Rediskonttauskorko ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus

Leik­itään ajatuk­sel­la, että Pähk­inäsaaren rauhan rajaa vedet­täessä Venäjä olisi tar­jon­nut vähän suurem­paa aluet­ta Ruot­sille sil­lä ehdol­la, että sekä Suo­mi että Ruot­si annetaan Venäjälle vuon­na 2014. Kuin­ka suuri olisi tar­jo­tun maa-alan pitänyt olla, jot­ta kaup­pa olisi kan­nat­tanut, jos käytetään ”talousti­eteil­i­jöi­den suosit­tele­maa” viiden pros­entin rediskonttausta?

Yksi neliömetri olisi riit­tänyt main­iosti, sil­lä se olisi ollut siihen het­keen kym­meniä ker­to­ja arvokkaampi kuin koko Ruotsin sil­loinen alue 690 vuot­ta myöhem­min rauhantekovuo­teen rediskon­tat­tuna. Rediskont­tausker­roin on noin 4x10¹⁴.

Tämä on hyvä pitää mielessä, kun keskustel­laan siitä, mitä rediskont­tausko­rkoa Stern­in rapor­tis­sa on käytet­ty tai olisi pitänyt käyttää.

Rediskont­tausko­ron käyt­tö on järkevää ja oikeutet­tua, kun sama henkilö miet­tii omia tuloa tuot­tavia hyödykkeitään. Selkein esimerk­ki on vaikka­pa jokin saata­va. Minkä arvoise­na pitää miljoo­nan euron saatavaa nyt, jos sen saa kymme­nen vuo­den kulut­tua? Siinä on sekä oikeutet­tua että järkevää käyt­tää korkokan­taa, joka vas­taa pääo­man odotet­tua tuot­toa seu­raa­van kymme­nen vuo­den aikana, kos­ka rediskont­tauk­sen tuot­ta­ma alen­nus vas­taa sitä menetet­tyä taloudel­lista hyö­tyä siitä, että saa pääo­man käyt­töön­sä vas­ta kymme­nen vuo­den kuluttua.

Omaa aikapref­er­enssiä voi käyt­tää pelkästään omas­ta malt­ta­mat­to­muud­estaan. Jos halu­aa jonkin asian mielu­um­min nyt kuin myöhem­min, voi mak­saa nyt saatavas­ta enem­män kuin siitä, että saisi sen myöhem­min, vaik­ka kyseessä olisi asia joka ei tuo­ta tuloa siinä välis­sä. Siis vaik­ka lip­pu teat­teri­in nyt tai puolen vuo­den kuluttua.

Sen sijaan ollaan eet­tis­es­ti huter­al­la poh­jal­la, jos ale­taan ver­ra­ta omaa etua nyt suh­teessa jonkun täysin tun­tem­at­toman etu­un sadan vuo­den päästä tai tämän sukupol­ven etua seu­raavien sukupolvien etu­un.  Sil­loin päästään täl­laisi­in laskelmi­in, jos­sa kahvikupil­lis­es­ta nyt kan­nat­taa uhra­ta koko maa­pal­lo tuhan­nen vuo­den kuluttua.

Jos tule­vien sukupolvien etu on jotain, jota voi rahal­la ostaa, on perustel­tua käyt­tää rediskont­tausko­rkoa, joka vas­taa odotet­tua taloudel­lista kasvua. Viisi pros­ent­tia on sel­l­aiseen sulaa hul­lu­ut­ta län­si­mais­sa, nopeasti tuotan­nol­lista kuilua kiin­ni ottavis­sa kehi­tys­mais­sa tilanne on toki toinen.Tällaisessa tapauk­ses­sa oikea lasku­ta­pa on, että pros­entin alen­nus BKT:ssa on yhtä arvokas kuin pros­entin alen­nus BKT:ssa sadan vuo­den kuluttua.

Maa­pal­lon elinkelpoisu­us ei tai­da olla rahal­la mis­tään ostet­tavis­sa, joten sen osalta oikeu­den­mukainen rediskont­tausko­rko on nolla.