pienu­u­teen liit­tyy usein ket­teryys ja mata­la organisaatio.

Hal­li­tu­so­hjel­maa laa­dit­taes­sa olimme yksimielisiä siitä, että vakav­im­mat kun­tarak­en­teen ongel­mat ovat kas­vav­il­la kaupunkiseuduilla.

Kil­pailu on yleen­sä myön­teistä kirit­täessään kaikkia parem­paan toim­intaan. Kun­tien väli­nen kil­pailu kaupunkiseu­tu­jen sisäl­lä on kuitenkin läh­es pelkästään kil­pailua asukkaiden valin­nas­ta. Houkut­tele­mal­la asukkaik­si ter­veitä ja rikkai­ta men­estyy paljon parem­min kuin huole­hti­mal­la hyvin huono-osai­sista. Täl­lainen kil­pailu on syytä lopet­taa, sil­lä osaop­ti­moin­nin seu­rauk­se­na kaupunkiseu­tumme ovat kehit­tyneet vinoon.  Esimerkik­si tääl­lä Helsin­gin seudul­la ihmis­ten liikut­tamiseen paikas­ta toiseen tarvi­taan kaksinker­tainen määrä ener­giaa ver­rat­tuna vas­taavi­in euroop­palaisi­in kaupunkei­hin samal­la kun palveluelinkeinot men­estyvät hajanaises­sa yhdyskun­tarak­en­teessa huonos­ti. Virhe on mil­jar­di­en arvoinen. Turku esimerkik­si voisi olla selkeästi maan kakkoskaupun­ki, elleivät seudun kun­nat olisi pilan­neet mah­dol­lisuuk­si­aan riitelyllä.

Helsin­gin seudul­la on tehty lukuisia sopimuk­sia asun­topoli­it­tisen vas­tu­un jakamis­es­ta kun­tien kesken. Ne on aina rikot­tu, kos­ka vapaa­matkus­ta­ju­us kannattaa. 

Hal­li­tus on läht­enyt yksioikois­es­ti ratkaise­maan ongel­maa pyrkimäl­lä takaisin tilanteeseen, joka val­lit­si Suomes­sa vielä 60 vuot­ta sit­ten, jol­loin kaupunkien rajat ulot­tui­v­at työssäkäyn­tialuei­den rajoille. Tämä edel­lyt­täisi kuitenkin asukaslu­vul­taan niin suuria kun­tia, että voidaan kysyä, onko enää järkevää. 

Asukkaat ovat ymmär­ret­tävästi nousseet vas­tus­ta­maan päätös­val­lan viemistä liian kauas suuri­in yksiköi­hin. On mei­dän hal­li­tus­puolueis­sakin syytä tun­nus­taa, että kaupunkiseu­tu­jen ongel­mat eivät ratkea kun­tali­itok­sil­la. Tarvit­tavia kunt­tali­itok­sia ei vapaae­htois­es­ti synny.

Helsin­gin seudulle suun­nitel­laan metropoli­hallintoa päät­tämään isoista asioista, samal­la kun peruskun­nille jäävät ne tehtävät, jot­ka eivät edel­lytä ylä­ta­son päätök­siä. On real­is­tista pyrk­iä samaan ratkaisu­un monel­la muul­lakin kaupunkiseudul­la, esimerkik­si Turus­sa ja Tampereella. 

Päätös­val­lan jär­jestämi­nen ei riitä, on myös kor­jat­ta­va asukaspo­h­jan eri­lais­tu­mis­es­ta aiheutu­va eri­ar­voisu­us. Se ei ratkea pelkästään hajasi­joit­ta­mal­la sosi­aal­ista asun­to­tuotan­toa, sil­lä eivät kun­tien väliset erot pelkästään sosi­aalis­es­ta asun­to­tuotan­nos­ta johdu. Sitä pait­si kaupunki­tutk­i­joiden mukaan vuokrat­alokasarmien ripot­telu kehyskun­ti­in on huonoa sosiaalipolitiikkaa. 

Kun­tien vero­tu­soikeus on siir­ret­tävä kokon­aan tai pääosin metropoli­hallinnolle. Vas­ta sen jäl­keen kun­nat kil­voit­tel­e­vat keskenään reilusti palvelu­jen jär­jestämisessä ja vas­ta sen jäl­keen niil­lä on todel­lista halua yhteis­toimin­nas­sa edis­tää koko seudun etua.

Näin toimien kun­tau­ud­is­tus johtaa sosi­aalis­es­ti oikeu­den­mukaisin, men­estyvi­in kaupunkei­hin, jois­sa päätös­val­ta ihmistä lähel­lä ole­vis­sa asiois­sa säi­lyy ihmis­ten lähellä.

Ja mikä tärkein­tä: näin se on ylipään­sä toteutettavissa.