Metropolialueen esiselvittäjät esittävät jatkotyön pohjaksi kolmea vaihtoehtoa , vahvaa metropolihallintoa ja vähäisiä mutta sinänsä perusteltuja muutoksia kuntarajoihin, välimuotoja, jota kutsun titaanien taisteluksi ja rankkaa kuntaliitosten tietä.
Todettakoon heti, että kakkosvaihtoehto sisältää kaikki huonot piirteet. Siinä tehdään nykyistä suurempia kuntien Espoon, Helsingin ja Vantaan ympärille ja vahvistetaan kuntien välistä taloudellista eriarvoisuutta ja sitä kautta pahennetaan kuntien välistä miinussummakilpailua veronmaksajista. Tätä vaihtoehtoa en siksi analysoi tätä pidempään.
En myöskään analysoi suurkuntavaihtoehtoa, koska siinä ei ole mitään analysoitavaa. Se on yksi tapa ratkaista ongelmat, toimii, mutta se tie on kovin kivinen.
Vahva metropolihallinto on hyvä vaihtoehto. Se, on selvästi pohdituin ja siinä on monta parannusta nykytilaan, mutta yksi siitä puuttuu. Jotta kuntien välinen kilpailu muuttuisi karjavarkauksista karjan kasvatukseen, tulisi ehdottomasti tasata seudun verotulot ja jakaa ne asukasluvun mukaisesti. Vasta sen jälkeen kunnat alkavat puhaltaa yhteiseen hiileen nykyisen tuhoisan kilpailun sijasta.
Kuntien välisen kilpailun tasoittajaksi on esitetty, että metropolihallinto rakennuttaisi sosiaalisen asuntotuotannon talot JA VALITSISI ASUKKAAT. Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta ei ratkaise asiaa – tai jos ratkaisee, tekee sen hyvin kömpelöllä tavalla. Tuo asukasvalinta on sinänsä keskeinen, sillä nyt kunta voi täyttää lupauksensa ara-asuntojen määrästä ja valita asukkaiksi hyviä palkansaajia. On kuitenkin kerrassaan kömpelö ajatus, että vaikkapa Kauniaisten verotulot asukasta kohden laskettaisiin muiden kuntien tasalle rakentamalla keskelle Kauniaisia suuri kerrostaloslummi ja viemällä sinne köyhiä kauniaislaisten ihmeteltäväksi.
Eikä kuntien eriarvoisuus ole kiinni vain sosiaalisen asuntotuotannon asukkaista. On luonnollista, että omakotiasunnoissa asuu rikkaampia kuin kerrostaloissa ja on luonnollista, että omakotitalot ovat vähän kauempana keskustasta ja kerrostalo sijaitsevat keskeisesti. Nämä kaksi luonnollisuutta johtavat siihen, että kehyskuntiin muuttaa rikkaita ja keskuskuntiin köyhiä. Tämän kääntäminen kaavoituksella nurinpäin olisi perin väkivaltaista ja tyhmää.
Ihan keskustan tuntumassa myös kerrostaloissa asuu rikkaita. Jos tästä uudistuksesta ei tule mitään, Helsingin on alettava puolustautua ja varattava rannoiltaan vähemmän tontteja HITAS- ja ARA-tuotantoon ja enemmän kovan rahan tuotantoon. Tällainen olisi hyvin valitettavaa, koska seudulle tulisi selkeät sosiaaliset renkaat. Keskellä rikkaita, vähän kauempana köyhiä ja ulkokehällä rikkaita ja ihan kaukana kerrostaloissa kaikkein köyhimpiä.
Metropolihallinto on ollut demarien taikasana seudun ongelmiin. Näihin päiviin asti heiltä ei ole saanut vastaukseksi muuta kuin otsikon, mutta ei minkäänlaista vihjettäkään siitä, mitä tuon otsikon sisälle on tarkoitus mahduttaa.
Nyt pitäisi saada jokin vastaus siihen, millaisia taloudellisia sääntöjä metropolihallintoon sisältyisi. Kaikki on kiinni siitä.
Kun se metropolihallinto tarvitsee suoraan valittujen edustajien lisäksi myös omaa rahaa, niin tuon voisi toteuttaa esim. niin että vaikka 30 000 euron vuositulojen jälkeen kertyvät kunnallisverotulot menisivät metropolihallinnolle. Eli siis suurituloisemmat maksavat metrokuntaveroa.
Ylipäänsä se mistä nyt pitäisi pitää kiinni on se että rahoituskanavia pitäisi pikemminkin vähentää kuin lisätä, eli esim. Länsimetrolla tai Raide-Jokerille olisi yksi maksajaa, ja tämä on kovin hankalaa kun tuodaan uusi hallintotaso.
Mitä jos tätä lähestyisi niin päin että myös valtionhallinnon tehtäviä siirrettäisiin metropolihallinnolle? Esimerkiksi tuo sosiaalinen asuntotuotanto, irrotetaan ARAsta MARA joka on metropolihallinnon alla.
Selvittäjät esittävät sekä tätä ARAn tehtävien siirtoa metropolihallinnolle että infraprojektien toteutuksen ja rahoituksen siirtoa.
Eikö tuosta kannata jatkaa myös eteenpäin, ja tasata koko maan verotulot ja jakaa ne asukasluvun mukaisesti?
Tuo välimalli näyttää epäilyttävästi siltä, että halutaan estää eräiden pääkaupunkiseudun kuntien hyötyminen rikkaista asukkaistaan, mutta halutaan kuitenkin jättää sama karjavarkausetu Helsinki-metropolille.
Miksi on hyvä etteivät kunnat kilpaile keskenään veronmaksajista? Päinvastoin se on ainoa asia joka estää verojen ryöstäytymisen aivan tolkuttomalla tasolle.
Kun noin 30% veronmaksajista maksaa 70% veroista, niin ilman kilpailua tulee aivan liian helpoksi taistella seuraavissa vaaleissa, siitä mitä sille 70%:lle tarjotaan sen 30% kustannuksella.
Päin vastoin tarvitaan lisää kuntien välistä kilpailua. Markkinat kun on tunnetusti tehokkain tapa kohdentaa niukat resurssit.
Vastaus tähän koko ongelmaan on Keskustan esittämä ja Ruotsissa kauan sitten toteutettu maakunnallinen aluehallintomalli. Metropolialueesta pitäisikin tehdä tällainen ruotsalainen “landsting”, jolla on verotusoikeus kuten peruskunnillakin. Tällaisessa mallissa toteutuisi tämä Osmon kaipaama verotulojen (osittainen) tasaus. Muun muassa sosiaalinen asuntotuotanto, sosiaalitoimi ja terveydenhoito pitäisi antaa metropolihallinnolle, joka sitten kerää verot em. palveluiden järjestämiseen kaikilta alueensa asukkailta samalla prosentilla.
Helsingin ympärille rakentuvan pääkaupunkiseudun pitäisi kilpailla Tukholman, Berliinin ja Shanghain kanssa, mutta piirikuntatason poliitikot, joilla ei ole kunnollista näkemystä maailmanmenosta, senkun vaan riitelevät omista hiekkalaatikoistaan.
Mitä siitä seuraa? Hyvä esimerkki on, kun Helsingin kunnallispolitiikassa kannuksensa ansainnut Vapaavuori nostettiin elinkeinoministeriksi. Nyt telakkatoiminta uhkaa lähteä Ranskaan.
Nyt puutuu kunnollinen visio siitä, mitä Suomessa tarvitsee tehdä. Kunta- ja soteuudistuksetkin näyttävät menevän pikkupolitikoinnin vuoksi kiville.
Suomalaisilla keskimäärin taitaisi mennä paremmin, jos oltaisiin edelleen osa Ruotsia. Joillakin suomalaisilla taitaisi mennä paremmin, jos oltaisiin edelleen osa Venäjää. Mutta nyt ollaan osa EU:ta, pitää tulla toimeen sen kanssa 😉
Olisiko mahdollista lähtökohtana verojen tasaaminen vaikkapa siinä määrin kuin terveydenhoidon kustannukset ovat. Luultavasti perusterveydenhoidossa potilaan terveyskeskuskäynti maksaa joka paikassa saman verran. Ei tarvisisi kuntien ainakaan tällä palvelulla kilpailla. Nykyisin kunnat jopa antavat ymmärtää kallista erikoishoitoa tai tukea vaativille, että kannattaa muuttaa naapurikuntaan niin siellä palvelu toimii paremmin.
Kalliita tai halpoja asuinalueita ei ole onnistuttu juuri määräämään lakien avulla. Erittäin suuri tasa-arvoistaja on nykyiset uudet rakennusmääräykset. Enää ei ole mahdollista rakentaa hataraa mummonmökkiä puutteellisilla varusteilla.
Piirretäänpä noita kuntarajoja uusiksi miten tahansa, ovat kulkuyhteydet edelleen ne mitä ennenkin. Jotkut haluavat asua maaseudun rauhassa luonnosta nauttien. Hintana on sitten pitkä matka palveluihin ja työpaikkoihin. Toiset arvostavat kaupunkikeskustan palveluja kävelyetäisyydellä. Siitä ovat valmiita maksamaan.
Luulisi asuntojen ja työpaikkojenkin syntyvän alueille joille on kunnolliset liikenneyhteydet. Näinhän ei kai koskaan ole tehty, että ensin vedetään tie ja sitten sinne kasvaa asutus.
Pitäisi toimia juuri päinvastoin ja saada kuntien välille kunnon verokilpailu jotta poliitikkojen tuhlaamiseen saadaan edes jotenkin kuriin.
Tähänkään perustuu Sveitsin hyvinvointi, suurimman osan veroista kantaa muutaman tuhannen asukkaan kokoiset gemaindet ja verokilpailu on kovaa.
Koska huonosti kilpailussa menestyvät kunnat eivät tykkää kilpailusta ja oman toiminnan muuttamisen sijaan haluavat muuttaa pelisääntöjä.
Erityisesti halu on päästä espoon veroeuroihin käsiksi, joilla sitten rahoittaa kivoja ohjelmia. Tätä sitten perustellaan toiminnan kehittämisellä, koska “me halutaan noiden rahat” ei ole kovin myyvää.
(ja btw itsehän asun helsingissä, ennenkun joku alkaa epäilemään espoon kätyriksi)
Tiedän mainiosti ettei käsillä oleva areena ole ihan varsinaisesti tarkoitettu julkilausumille, mutta tätä voi pitää yhtä hyvin kannarin erittelynä, täsmennyksenä tai kritiikkinä. Lempeän itseironian osuus ei ole vähäpätöinen. … Metropoliseura 10.10.12:
Seura:
Metropolihallintoon siirtyminen vaatii ripeitä ratkaisuja. Kitkattominta ja viisasta on toteuttaa muutos asteittain, kehittämällä jo olemassa olevia organisaatioita. Samalla rinnalla tarvitaan poliittisesti kestävä suunnitelma, joka sisältää etenemistien.
Mitä tämä on:
Kaikki mitä tarvitaan ei voi toteutua yhdessä yössä, ei ainakaan ilman että päät vierivät. Yhden yön diilin ohella tarvitaan pitemmän ajan näkemys, joka – jos hyvin käy – voi toteutua loikka loikalta sitä mukaa kun yleinen ymmärrys etenee.
Kaikille nyt olemassa oleville lafkoille, esim. Uudenmaan liitolle, täytyy keksiä joko järkevä tulevaisuus tai houkutteleva saattohoito. Muuten ne taistelevat viimeiseen veripisaraan.
Harva jaksaa tässä vaiheessa kuunnella puhetta todellisesta lähi-kansanvallasta – eli mammuttien paloittelusta. Merkkihenkilöt, vaikka asian ymmärtäisivätkin, eivät uskalla paljon inahtaa.
Ääritoivottavaa silti olisi, ettei myöhempiä järjellisiä ratkaisuja estetä perustuslain veroisilla poliittisilla sopimuksilla tai hyödyltään puolinaisilla mutta toteutusvaivaltaan niin järisyttävillä varpukerros- eli peruskuntatason järjestelyillä lähivuosina, ettei niitä sitten ole varaa korjata puoleen vuosisataan.
Muutenkin: mitä ei nyt saada järkevälle tolalle, siinä pitäisi yksiselitteisesti jättää mahdollisuus pitemmälle meneviin muutoksiin kun aika kypsyy. Stretegista oveluutta tässä tietysti tarvitaan.
Seura:
Lähivuosien tavoitteeksi tulee asettaa koko vastuualueellaan olennaiset yhteiset asiat kattava metropolihallinto, jonka päättävä elin valitaan suorilla vaalipiirittömillä vaaleilla. Metropolivaaleissa ehdokkaiden tulee voida hankkia kannatusta paitsi paikallisesti, myös koko metropolialueelta. Tämä edistäisi yhteisen edun painottumista metropolitason päätöksissä.
Mitä tämä on: Pässinlihaa.
Seura:
Tällöin seudun eri osien tarpeita edustavat oman mittakaavansa asioista huolehtivat ja oman alueensa etuja ylöspäin puolustavat “lähikunnat”. Nämä voivat muodostuva nykyisistä peruskunnista tai niiden osista. Käytettävät nimitykset eivät ole tärkeitä.
Mitä tämä on: Samoin.
Seura:
Tärkeimpiä yhteisiä asioita ovat maankäytön, asuntopolitiikan ja liikenteen suunnittelun (ns. MAL-asioiden) lisäksi myös joukkoliikenteen ja muun seudullisen yhdyskuntatekniikan toteutus – vaihtoehtoisesti tilaajavastuulla tai omana toimintana. Seudullisen tai maakunnallisen elinkeinopolitiikan ja kulttuuritoimen edistäminen ovat myös tärkeitä turvata metropolin kehittymiseksi.
Kustannuksiltaan ylivoimaisesti suurin yhteinen asia on erikoissairaanhoidon (nyt HUS) ja mahdollisesti myös perusterveydenhoidon järjestäminen. Tässäkään ei tarvita mullistuksia, vaan järjestelmien asteittaista yhteen kytkemistä.
Mitä tämä on:
Suhteellista tietysti kaikki. Kuitenkin, jos vaihtoehtona on panna kaikki päät vierimään yhtä aikaa, hissuttelu sovittuun suuntaan voi olla parempi valinta.
Seura:
Hyvin toimivia kuntia ei ole syytä yhdistää. Laajemman maantieteellisen alueen käsittävä metropolihallinto on toimivampi ratkaisu. Sen valmistelussa on selvitettävä mm. alueen kolmen suurkunnan lähidemokratiamalli, joka voi tarkoittaa jopa suurten kuntien jakamista tulevaisuudessa pienempiin, “lähempänä oleviin” ja helpommin hallittaviin osiin.
Mitä tämä on:
Nyt esitetyistä malleista ykkönen on ainoa järjellinen. Seutua, karkeasti sanottuna työssäkäyntialuetta, on voitava jotenkin hallita yhtenä kokonaisuutena – ilman jatkuvaa jähnäämistä ja naapurin nilkkaan potkimista – ja sen verotuloja on voitava tasata, mutta sen kokoinen peruskunta olisi suunnilleen samaa kuin keisarivalta.
“Helpommin hallittavat osat” ovat minun järkeni mukaan oman mittakaavansa mukaisia asioita hoitavia lähi‑, pien‑, ala‑, whatever kuntia tai “pitäjiä” omine valtuustoineen ja sopivan kokoisine koneistoineen. (Tähän voidaan palata.) Pitäjä olisi hyvä sana koska se ei sekaannu muihin kuntamuotoihin. (Silti tähänkään muotoseikkaan ei kannata hirttäytyä.)
Koska kaikki täällä on kovin muuttuvaista, pitäjäjakoa pitäisi tarkistaa kun on aihetta – varsinkin ns. seudullisesti merkittävien rakennushankkeiden yhteydessä. Tavoiteasukasluku voisi olla 20’000 – 50’000, mutta luonteva toiminnallinen kokonaisuus (ainakin oma kauppakeskus, koulu ja kirjasto) on tärkeämpi pointti.
Seura:
Tähän mennessä valtion ja kuntien välisillä aiesopimuksilla on tavoiteltu metropolihallintoa korvaavia yhteistyöjärjestelmiä mm. asuntopolitiikan osalta. Paremman puuttuessa tämä “heikko” menettely on ollut välttämätön. Valitettavasti tulokset eivät ole vastanneet odotuksia.
Mitä tämä on: Tarvitseeko selittää?
Seura:
Nykyään Uudenmaan liitto vastaa maakuntakaavasta ja Helsingin seudun liikenne-kuntayhtymä (HSL) seudun ydinalueen liikenteen suunnittelusta sekä joukkoliikenteen käytännöllisestä järjestämisestä. Tällaisia yhteisiä rakenteita ei tule syrjäyttää, vaan ne on muovattava ja yhdistettävä luonteviksi osiksi seudullista hallintoa. Tämä vaatii suoran kansanvaalin käyttöönottoa päättävän elimen valinnassa.
Mitä tämä on: Tässä oikeastaan sanotaan uudestaan kaksi jo aiemmin sanottua asiaa.
Seura:
Useat olemassa olevat organisaatiot muodostavat jo käytännössä eräänlaisen metropolihallinnon mutta ilman selkeitä yhteisiä tavoitteita. Nykyistä määrätietoisempi ja läpinäkyvämpi hallintorakenne on sekä alueen asukkaiden että peruskuntien etu.
Mitä tämä on:
Samaa kuin alussa. Että ellei jokin koneisto tai toimintakulttuuri ole aivan pimeä, sen voinee antaa jatkua jossakin muodossa. Voi olla sekä taloudellisesti fiksua että tunteenomaisesti turvallista. Joskaan älyttömyyksiä ei pitäisi betonoida. … Aika näyttää mitä näyttää.
Määrätietoisuus tarkoittaa ettei kiemurrella lierosti, ja läpinäkyvyys että tiedetään kuka tätäkin tahtoi.
Viimeisen lauseen loppu jättää pohdittavaksi, miten peruskunnan tms. etua loppujen lopuksi mitataan. Eiväthän ne liikeyrityksiä ole, joten neljännes- ja nelivuotiskaudetkin ovat kovin stumppeja aikajänteitä. Sikäli kuin onnellisuutta ylipäänsä voidaan mitata “edulla”.
Karkaa jutut metropolista, mut tämä pääkaupunki elättää periferian debatti kaipaa moraalista punnintaa. Enää ei lapset turvaa vanhempien vanhuutta. Ei myöskään halua osallistua se kaupunki jonne työnperässä muuttaneet maksaa veronsa ja valtionkin tasaavaa roolia ikääntyvien seutujen saattohoitoon paheksutaan.
Kymmenillä miljardeilla koodattavat potilastietojärjestelmät kykenisivät ohjaamaan laskun potilaan perillisten asuinkunnan maksettavaksi.
Vaikuttaa siltä, että nuo Metropolihallinnon tyyppiset ratkaisut vain lisäisivät uuden organisaation riitelyä varten. KeskiUusimaan nykyinen Kuuma-yhteiselin ei ainakaan ole kovin näkyvää saanut aikaan.
Kuntien välinen kilpailu on synnyttänyt veroparatiiseja yrityksille, jotka ovat vaihtaneet yrittäjäystävällisempään kuntaan.
Pitkään ja hartaasti on kiistelty vaikkapa espoolaisten opiskelijoiden tulosta Helsingin lukioihin. Mitenkä sitten isompia kiistoja voidaan kuvitella ratkaistavan. Ainakaan juristit ei tähän pysty. Lakeja kun alkaa olla enemmän kuin tarpeeksi ja niissäkin on ristiriitoja ja loputtomasti tulkintamahdollisuuksia.
Noista 30% jotain 90% on tuota 70%, kysymys on vaan sitä missä vaiheessa elämäänsä he ovat. Otetaan esimerkiksi Jaska. Teekkari-Jaska maksaa kunnalle jonkun verran, esim. toimeentulotukia kesäisin, eikä maksa kunnallisveroja. Insinööri-Jaska maksaa ruuhkavuosinaan ihan kivasti kunnallisveroja eikä juuri käytä kalliita julkisia palveluita , lapsista tulee vähän menoja, mutta toisaalta valtio maksaa lapsilisät ja vanhempainrahat, ja pitkälti työterveyshuollon. Eläke-Jaska taas maksaa vähemmän veroja ja käyttää paljon kunnan terveyspalveluita. Pitääkö vielä vääntää rautalangasta mikä siinä on ongelma jos Teekkari-Jaskat asuu Espoossa, Insinööri-Jaskat Kirkkonummella ja Eläke-Jaskat Vantaalla? Ihmisiä jotka on elinkaarens läpi nettomaksajia edes kunnalle, koko julkistaloudesta puhumattakaan, on hyvin vähän.
Niin siis kuntien menot koostuvat lähinnä lakisääteistä menoista, ja niitä harvoja tapoja jolla näillä markkinoilla voi kilpailla on yrittää haali vähän vähemmän kalliita kuntalaisia. Lopputuloksena tästä pelistä saa esimerkiksi vanhukset ja vammaiset keskittyä jonnekin syrjäkuntiin eli mahdollisimman hankalaan paikkaan minkään hoidon kannalta. Tämän pelin rinnastaminen vaikkapa vähittäiskaupan kilpailuun on yksinkertaisesti typerää retoriikkaa, se on aivan eri asia.
Vuosi sitten eräässä vapaamuotoisessa rupattelussa Liedon kunnan kaavoituksessa mukana oleva virkamies kertoi, että vaikka he nimenomaan kaavoittivat tietyn (omakoti)alueen TYKSin lääkäreille, kauppa ei tuntunut oikein käyvän.
Ja sitten nämä Liedot ja Espoot ja Lempäälät pyörittelevät silmiään eivätkä ollenkaan ymmärrä, kun puhutaan kermankuorinnasta.
Touko Mettinen
Työssäkäyntialue = kunta
Katselin Hesarista noita kolmea vaihtoehtoa. Onko liikaa vaadittu, että selvitystyötä tekemään palkattaisiin yksi ihminne, joka ymmärtää jotain organisaatioteoriasta ja johtamisesta? 😉 Ykkösvaihtoehdosta saadaan jatkotyöstöllä toimiva parilla reunaehdolla:
— metropolihalinnosta ei tehdä vahvaa peluria vaan ohjaaja,
— liian isot kuntayksiköt (Helsinki, Espoo ja Vantaa) pilkotaan tehokkaammiksi ja
— metropoli eriytetään Uudenmaan läänistä (oli sen nimi mikä ELY tai AVI tahansa).
Eikö seutukuntien välinen kilpailu riitä? Jos vaikka Helsinki seutu mokaisi oikein kunnolla, niin ihmiset suuntaisivat muihin kasvukeskuksiin.
no, voisihan metropolihallinto myös rakennuttaa Kauniaisiin runsaasti omakoti- ja rivitalomuotoista sosiaalista asuntotuotantoa 😉
Keskustelu — ja kaikenmaailman selvityksetkin — pyörivät pelkkien epäoleellisuuksien parissa. Oikeastihan taustalla olevat perimmäiset ongelmat olisi äärimmäisen helppo ratkaista, jos vain tahtoa ja älliä riittäisi.
Jos julkiselta sektorilta poistaisi täysin palvelujen tuottajan roolin, niin tällaiset piirileikit loppuisivat välittömästi. Ei muuta kuin (valtion perälaudalla varustetut) henkilökohtaiset sosiaali‑, terveys- ja eläketurvatilit käyttöön — ja joka jannu voisi ihan itse valita mistä tarvitsemansa palvelut hankkisi. Samalla voitaisiin miettiä mitä kaikkea kannattaa keskitetyn järjestelmän kautta kierrättää ja mitä ei — eli esim. kuuluvatko laitosteatteri, mäkihyppy tai “julkisen palvelun” HBO-ohjelmat välttämättömiin peruspalveluihin.
Näin kun tehtäisiin, niin Suomessakin voisi olla vaikka 5000 kuntaa ellei enemmänkin. Tosin tällöin kunnan hallinto koostuisi lähinnä osa-aikaisesta pormestarista, jonka tehtäviin kuuluisivat lähinnä joulukadun avaus ja juhannuskokon sytytys…
…mutta eihän tällainen tietenkään käy, koska meillä on ne parisenkymmentätuhatta huomionkipeaa paikallispoliitikkoa, joiden elämänuran ennakkoehtona on pyhä ja loukkaamaton kunnallinen itsehallinto. Viis siitä miten hommat olisi järkevintä hoitaa tai mitä veronmaksaja oikeasti tarvitsevat — nämä ei niitä penaalin terävämpiä kyniä edustavat pikkunarsistit kun tarvitsevat oman hiekkalaatikon jossa päteä ja leikkiä muiden kustantamilla leluilla.
Osaako kukaan sanoa paljonko Suur-Tukholmassa asukkaat maksavat veroa keskimäärin, eli nostaako metropolihallinto veroastetta siihen verrattuna että sitä ei olisi?
Jos se nostaa paljon, eli yli 5 %, niin en kannata sellaista, vaan suoria kuntaliitoksia. Ensin pk-seudun 4 ydinkaupunkia yhteen, ja kehyskunnat mukaan sitä mukaan kun ovat riittävän kaupunkimaisia.
Kauniaislaisten kauhistukseksi rakennettin n 10 vuotta sitten Ymmerstan kerrostalolähiö heti Espoon puolelle rajaa ja asukakat käyttävät paljolti Kauniaisten palveluja, eli sen puolen sosiaalinen asuntotuotanto on tuttua heille eikä herätä ihmetystä.
Kauniaisten erityiasema muuhun pk-seudun kaupunkeihin verrattuna on epäreilu siksi että terveydenhoitopalvelut esim ovat paljon paremmin järjestetty siellä kun muualla koska siellä on rahaa. Granilaiset tietenkin sanovat että he ovat itse maksaneet ne mutta maksavat espoolaiset, stadilaiset ja vantaalaisetkin itse mutta eivät saa yhtä hyvää palvelua. Ja toiseksi pk-seudun suuret kaupungit tukevat pohjois- ja itä-suomea valtionosuustasauksilla paljon suuermmmalla summalla/asukas kuin mitä suomalaiset tukevat Kreikkaa tai muita eurokriisimaita. Mutta saammeko me käydä silmäleikkauksessa Oulussa? Jos pk-seutu saisi pitää rahansa itse saataisiin kaikki Kauniaisten tasoisen terveydenhoidon tänne. Koska Kauniainen on niin pieni ja siellä on niin palon suurituloisia (mm pohjois- ja itä-suomen tehtaiden omistajia) niin siellä eivät valtionosuudet tunnun missään.
En ole mikään sosialisti mutta mielestäni suoran kuntaliitosvaihtoehdon hylkääminen on tyhmintä mitä PK-seudun kaupunkien päättäjät ovat tehneet. Omaa napaa tuijotetaan enemmän kun koko seutua pitäisi kehittää ja vahvistaa. Laki vahvasta metropolihallinnosta ei tule eduskunnassa koskaan menemään läpi, siitä pitävät Kepu ja PS huolen. Vaihtoehtona on vain suorat kuntaliitokset tai nykymenon jatkuminen.
Nyt kyllä etsit syyllisiä pääkaupunkiseudun ongelmiin ja toimivan hallinnon järjestämisvaikeuksiin aivan vääristä osoitteista. Kyllä pääpukarit löytyvät hallituspuolueiden joukosta.
Mutta eipä enää ihmetytä, että miten koko valtakunnan asioiden hoito on näin rempallaan, kun hallituspuolueet eivät edes ydinalueillaan onnistu keskenään sopimaan asioiden järjestämisestä.
Onpas taas yllättävää että pääkaupunkiseudulla edustaja siitä kaupungista joka rahastaa asukkailtaan muutaman veroprosentin verran mm tonttivuokrilla ja kaukolämpömaksulla ehdottaa että VEROTULOT tasattaisiin.
Voisikohan näitä ehdotuksia edes yrittää naamioida vähän vähemmmän kotiinpäin vetäviksi?
Alkukesästä 2010 SDP julkaisi metropoliraportin, siinä on otsikon lisäksi 23 sivua punnittua asiaa:
http://www.sdp.fi/images/tiedostot/Raportteja/metropoliraportti_ph_16062010.pdf
Kannattaa Soininvaarankin tutustua ettei tarvitse pelkillä luuloilla ravita henkeään. Veikkaanpa, että lopullisessa ratkaisussa tulee olemaan aika paljon piirteitä tästä raportista, vaikkei se nyt mitään lopullista viisautta edustakaan.
Jotta ei tule väärää käsitystä, tuollainen kaksitasoinen malli on ollut myös pääkaupunkiseudun vihreiden tavoitteena ja paljon ennen vuotta 2010. Minua tässä demareiden esityksessä huolettaa se, että siinä sivuutetaan vaikeimmat asiat — varmaankin siksi, ettei niistä ole päästy sopuun. Koko seudun ongelmana on miinussumma kilpailu asukkaista ja yrityksistä. Vaikka kauniisti sanotaan, että kilpailu kirittää kuntia toimimaan paremmin, todcellisuus on aivan muuta. Kilpailu kannustaa kuntia syrjimään käyhiä ja sairaitya ja valikoimaan asukkaikseen rikkaita ja terveitä. Tähän ongelmaan demarien paperi ei tarjoa mitään ratkaisua, vaikka viitataankin tarpeeseen kehittää verotusjärjestelmä, joka tasaa kuntien välisiä eroja.
Tällainenkin sammakko paperista löytyy:
Tämä on silkkaa r4oksaa. Kilpailu kannustaa kuntia tarjoamaan mahdollisimmat huonot palveut liikuntavammaisille, mielenterveyspotilaille, joukkoliikenteen käyttäjille, paljon hoitoa vaativille vanhuksille, terveyskeskusten käyttäjille ja niin edelleen. Tämä on arkipäivää päivittäin. Espoo ei pysty noudattamaan lakia toimeentulotuen määräajoista, koska kunnan alueelta ei löydy ATK-osaamista niin, että järjestelmä saataisiin toimimaan.
Demarit tuntuvat uskovan siihen, että päättämällä vuokra-asuntojen sijoittelusta ja asukasvalinnasta kuntien välinen segregaatio-ongelma poistuu. Se auttaa vain osaan ongelmasta ja on keinona hyvin kömpelö ja tehoton. Ei olisi mitään järkeä sijoittaa rikkaita nyt tehokkaasti valikoivaan Siuntioon tasapuolisuuden nimissä isoja vuokrakasarmeja. Kerrostalossa ja pientaloissa asuvien välistä tulotasoa ei kannatta korjata kaavoittamalla kerrostaloja syrjään ja pientaloja keskeisille paikoille.
Vihreät kannattavat verojen keräämistä pääasiassa metropolihallinnolle ja jakamista suunnilleen asukasluvun suhteessa kunnille. Näin loppuisi kilpailu asukkaidcen valinnasta. Tässä on se ero.
Demarien tyypillisin ajatusvinouma on tosiaan rajaton luottamus keskitetyn päätöksentekokoneiston kykyyn ja haluun ratkaista kaikki ongelmat (myös alempien tasojen ja yksityisten tahojen). Eivät tosin ole vihreätkään kovin kaukana tästä.
Jos nykyinen kuntarakenne on ongelmallinen ja johtaa “miinussummakilpailuun asukkaista ja yrityksistä”, ei metropolihallinto ole mikään ratkaisu. Tai on kyllä ratkaisu siinä mielessä, että lopettaa tuon kilpailun metropolikuntien kesken (lopettamalla nuo muut kunnat). Ikävä kyllä tasan sama ongelma jää uuden metropolin ja muiden kuntien välille. Aiempaa suuremmat etäisyydet voivat hieman lievittää ongelmaa, mutta periaate säilyy, ja metropoli voi ostaa rikkaimmat asukkaat itselleen samalla tavalla kuin esim. Kauniainen vie nyt Helsngiltä muutamia rikkaita asukkaita.
Jos kuvatun kaltainen kuntien välinen kilpailu halvoista veroprosenteista ja rikkaimmista asukkaista ja firmoista haluttaisiin lopettaa, ratkaisun pitäisi olla maanlaajuinen veroja (ja sotekuluja) nykyistä oikeudenmukaisemmin tasaava ratkaisu. Tuo esitetty kikka parantaa lähinnä Helsingin asemaa antamalla sille Kauniaisten, Espoon ja ehkä Nurmijärven rikkaudet.
Espoon, Kauniaisten Nurmijärven ja Kirkkonummen “rikkaudet” valuvat harakoille jos ei jotain päätöstä saada aikaiseksi voimavarojen yhdistämiseksi.
Eikö voi sanoa, että valuvat nykymallissa Espoolaisille jne. itselleen? Voin ymmärtää ajatuksen, että rikkaimpien kuntien kuuluisi hyötyä nykyistä vähemmän rikkaista asukkaistaan, mutta en pidä ajatuksesta, että juuri Helsingin pitäisi saada nuo rahat, mutta silti sen ei tarvitsisi jakaa samalla tavalla omia rikkauksiaan eteenpäin.
Jos siis tuloja tasataan, tasataan kaikille eikä vain Helsingille. Tuossa ehdotuksessa Helsinki vain ottaa paikan vastaavana kermankuorijana, tai Osmo Soininvaaran sanoin karjavarkaana. Miksi Helsingistä pitäisi rakentaa vastaava verokeidas, jos Espoon ja kumppanien verokeitaus on tuomittavaa?
Jos kaikki olisivat samaa kaupunkia niin silloinhan tulot tasataan kaikille eikä vain Helsingille tai Espoolle tai Granille.
Siinä mielessä olen eri mieltä kuin Soininvaara tai Vihreä liitto että erillistä metropolihallintoa ei tarvita. Tarvittaisiin vain suora liitos pk-seudun kaupunkien välille ja niitä lähinpänä olevien naapureiden välille. Mutta koska se ei menisi poliittisesti läpi nin pakko kai tyytyä metropolihallintoon jolla on laajemmat valtuudet kuin HSL:llä, HSY:kllä HUS:llä jne.
Kai kyse on vain siitä, tarkoittaako tulojen tasaaminen kaikille kaikkia pääkaupunkiseudun kuntia vai kaikkia Suomen kuntia. Jos rikkaimman tulot siirretään toiseksi rikkaimmalle, köyhemmät jäävät ilman. Jos rikkaimpien karjavarkauskyky lopetetaan lopettamalla nuo kunnat, siirtyy kyky uudelle isommalle toimijalle. Ehdotetussa kaupassa voittaja on siis Helsinki, joka liittää itseensä rikkaimmat naapurinsa, ja nousee näin Suomen vahvimmaksi “karjavarkaaksi”.
Minun suosikkimallini olisi ehkä sellainen, jossa pääkaupunkiseudun kunnat voivat vapaaehtoisesti tilata kuljetuspalvelunsa HSL:ltä. Kunnat osallistuisivat tällaiseen yhteistyöhön, jos se on niille edullista. Muita palveluita voisi tilata muilta yhteistyöelimiltä, jos palvelut näin paranevat.
En usko että mikään mainituista palvelualoista on niin kriittinen, että valtion tulisi pakottaa kuntia niiden oman edun vastaisesti jonkin pysyvän konstruktion osiksi. Joillain tärkeiksi ja ylikunnallisiksi katsotuilla aloilla, kuten kaavoituksessa, maakunnilla on jo nyt oma roolinsa.
Vielä tarkennus edelliseen. En tehnyt selvää eroa Metropoli-Helsingin ja nykyisen Helsingin välillä. Vahvimmaksi kunnaksi ja uudeksi muun Suomen rikkaimpien asukkaiden houkuttelijaksi tulisi siis uusi Helsinki-metropoli. Käytännössä se olisi nykyisen Helsigin kaupungin perillinen.
Ihanko tosissasi väität, että Helsinki houkuttelisi asukkaiksi ja veronmaksajiksi muualla töissä käyviä ihmisiä? Aika lailla saa Suur-Helsinki veroprosenttia tiputtaa alle Kauniaisten nykytason, että joku asuisi metropoli-Helsingissä ja kävisi töissä vaikkapa Hämeenlinnassa.
Veroprosenttipa juurikin taitaa olla se keskeisin houkuttelun väline. Yleisesti ajatellaan, että rikkaimpia houkuttelee Kauniaisiin juuri alhainen veroprosetti. Miksi alhainen veroprosentti toimisi Helsingissä toisin?
Korkea veroprosentti häätää myös asukkaita poispäin köyhistä kunnista.
Helsingin (ja muiden) hyötymistä korkeatuloisista asukkaistaan mm. niin, että monen työssä käyvän helsinkiläisen vanhemmat asuvat jossain maaseudulla, paikkakunnalle jääneiden työikäisten asukkaiden elätettävänä. Valtio maksaa kyllä valtionosuuksiakin (joita nykyinen hallitus kai pyrkii vähentelemään), mutta veroprosenttien ero indikoi, että köyhissä kunnissa kuntalaiset saavat maksaa palveluistaan enemmän.
Helsingin eduksi on sanottava, että se on perinteisesti tainnut kuluttaa hieman naapureitaan enemmän rahaa sosiaalisiin kohteisiin. Mutta tästä yksityisohdasta huolimatta kaipaisin nykyistä reilumpaa järjestelmää, jossa peruspalvelut tuotettaisiin yhteisvastuullisesti koko Suomessa (ei rikkaille halvemmalla ja köyhille kalliimmalla).
P.S. Työssäkäynti kuntarajan yli on vain yksi rikkaiden siirtymisen muoto. Se ei ole siinä mielessä vakava ongelma, että peruspalvelut kustantaa pääasiassa asuinkunta eli verottajakunta eikä työssäkäyntikunta.
‘Miksi alhainen veroprosentti toimisi Helsingissä toisin?’ (Juho Laatu)
Asumiskustannusten eroon verrattuna joku pojo veroäyriä sinne tai tänne ei tunnu missään.
So what. Muuttoliikettä on aina ollut pää- ja suurkaupunkeihin. Ei maaseutu pysty nykyään elättämään sellaista armeijaa kuin ennen. Jos maaseudun asukkaat saaavat enemmän lapsia kuin suurkaupunkien keskimäärin, että ylimääräiset muuttavat pois, se juoruaa siitä että heitä tuetaan jo nyt saamaan ja kasvattamaan lapsia. Ei lasten tekeminen enää ole välttämätöntä maatilan tms jatkamisen annalta vaika se suotavaa onkin. Hyvälle maatilalle tai yritykselle löytyy aina ostaja.
Kyllä minä hyväksyn sen että pk-seutu jatkossakin tukee nykyistä Suomea, mutta Kauniaisissa ja Espoossa ei ole mitään sellaista minkä vuoksi muun pk-seudun itäisi “tukea” niitä antamalla niiden olla maan tappiin asti itsenäisiä ja haalia parhaimmat veronmaksajat. Espoolaisena antaisin tukea ennemmin Vantaalle ettei se joutuisi rahapulassa heikentämään palvelujaan ja ajautuisi hylkiökaupungin asemaan. Ja sen tekisin mieluiten yhdistämällä kaupungit yhdeksi.
Tarkoittaako tuo yhtälö sitä, että kaskisaarelaiset tarvitsevat kalliiden asuntojensa vuoksi alennusta veroihin, vai sitä, että Kauniaisten alhaisen veroprosentin kadehtimisen ja siihen perustuvat kuntaliitoshankkeet voi lopettaa?
Minun suositukseni on, että asumista ei tuettaisi (paitsi heikoimpien), ja että kaikki suomalaiset maksaisivat peruspalveluistaan jokseenkin saman verran.
Pitää paikkansa. Keksittymiskehitys ja monopolisoitmien ovat luontaisia kehityssuuntia (eivät aina toivottavia). Tarkoitatko, että tällaista keskittymiskehitystä tulisi tukea alemman veroprosentin avulla?
Pystyy. Sieltähän ruoka edelleen tulee. Mutta tietenkin enin osa työstä on ja tuloista tulee nykyään muista kuin maan hyödyntämiseen liittyvistä ammateista. Nuo työpaikat voivat kyllä sijaita muuallakin kuin Helsingissä (melkein kaikki muut paitsi pääkaupunkirooliin liittyvät), monet myös maalla. Helsingin ulkopuolellakaan kaikki eivät ole enää maanviljelijöitä :-).
Kaikkien suomalaisten lapsentekoa tuetaan (esim lapsilisillä ja päiväkodeilla). Ilmeisesti Suomi haluaa edelleen llisää väestöä (??!!). Ehdotatko epäsuorasti, että sikiävimpiä pitäisi tukemisen sijasta rangaista jotenkin, esim. niin että maalta pois muuttavien lasten vero tuleekin ohjata kaupunkien (vähä- ja runsaslapsisten) vanhusten eduksi, ja sikiävien vanhempien (ehkä vähälapsiset) naapurit saavat kustantaa heidän hoitokulunsa?
Lopettavista maatiloista lohkotuille isämaille löytyy ostajia, mutta kokonaisen maatilan pitäjiksi ryhtyvät ei-maanviljelijät lienevät harvinaisuus.
Pitääkö köyhmpien kuntien ja korkeamman veroprosentin kaupunkien tukea Helsinkiä samalla tavalla kuin Helsinki tukee Kauniaisia?
Voisimme keskustella myös siitä, hyötyykö Helsinki enemmän muusta Suomesta kuin muu Suomi Helsingistä, mutta aihe on ehkä vähän liian mutkikas.
Hyvä. Toivottavasti solidaarisuus yltää myös kauempana sijaitseviin pikkukuntiin.
Katselin joitakin tilastoja ja niissä kyllä Eurajoki on se kunta, joka “tukee” henkeä kohden laskettuna eniten muita kuntia. Johtunee TVO:sta,samoin siellä oli joitakin muitakin kuntia Helsingin edellä näin laskettuna.
Onpa epäreilua. Kyllä Eurajoen pitäisi saada pitää itse ansaitsemansa eurot. Varmaankin asunnotkin ovat Eurajoella kalliimpia kuin joissain naapurikunnissa. 😉 😉
‘Tarkoittaako tuo yhtälö sitä, että kaskisaarelaiset tarvitsevat kalliiden asuntojensa vuoksi alennusta veroihin’ (Juho Laatu)
Asumisen hinta on isompi tekijä kuin joku kunnallisvero. Jos kannattaa sitä, että paremmintietävä suunnittelija jskaa kaiken tasan kaikkialle, niin miksi tämä ei koskisi myös asumiskuatannuksia? Asuminen on aika perustava juttu näillä leveysasteilla.
Niinkuin jo aiemmin kirjoitin niin mulla riittää solidaarisuutta muun Suomen kuten myös kehitysmaiden tai velkakriisissä kamppailevien Euroopan maiden tukemiseen. Ainakin johonkin pisteeseen asti.
Jos nykyiset pk-seudun kaupungit yhdstettäisin niin se ei olisi mitenkään muulta Suomelta pois. Veroprosentti ei laskisi ainakaan Helsingissä ja Espoossa. Kauniaisissa se noususi ja Vantaalla ehkä alenisi hieman. Mutta se ei olisi muulta Suomelta pois. Olen itse asunut pk-seudun kaikissa kaupungeissa vuorotellen enkä ymmärrä mitä rikkauksia ja ainutlaatuista Kauniaisissa esim on että sen asukkaat eivät voisi maksaa yhtä paljon veroa kuin muut kaupungit?