Suomen pitäisi implementoida EU:n potilasdirektiivi, joka oikeuttaa hakemaan hoitoa mistä EU-maasta hyvänsä niin, että kotimaisen terveydenhoitojärjestelmän tulee korvata hoito samoin perustein kuin hoito korvataan kotimaassa. Tässä on pieni tulkintaongelma.
Pitäisikö lonkkaleikkaus Mehiläisen sairaalassa Tallinnassa korvata kuin lonkkaleikkaus Mehiläisen sairaalassa Helsingissä (KELA-korvaus) vai kuten hoito HYKS:ssä, jossa potilas ei maksa käytännössä mitään itse?
Minusta tämän pitäisi olla selvä. Suomessa voi lääkärin lähetteellä hakeutua hoitoon julkiseen sairaalaan ja verorahoin rahoitettu sairaala päättää, onko hoito aiheellinen. Hakeutua voi kunnan maksusitoumuksen turvin yksityissairaalaan, kunhan hoidon tarve on ensin vakuuttavasti todettu.
Oma-aloitteisesti ja kuinka pienin indikaatioin hyvänsä voi hakeutua itse yksityissairaalaan, mutta silloin joutuu tyytymään Kelan vaatimattomaan korvaukseen.
Mehiläisen toimipistettä Tallinnassa ja Helsingissä on kohdeltava samoin. Kumpaankin voidaan osoittaa kunnan maksusitoumus, jolloin potilas maksaa vain symbolisen potilasmaksun. Jos hakeutuu omasta aloitteestaan, Kela maksaa yhtä paljon hoidosta niin Helsingin kuin Tallinnan Mehiläisessä. Ei voi olla niin, että Tallinnan Mehiläiseen voisi hakeutua ilman kunnan maksusitoumusta ja lähettää laskun kotikunnalleen.
Sinänsä voisi olla ihan järkevää, että kunnat lähettäisivät potilaita saamaan hoitoa Baltian maissa, joissa hoito on selvästi halvempaa. Tätä ei tähän astikaan ole estänyt mikään.
Jos haluaa käyttää yksityissairaalaa, on potilaalle ensi vuonna edullisempaa käyttää tallinnalaista kuin helsinkiläistä sairaalaa, sillä Kelan korvaus on euromääräisesti sama. Tai se on sama, ellei toimenpide ole niin halpa, että laissa määrätty korvaustaso (60 %) ylittyy.
Voi olla, että joku yrittää riitauttaa Suomen tulkinnan, jos se on yllä esitetyn mukainen, mutta muutetaan sitten. Ei pidä antaa valmiiksi periksi, sillä toteutuessaan periaate saada hakeutua kuinka pienen vaivan tahansa kuinka kalliiseen vain leikkaukseen veronmaksajien rahoilla ei sovi verorahoitteiseen terveydenhoitoon.
Lähes ilmaiseen sairaanhoitoon liittyy aina tietty portinvartija. Ilman sitä kustannukset karkaavat. Kelan korvauksissa sitä ei ole, mutta Kelan korvaukset ovat niin pieniä, ettei tästä tule ongelma.