Kuka päätyy työttömäksi?

(Tek­sti on julka­istu Suomen Kuvale­hden net­tiver­sion ykkös­ketju ‑sar­jas­sa)

Rak­en­teel­lisen työt­tömyy­den ongel­maa on järkev­in­tä läh­estyä ajatuk­sel­la, että työ­suhdet­ta ei syn­ny, ellei se ole kan­nat­ta­va sekä työn­tek­i­jän että työ­nan­ta­jan kannal­ta. Työ­nan­ta­jan on koet­ta­va työ­panos vähin­tään palkkakus­tan­nusten arvoisek­si ja työn­tek­i­jän on saata­va menete­tys­tä vapaa-ajas­ta riit­tävä kor­vaus suh­teessa siihen, mitä hän saisi kor­vauk­se­na työt­tömyy­destä. Vajaatyöl­lisyyt­tä Suomes­sa on ainakin seu­raavis­sa ryhmissä.

1.      Mata­la henkilöko­htainen tuot­tavu­us. Syys­tä tai tois­es­ta työ­panos jää niin pienek­si, ettei siitä kan­na­ta mak­saa työe­htosopimusten vaa­ti­maa palkkaa. Pelkän perusk­oulun suorit­taneista vain 45 pros­ent­tia on töis­sä. Pitäisi olla mah­dol­lista mak­saa pienem­piä palkko­ja sen sijaan, ettei mak­se­ta palkkaa lainkaan ja täy­den­tää pieniä palkko­ja tulonsiirroilla.

2.  Mata­la­palkkainen työ Helsin­gin seudul­la. Mis­sä asum­i­nen on kallista, pienel­lä pal­ka­lla ei elä sen lev­eäm­min kuin toimeen­tu­lotuel­la. Sosi­aal­i­tur­va kor­vaa kalli­in vuokran, joka pitää pien­estä palka­s­ta mak­saa kokon­aan itse. 

3.   Muut­to­tap­pioaluei­den työt­tömät. Paikkakunnal­ta ei löy­dy työtä, jon­ka tuot­to riit­täisi kat­ta­maan työe­htosopimusten mukaisen palkan. Val­takun­nal­liset työe­htosopimuk­set pitävät yllä työt­tömyyt­tä ja nopeut­ta­vat muut­toa kasvukeskuksiin. 

4.      Vähän koulutet­tu yksin­huolta­ja. Sosi­aal­i­tur­vas­sa on lap­siko­ro­tuk­set, mut­ta palkois­sa ei ole. Yksin­huolta­jan ei oikein kan­na­ta men­nä töi­hin huonol­la pal­ka­lla. Olisi parem­pi tukea myös työssä käyvää eikä vain työtöntä. 

5.      Nuoret työ­markki­noille tule­vat.  Nuorten tuot­tavu­u­den olete­taan ole­van mata­la uran alku­vai­heessa. Vuo­teen 1975 saak­ka nuo­ria verotet­ti­in mui­ta kevyem­min ja heille mak­set­ti­in vas­taavasti vähän huonom­paa palkkaa.

6.      Ikään­tyneet työn­tek­i­jät. Toisin kuin Ruot­sis­sa, ikään­tyneet työn­tek­i­jät eivät ole halut­tua työvoimaa, minkä seu­rauk­se­na 50-vuo­ti­aan työt­tömäk­si joutuneen ei ole help­po löytää uut­ta työ­paikkaa ja eläkeiän saavut­taneista pyritään usein eroon. Eläke­mak­su­ja pitää 54 vuot­ta täyt­täneistä mak­saa enem­män kuin nuorem­mista, kun pitäisi olla päinvastoin. 

7.      Nuoret naiset. Työ­nan­ta­jat pelkäävät per­he­vap­aiden tuot­tamia kus­tan­nuk­sia eivätkä palkkaa mielel­lään nuo­ria naisia.  Äitiy­destä työ­nan­ta­jille aiheutu­vat kus­tan­nuk­set on tasat­ta­va, myös lasken­nal­liset kus­tan­nuk­set sijaisen perehdyttämisestä. 

8.      Ter­vey­deltään heikot. Työ­nan­ta­jat pelkäävät tiheään sairastele­vista työn­tek­i­jöistä tai varhaiseläk­keelle joutu­vista aiheutu­via kus­tan­nuk­sia. Työ­nan­ta­jien kus­tan­nuk­set on tasattava.

9.      Maa­han­muut­ta­jat.  On ylevä peri­aate, että maa­han­muut­ta­jille on mak­set­ta­va samaa palkkaa kuin Suomes­sa syn­tyneille, mut­ta työ­nan­ta­jan on mutkat­tomam­paa palkata suomen kieltä hyvin osaa­va. Jokin pieni kom­pen­saa­tio tulisi mak­saa maa­han­muut­ta­jien ensim­mäisille työ­nan­ta­jille. 

10.  Ammat­tin­sa menet­täneet. Talouden raken­nemuu­tok­sen vuok­si moni menet­tää entisen ammat­tin­sa pysyvästi ja viivyt­telee siir­tymistä aiem­paa mata­la­palkkaiseen työhön.