Oppisopimuskoulutusta käytetään Suomessa aivan liian vähän. Se on hyvä tapa oppia sellaisella, joka ei kirjojen ja luokkaopetuksen parissa viihdy. Yritykset vieroksuvat tätä, koska pitävät maksettavaa palkkaa kovin suurena suhteessa yritykselle koulutettavasta koituvaan nettohyötyyn, mutta vielä enemmän vieroksutaan sitä, että oppisopimuskoulutettavan irtisanomissuoja on huomattavasti parempi kuin muiden työhön otettavien, jotka voidaan koejan puitteissa irtisanoa melkein syytä ilmoittamatta. Yritysten valituksiin palkan suuruudesta on huomattava, että yleensä oppisopimussuhdetta tuetaan palkkatuella, joka on noin 700 euroa kuussa.
On käynyt ilmi, että tämä kuuluu kohtaan tehdään jo. TEM:ssä ruotsalaistyylinen koulutustyösuhde on jo valmistelussa.
Suoraan raportistamme:
Oppisopimussuhteissa työntekijän tuottavuus voi olla työsuhteen alussa heikko, ellei olematon ja on joka tapauksessa työnantajan näkökulmasta erittäin epävarma. Työssä oppiminen on osalle nuoria parhaiten soveltuva tapa oppia ammatti. Tästä työnantaja joutuu työehtosopimusten mukaan maksamaan yleensä peräti 70–80 prosenttia alalla noudatettavasta normaalista palkasta. Jos nuori jatkaa peruskoulusta lukioon tai ammattikouluun, hän ei saa palkkaa vaan korkeintaan vanhempien tuloista riippuvaa opintotukea. Ammattikorkeakoulujen opintoihin liittyy usein palkatonta työharjoittelua yrityksissä.
Oppisopimuskoulutuksen käyttö on Suomessa huomattavan vähäistä muihin maihin nähden. Syynä on toisaalta vaadittava palkka, joka työsuhteen aluksi monessa tapauksessa ylittää oppijasta koituvan hyödyn. Yritykset eivät luota siihen, että investointi nuoren opettamiseen on yritykselle kannattava sijoitus, sillä mikään ei takaa työsuhteen kestävyyttä, kun opetettavasta on kehittynyt osaaja. Moni myös pelkää, että peruskoulusta ehkä huonoin paperein valmistunut nuori on työntekijänä soveltumaton, eikä hänestä määräaikaisen työsopimuksen vuoksi pääse eroon.
Nykyisin käytössä oleva oppisopimustoiminta ei mielestämme vastaa riittävästi siihen tarpeeseen ja mah-dollisuuteen, jota vain peruskoulun käyneiden työllistäminen edellyttäisi. Oppisopimusajan palkan rajaus vähintään 70–80 prosenttiin alan työehtosopimuksen taulukkopalkasta on monen vähän koulutusta saa-neen nuoren tapauksessa todennäköisesti liian korkea. Yritys voi haluta lähteä liikkeelle alhaisemmalla palkalla, joka voi nousta osaamisen karttuessa. Oppisopimuksen osalta työsuhde olisi ainakin suhteen alussa voitava katkaista jommankumman osapuolen ilmoituksella. Muu koulutus toimii valtion ja kuntien budjettivaroin. Yhteiskunnan tulisi tukea vastaavasti myös oppisopimuskoulutusta erikseen arvioitavalla tavalla. Tällaisia elementtejä sisältyy Ruotsissa selvitysmies Claes Stråthin tuoreeseen esitykseen koulutustyösuhteesta.
Suositus 18:
Koulutustyösuhde. Nykyisen oppisopimuksen rinnalle tai tilalle luodaan nuorille rajattu koulutustyösuhde, jonka palkka voi olla alempi kuin nykyisessä oppisopimustoiminnassa ja joka on pienellä varoajalla kummankin osapuolen irtisanottavissa ja jota tuetaan verovaroin niin kuin muutakin koulutusta.