Toimeentulotuen nurinkurinen rooli

Keski­ty­imme Juhanan kanssa varsin paljon työ­markki­noiden toim­intaan Helsingis­sä, kos­ka tääl­lä on yhtäaikaises­ti työvoima­pu­laa ja korkeahko työt­tömyys. Työ­markki­noi­ta vääristää asumisen kalleus. Se on kaikkien kan­nustin­loukku­jen äiti. Asumisen kalleus on syynä myös siihen, että viime­si­jainen toimeen­tu­lo­tu­ki tar­joaa korkeam­man tulota­son kuin ensisi­jainen perus­tur­va. Seu­raa­va on suo­raan raportistamme:

 

Sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän tulisi jopa perus­tus­lain mukaan rak­en­tua niin, että ensisi­jainen perus­tur­va (työ­markki­natu­ki + asum­is­tu­ki) tar­joaa pääsään­töis­es­ti parem­man tur­van kuin poikkeustapauk­si­in tarkoitet­tu viime­si­jainen tur­va (toimeen­tu­lo­tu­ki). Ajan saatossa nämä roolit ovat kään­tyneet toisin päin korkei­den asumiskus­tan­nusten alueil­la. Yleinen asum­is­tu­ki kor­vaa asum­is­meno­ja huo­mat­tavasti niukem­min kuin toimeen­tu­lo­tu­ki. Helsingis­sä toimeen­tu­lo­tu­ki kor­vaa asum­is­meno­ja yksinäisel­lä henkilöl­lä noin 300 euroa kuus­sa enem­män kuin yleinen asum­is­tu­ki. Tämä tarkoit­taa, että vuokral­la asu­vat pelkän työ­markki­nat­uen varas­sa elävät ovat jok­seenkin automaat­tis­es­ti oikeutet­tu­ja toimeen­tu­lo­tu­keen, elleivät koti­talouden muiden tulon­saa­jien tulot nos­ta koti­talout­ta toimeen­tu­lo­tuki­ra­jan yläpuolelle tai ellei omaisu­us estä toimeen­tu­lotuen saamista. 

Toimeen­tu­lo­tu­ki koos­t­uu peru­sosas­ta ja kuit­te­ja vas­taan mak­set­tavas­ta lisäosas­ta. Lisäosamenoista suurim­mat liit­tyvät asumiseen. Lisäk­si voidaan mak­saa ehkäi­sevänä toimeen­tu­lo­tuke­na vaikka­pa las­ten har­ras­tus­meno­ja. Vuon­na 2013 yksin asu­van aikuisen peru­sosa on 477,26 euroa kuus­sa. Peru­sosa ja lisäosa yhteen­sä määräävät, kuin­ka paljon asi­akas on oikeutet­tu samaan rahaa elinku­lui­hin­sa. Tästä sum­mas­ta vähen­netään kaik­ki tulot, jopa rikok­sen uhrille määrä­tyt vahin­gonko­r­vauk­set. Jot­ta työn­teko kan­nat­taisi edes teo­ri­as­sa, vähen­tämät­tä jätetään 20 pros­ent­tia palkoista, joista on vähen­net­ty ennakon­pidä­tys, kuitenkin korkein­taan 150 euroa koti­talout­ta kohden kuukaudessa. Myyn­tikelpoinen omaisu­us tai pankki­tilil­lä ole­vat säästöt estävät toimeen­tu­lotuen saamisen. Samoin oikeus opin­to­lainaan vähen­netään toimeen­tu­lotues­ta, oli lainan nos­tanut tai ei. Kos­ka toimeen­tu­lotuen normi­menoista vähen­netään kaik­ki tulot, saa­jan kannal­ta ei ole mitään merk­i­tys­tä sil­lä, paljonko hän saa yleistä asum­is­tukea tai työt­tömyysko­r­vaus­ta. Toimeen­tu­lotuen yleisyys heiken­tää myös työt­tömyys­tur­vaan liit­tyviä sank­tioi­ta, sil­lä menetet­ty työt­tömyysko­r­vaus mak­se­taan toimeen­tu­lo­tuke­na. Työstä, koulu­tuk­ses­ta tai työvoimapoli­it­tis­es­ta toimen­piteestä kieltäy­tyvän toimeen­tu­lotuen peru­sosaa voidaan kuitenkin alen­taa 20 pros­en­til­la enin­tään kah­den kuukau­den ajal­ta. Tois­tu­va kieltäy­tymi­nen voi johtaa peru­sosan alen­tamiseen 40 pros­en­til­la. Niin­pä yksinäisen henkilön osalta 286,36 euroa lisät­tynä asum­is­menoil­la on min­imisum­ma, johon on aina oikeutettu. 

Helsingis­sä toimeen­tu­lotues­ta mak­se­taan yksin asu­valle korkeim­mil­laan 650 euroa kuus­sa vuokraa asun­non kokoon ja kun­toon kat­so­mat­ta. Tämän päälle kor­vataan sähkö- ja vesi­lasku ja koti­vaku­u­tus keskimäärin noin 50 eurol­la kuus­sa. Tämä on toden­näköis­es­ti vähen­tänyt halpo­jen asun­to­jen tar­jon­taa vuokra­markki­noil­la. Tästä kär­si­jöik­si joutu­vat pieni­palkkaiset, jot­ka eivät saa kom­pen­saa­tio­ta kohon­neista vuokrista. Vaik­ka he saisi­vat yleistä asum­is­tukea, vuokrata­son kohoami­nen jää kokon­aan hei­dän tap­piok­seen, kun vuokrat ovat asum­istuen hyväksymien vuokrien yläpuolel­la. On työ­markki­noiden kannal­ta nurinkurista, että pien­tä palkkaa saa­va joutuu etsimään asun­ton­sa kauem­paa, mut­ta toimeen­tu­lotuen varas­sa ole­van kannal­ta asum­i­nen lähel­lä työ­paikko­ja on taloudel­lis­es­ti suun­nilleen sama­nar­voista kuin asum­i­nen syrjemmällä. 

Yksi­na­su­va helsinkiläi­nen saa toimeen­tu­lo­tukea yli 1100 euroa kuus­sa. Hän pysyy toimeen­tu­lotuen piiris­sä vaik­ka pää­sisi töi­hin 1500 euron kuukausi­pal­ka­lla. Net­to­hyödyk­si työstä jää täl­löin toimeen­tu­lotuen etuoikeutet­tu tulo 150 €/kk ja työl­listymisveroas­t­eek­si 90 %. Tämä tilanne on kaikil­la palka­nsaa­jil­la, jot­ka täy­den­tävät ansio­tu­lo­jaan toimeentulotuella. 

Työt­tömyys­tur­vas­sa ja asum­istues­sa on yritet­ty huole­htia järke­vistä kan­nus­timista. Työn­teosta jää aina käteen edes jotain ja asum­istues­sa kor­vat­ta­vat enim­mäisvuokrat ovat kasvukeskuk­sis­sa niin selvästi markki­navuokrien ala­puolel­la, ettei asum­istuen pitäisi häir­itä vuokra­markki­noi­ta kovin paljon enem­pää kuin vähä­varais­ten ostovoiman paran­t­a­mi­nen ylipään­sä.^[1] Toimeen­tu­lotues­sa ei työn­teon kan­nus­timia tai vaiku­tuk­sia asun­tomarkki­noi­hin ole samal­la taval­la pain­otet­tu, kos­ka tuki on tarkoitet­tu tilapäisek­si hätäavuk­si, jota saa vain hyvin pieni osa väestöstä. Vuon­na 2010 toimeen­tu­lo­tukea sai kuitenkin Suomes­sa peräti 375 000 henkeä 240 000 koti­taloudessa. Toimeen­tu­lo­tukea saaneista koti­talouk­sista 28,5 pros­ent­tia eli noin 70 000 koti­talout­ta oli saanut sitä vuodessa vähin­tään 10 kuukaut­e­na.^[2] Kos­ka toimeen­tu­lo­tu­ki täy­den­tää usein korkei­den asumiskus­tan­nusten vuok­si perus­tur­vaa, sitä saadaan eniten kasvukeskuksissa. 

Vuon­na 2011 Helsingis­sä toimeen­tu­lo­tukea sai 10,1 pros­ent­tia asukkaista ja 14 pros­ent­tia asun­tokun­nista. Eri­tyis­es­ti yksin­huolta­japer­heet, jois­sa oli vähin­tään yksi alaikäi­nen lap­si, oli­vat tuen kohteena. Toimeen­tu­lotuen saan­ti oli yleisem­pää nuoris­sa ja vähäisem­pää van­hem­mis­sa ikäryh­mis­sä. Moni toimeen­tu­lotuen saa­ja oli työt­tömänä tai lomautet­tuna. Yleistä oli myös täysi tulot­to­muus, neljän­nek­sel­lä toimeen­tu­lotuen saa­jal­la ei ollut lainkaan tulo­ja. Asum­istuen merk­i­tys oli lisäk­si mon­elle suuri.^[3]

Vaik­ka toimeen­tu­lo­tuki­meno­jen osu­us tulon­si­ir­tomenoista on euromääräis­es­ti pieni, toimeen­tu­lotuen vaiku­tus sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmän toimivu­u­teen on toden­näköis­es­ti suuri, kos­ka toimeen­tu­lo­tu­ki tulee muiden tukien päälle tehden tyhjäk­si niihin suun­nitel­lun kan­nus­tavu­u­den ja osit­tain myös niihin sisäl­tyvät sank­tiot. On perustel­tu­ja syitä arvel­la, etteivät toimeen­tu­lotuen kiel­teiset vaiku­tuk­set täysin ilmene taulukon 1 rapor­toiduis­sa keskimääräi­sis­sä työl­listymisveroast­eis­sa. Työl­listymisveroast­et­ta koske­vis­sa tutkimuk­sis­sa on vaikea tavoit­taa kaikkia toimeen­tu­lotuen saa­jia, kos­ka he ovat tyyp­il­lis­es­ti aliedustet­tu­ja tutkimu­saineis­tois­sa. Toimeen­tu­lo­tukea on sitä pait­si vaikea mallintaa. 

Toimeen­tu­lotuen kiel­teisiä kan­nustin­vaiku­tuk­sia lisää omak­sut­tu käytän­tö vyöryt­tää yhden kuukau­den korkeam­mat tulot vähen­tämään seu­raavien kuukausien toimeen­tu­lo­tukea. Ei kan­na­ta lähteä poim­i­maan man­sikoi­ta Suo­nen­joelle heinäku­us­sa, vaik­ka heinäku­un tulot ylit­täi­sivät toimeen­tu­lotuen tar­joa­man tason kuukau­den ajak­si selvästikin. Ylimenevä osa leikataan pois seu­raavien kuukausien toimeen­tu­lotues­ta. Tämä on erit­täin epäkan­nus­ta­va käytän­tö, jos­ta olisi syytä luop­ua. Toimeen­tu­lotuen saamisen sel­l­ai­sis­sa tilanteis­sa, jois­sa tulot ovat lop­puneet tilapäis­es­ti, estävät joka tapauk­ses­sa omaisu­usvähen­teisyys ja pankki­tilil­lä ole­vat säästöt. 

 

Suosi­tus 1: 

Tulo­jen vyöry­tyk­ses­tä luovu­taan. Toimeen­tu­lotues­sa luovu­taan niin san­otus­ta tulo­jen vyöry­tyk­ses­tä luku­un otta­mat­ta tapauk­sia, jois­sa tulo­jen jak­sot­tamisel­la on pyrit­ty han­kki­maan oikeudeton­ta hyötyä.

Ensisi­jaisen sosi­aal­i­tur­van jäämi­nen toimeen­tu­lotuen takaa­man tason ala­puolelle hait­taa mielestämme sekä työn­teon kan­nat­tavu­ut­ta että asun­topoli­it­tisia tavoit­tei­ta. Viime­si­jaisen tur­van tasol­la on perus­tus­lain suo­ja, joten asia ei kor­jat­tavis­sa toimeen­tu­lo­tukea alen­ta­mal­la eikä se olisi myöskään sosi­aalipoli­it­tis­es­ti perustel­tua. Asian kor­jaami­nen edel­lyt­tää muu­tok­sia ensisi­jaiseen perusturvaan. 

Työ­markki­natukea korotet­ti­in vuo­den 2012 alus­sa sadal­la eurol­la. Samal­la korotet­ti­in myös toimeen­tu­lotuen peru­sosaa kuudel­la pros­en­til­la eli noin 25 eurol­la. Tämä paran­si jonkin ver­ran ensisi­jaisen sosi­aal­i­tur­van kil­pailu­ase­maa toimeen­tu­lo­tu­keen nähden.

Toimeen­tu­lotuen vuokra­markki­noi­ta vääristävää vaiku­tus­ta voidaan lieven­tää alen­ta­mal­la suurimpia hyväksyt­täviä asum­is­meno­ja ja nos­ta­mal­la jonkin ver­ran peru­sosaa. Kos­ka ongel­ma kos­kee vain joitain kalli­in asumisen kun­tia, täl­lainen muu­tos on tehtävis­sä myös kun­nan omaa ohjeis­tus­ta muuttamalla.

 

Suosi­tus 2:

Toimeen­tu­lotuen kor­vaamia mak­simivuokria alen­netaan. Pääkaupunkiseudun kun­nat muut­ta­vat toimeen­tu­lo­tukea kohdis­tu­vaa ohjeis­tus­taan niin, että kat­tovuokria alen­netaan ja tämä kom­pen­soidaan mak­samal­la peru­sosaa lain määräämää suurempana.

 

 

= = =

Tämä toimeen­tu­lotuen vuokrakat­toa koske­va suosi­tuk­semme tulee var­maankin kohtaa­maan kri­ti­ikkiä. Tuo­ta normia (jota lain mukaan ei kai saisi olla lainkaan, mut­ta joka on käytän­nössä pakko olla) korote­taan melkein vuosit­tain, kos­ka normin mukaisel­la vuokral­la ei asun­to­ja löy­dä. Kun normia korote­taan, vuokrat nou­se­vat. Nor­mi ajaa vuokria takaa kuin koira hän­tään­sä. Jos fat­ta lupaa mak­saa mil­lais­es­ta asun­nos­ta tahansa 650 euroa kuus­sa, hölmöhän se on, joka vuokraa 640 eurol­la.  Ilmeis­es­ti tulonormis­sa on vähän löysää, kos­ka vuokrat aset­tuvat aina hie­man vuokra­normin yläpuolelle.