Metropolialueen esiselvittäjät esittävät jatkotyön pohjaksi kolmea vaihtoehtoa , vahvaa metropolihallintoa ja vähäisiä mutta sinänsä perusteltuja muutoksia kuntarajoihin, välimuotoja, jota kutsun titaanien taisteluksi ja rankkaa kuntaliitosten tietä.
Todettakoon heti, että kakkosvaihtoehto sisältää kaikki huonot piirteet. Siinä tehdään nykyistä suurempia kuntien Espoon, Helsingin ja Vantaan ympärille ja vahvistetaan kuntien välistä taloudellista eriarvoisuutta ja sitä kautta pahennetaan kuntien välistä miinussummakilpailua veronmaksajista. Tätä vaihtoehtoa en siksi analysoi tätä pidempään.
En myöskään analysoi suurkuntavaihtoehtoa, koska siinä ei ole mitään analysoitavaa. Se on yksi tapa ratkaista ongelmat, toimii, mutta se tie on kovin kivinen.
Vahva metropolihallinto on hyvä vaihtoehto. Se, on selvästi pohdituin ja siinä on monta parannusta nykytilaan, mutta yksi siitä puuttuu. Jotta kuntien välinen kilpailu muuttuisi karjavarkauksista karjan kasvatukseen, tulisi ehdottomasti tasata seudun verotulot ja jakaa ne asukasluvun mukaisesti. Vasta sen jälkeen kunnat alkavat puhaltaa yhteiseen hiileen nykyisen tuhoisan kilpailun sijasta.
Kuntien välisen kilpailun tasoittajaksi on esitetty, että metropolihallinto rakennuttaisi sosiaalisen asuntotuotannon talot JA VALITSISI ASUKKAAT. Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta ei ratkaise asiaa – tai jos ratkaisee, tekee sen hyvin kömpelöllä tavalla. Tuo asukasvalinta on sinänsä keskeinen, sillä nyt kunta voi täyttää lupauksensa ara-asuntojen määrästä ja valita asukkaiksi hyviä palkansaajia. On kuitenkin kerrassaan kömpelö ajatus, että vaikkapa Kauniaisten verotulot asukasta kohden laskettaisiin muiden kuntien tasalle rakentamalla keskelle Kauniaisia suuri kerrostaloslummi ja viemällä sinne köyhiä kauniaislaisten ihmeteltäväksi.
Eikä kuntien eriarvoisuus ole kiinni vain sosiaalisen asuntotuotannon asukkaista. On luonnollista, että omakotiasunnoissa asuu rikkaampia kuin kerrostaloissa ja on luonnollista, että omakotitalot ovat vähän kauempana keskustasta ja kerrostalo sijaitsevat keskeisesti. Nämä kaksi luonnollisuutta johtavat siihen, että kehyskuntiin muuttaa rikkaita ja keskuskuntiin köyhiä. Tämän kääntäminen kaavoituksella nurinpäin olisi perin väkivaltaista ja tyhmää.
Ihan keskustan tuntumassa myös kerrostaloissa asuu rikkaita. Jos tästä uudistuksesta ei tule mitään, Helsingin on alettava puolustautua ja varattava rannoiltaan vähemmän tontteja HITAS- ja ARA-tuotantoon ja enemmän kovan rahan tuotantoon. Tällainen olisi hyvin valitettavaa, koska seudulle tulisi selkeät sosiaaliset renkaat. Keskellä rikkaita, vähän kauempana köyhiä ja ulkokehällä rikkaita ja ihan kaukana kerrostaloissa kaikkein köyhimpiä.
Metropolihallinto on ollut demarien taikasana seudun ongelmiin. Näihin päiviin asti heiltä ei ole saanut vastaukseksi muuta kuin otsikon, mutta ei minkäänlaista vihjettäkään siitä, mitä tuon otsikon sisälle on tarkoitus mahduttaa.
Nyt pitäisi saada jokin vastaus siihen, millaisia taloudellisia sääntöjä metropolihallintoon sisältyisi. Kaikki on kiinni siitä.